torstai 28. lokakuuta 2010

Wattbike - What a bike


Minulla on ollut ainutlaatuinen tilaisuus tutustua Wattbikeen lähemmin parin viikon ajan Nottinghamissa, joka on Wattbiken myyntiorganisaation kotipaikka. Samalla olen päässyt keskustelemaan soudusta, pyöräilystä ja testauksesta asiantuntijoiden ja Wattbiken kehittäjien kanssa.

Olen polkenut pyörällä harjoituksia jo keväästä 2009 saakka, mutta softan läpikäynti asiantuntijoiden kanssa on avannut silmiä niille mahdollisuuksille joita ohjelmisto tarjoaa. Softa mittaa voimantuottoa niin usein (100x/sec) että se pystyy piirtämään pyöräilijän voimakäyrän ruudulle reaaliajassa. Voimakäyrä, samoin kuin soudussakin, tekee tekniikan harjoittelemisen mahdolliseksi. Oma tekniikkani on polarisaationäytön mukaan kohtuullisessa jamassa, vaikka paljon parannettavaakin löytyy, onneksi olen puolentoista vuoden aikana oppinut edes jotain! Opimme myös säätämään ajoasentoa siten että homma toimisi ergonomisestikin oikealla tavalla. Totta kai myös testasimmme...Firstbeatia hyväksi käyttäen.
Poljin kaksi testiä, 3minuutin max testi päätyi lukemaan 340w ja 20 minuuttia sen jälkeen polkemani ramp test päätyi 345w kuormaan, jota siis jaksoin ylläpitää minuutin. Alkuteho oli 160w. Tehoa lisättiin sekä ilmanvastuksen avulla siten että poljin koko testin samalla kadenssilla, viimeinen minuutti meni sitten jo silmät kiinni ruutua tuijottamatta...Firstbeat Sportin testisofta antoi hapenotokseni 57,7ml/kg. Max syke tässä testissä 185.

Concept2 soutulaite muodostui nopeasti lajin standardiksi jolla kilpailtiin ja testattiin. Sisäharjoittelupyörän rakentaminen vastaamaan samoja vaatimuksia osoittautui erittäin haasteelliseksi. Soutulaitteen monitori mittaa vauhtipyörän kiihtyvyyttä ja hidastuvuutta, ja matematiikka laskee näistä tehon joka muutetaan sitten nopeudeksi. Pyörässä, työn ollessa jatkuvaa, on sitä mitattava muulla tavoin, jotta saavutetaan vastaava luotettavuus tehon mittauksessa. Wattbikessa tämä toteutettiin voima-anturin avulla joka mittaa ketjuun kohdistuvaa voimaa. Olen nähnyt vastaavia voima-antureita veneissä ja hankaimissa, mutta on hyvä oivallus käyttää sitä mittaamaan polkijan voiman tuottamaa ketjuun kohdistuvaa jännitettä. Kadenssi tulee mitatuksi perinteisellä magneettianturilla.

Kävimme tutustumassa myös paikalliseen saliin joka on ensimmäinen Wattbike sali. Paikallinen pyöräilyvalmentaja osti keksukseen 10 wattbike ja järjestää seurakisat joka perjantai-ilta. Kisat sinänsä eivät ole lainkaan perinteisiä, vaan valmentaja on kehitellyt omia kisojaan vastaamaan harjoituksellisesti arvokisojen pyöräilyohjelmaa. Eräässä kilpailumuodossa sovitaan matka, esim 1000m, jossa ensin ajetaan 750m siten että kukaan ei saa ohittaa valittua johtajaa, hylkäämisen uhalla. Johtaja voi tietysti valita vauhdin ja muut seuraavat mahdollisimman lähellä, mutta ei edellä. Kun matkan viimeinen neljännes alkaa, avataan pellit ja katsotaan kuka voittaa. Toinen kilpailu on 4x4000m, siten että vain voittaja menee aina erästä jatkoon ylempään finaaliin, mutta finaaliin voi päästä myös keräilyn kautta. Tauot ovat lyhyitä ja ennen finaalia ei ole varaa vetää itseään puhki, mutta jatkoon olisi päästävä. Voin kuvitella että kisan aikana muodostuu monenlaisia taktiikoita, joka on osa pyöräilyä. Olisi mielenkiintoista kokeilla myös soutukisoja samanlaisin maustein varustettuna.

Jo nyt syntyneet Wattbike-harjoituskeskukset yhdistettynä pyörän kestävyyteen ja monipuolisuuteen tulevat tuomaan Wattbiken samanlaiseen asemaan pyöräilyssä, kuin mitä Concept2 soutulaite on soudussa. Tekniikan harjoitteleminen ja toistettava testaus paikasta riippumatta kiinnostavat varmasti pyöräilijöitä ja kuntosaleja. Pyöräilyn fyysinen harjoittelu Wattbikella on tehokkaampaa kuin maantiellä, jopa enemmän sitä kuin soutulaitteen vertaaminen vesillä soutuun. Huippupyöräilyn vaatima ajankäyttö tulee pienenemään harjoitusten laadun parantuessa, sekä tekniikan että fysiologian osalta. Pyöräilyssä Suomessa pitkä talvi on haittatekijä, jonka pyöräilijät voivat nyt kääntää edukseen.

Ja sitten kokonaan toiseen maailmaan...

Soudun MM-kilpailut alkavat sunnuntaina 31.10. Uudessa-Seelannissa. On ensi kerta sitten vuoden 2003 kun en ole paikalla. Tietysti olisi mukava nähdä kisat, mutta aikansa kutakin. Täytynee virittäytyä kotona jollekkin kanavalle kisoja seuraamaan, nythän finaalit on jaettu peräti neljälle päivälle joten seurattavaa riittää. Odotan mielenkiinnolla etenkin Markku Jokisipilän ennakkoanalyysiä ja Petr Vitasekin ja David Jirkan suorituksia miesten pariairokaksikossa. Ondrej Synek on myös ollut elämänsä kunnossa, joten Mahe joutunee todella tiukalle...ja onhan kisoissa myös suomalaissoutajia seurattavana.

Ei kommentteja: