EU on heristävinään pikkurilliä USA:lle

EU on päättänyt uusista 15-25% tullimaksuista jotka koskevat tuontia EU:n alueelle USA:sta 

- Lentokoneita ja niiden osia 15% 

- Seuraaville tuoteryhmille 25%: 

- Tupakka

- Pähkinät

- Hedelmämehut

- Kala

- Alkoholi

- Laukut

- Traktorit

- Kasino- ja Kuntosalilaitteet

Kyllä, luit aivan oikein, Lentoliikenne ei ole kovin vilkasta, ja rutiköyhät lentoyhtiöt tuskin uutta juuri nyt ostavat. Eri aloja väheksymättä EU näyttää valinneen näennäisen voimannäytön, joka johtaa siihen että pienet maahantuojat kuten me joutuvat taistelemaan entistä kovemmin menestyäksemme, tai ylipäätään selvitäksemme kun tässä on vielä koronakin vastuksena. Tuomme maahan kuntoiluvälineitä, ala ruokkii itsestään huolehtimista, jonka olen luullut olevan positiivinen asia yhteiskunnan kannalta. Tässä meidät rinnastetaan Tupakkaan, Alkoholiin ja Kasinoihin. Kiitos tästä EU! Olisitte lätkäisseet 25% tullit autoille niin homma olisi selvinnyt viikossa, nyt kun viivalla on vain pikkutekijöiden yritykset ja elämäntyöt niin ketä kiinnostaa edes ratkaista tätä nopeasti. Hyötyjänä luonnollisesti Italialainen Technogym, jolla on kyllä hyvät lobbarit. 

On käsittämätöntä että poliitikot voivat noin vain, ennalta ilmoittamatta nostaa tuotteiden hintoja 25%, olemme tehneet sopimuksia toimituksista asiakkaille, joista meidän on pidettävä kiinni, vaikka EU muuttaakin sääntöjä kesken pelin. Mahtaako tämä olla edes EU:n omien lakien mukaista. On mielenkiintoista että tästä eteenpäin maksamme amerikkalaisesta kuntoiluvälineestä valtiolle 25% vai kenties 27,7% tullin ja sitten myydessä vielä 24% Alv:n. Enpä ihmettele jos kauppa ei käy, ja jos käy niin ainut joka tästä hyötyy on valtio. En tiedä meneekö tullimaksu EU:lle vai valtiolle, mutta niin tai näin, yritys kärsii nahoissaan ja maksaa niin kauan kuin pysyy pystyssä. En ihmettele että julkinen sektori kasvaa. Kuka näissä olosuhteissa viitsii yrittää, ottaa velkaa ja laittaa taloa pantiksi? Paljon on puhuttu kilpailukyvystä, EU tekee meistä kilpailukyvyttömän ja Suomen Hallitus hoitelee tulevaisuuden verotuksella, eli nykyisellä velanotolla loput. 

Niin, traktoreiden maahantuojat, samassa veneessä ollaan. 

Linkki uutiseen alla

https://www.voanews.com/economy-business/eu-regrettably-hits-us-tariffs-seeks-better-ties-biden

Concept2 Soutulaite on USA:ssa valmistettu, erttäin laadukas soutulaite, jonka maahantuonti yrityksellämme on ollut vuodesta 1993 saakka. Toimme ensimmäisen laitteen Suomeen ja 1987, ja aloitimme silloin jo maahantuonnin ilman valmistajan autorisointia.

Ajatuksia soutuvalinnoista - Case Naukkarinen

Lisäys 11.8.2019 Soudun SM-kisan yhteydessä ollut juttu: Joel jatkaa omaa linjaansa näkemättä metsää puilta. Kevään blogikirjoitusen ajoista mikään ei ole muuttunut. Ero Veniin on 10 sekunin luokkaa ja seuraava suomalainen soutaja oli SM-kisoissa lähempänä Joelia kuin Joel Robertia. Nyt Joel uhriutuu siitä että hänestä olisi tehty syyllinen ja että kohu on vaikuttanut hänen harjoitteluunsa SM-kisaan ja ero selittyy sillä. Totuus on että Joel ei soutajana tasollisesti ole lähettäkään Robertia. Väitteet ovat silkkaa sontaa joilla mies yrittää pelastaa kasvonsa. Naukkarinen itkee myös sitä että Veniä ei kiinnosta harjoitella hänen kanssaan, miksi kiinnostaisi? Naukkarinen manipuloi, esittää osatotuuksia, jne jne, kuka haluaisi harjoitella tällaisen urheilijan kanssa. Vanhan kansan sanoin, ”Niin makaa kuin petaa.” Ennen kaikkea tänään hämmästyttää se, että YLE, jonka pitäisi valtiollisena toimijana olla rehellinen ja tasapuolinen lähtee julkaisemaan juttuja, joilla ainoat perusteet ovat Joel Naukkarisen sanomiset. 

Sitten huhtikuun lopulla kirjoitettu osuus: 

Elämme totuudenjälkeistä aikaa, mutta olen vanhan liiton miehiä, ja pitäydyn mieluummin faktoissa.

Joel Naukkarinen tilittää Facebookissa kohteluaan, sekoittaen osatotuuksia ja fiktiota, saaden aikaan taivastelua, hämmennystä ja erilaisia vaatimuksia. Naukkarisella ei ole mitään syytä valituksiin, hänen hommansa on soutaa kovaa Soudun Maailmancup-avauksessa Plovdivissa 10-12.5.2019

Vastauksena Naukkarisen kirjoitukseen julkaisin Facebookissa allaolevan tekstin, jota olen hieman editoinut, ja lisännyt faktoja jotka löytyvät tulosliuskoilta.

Ennen Facetekstiä haluan kuitenkin nostaa esiin yhden asian. Olen käynyt Naukkarisen kanssa jo vuosia sitten useita keskusteluja paino/tehosuhteesta soudussa. Pointtini on ollut se, että Naukkarinen on huippusoutajaksi “liian” lihaksikas. Mitä painavampi soutaja on, sitä syvemmällä vene ui. Naukkarisen lihaksikkuus on veneen optimaalisen kulkemisen kannalta ongelma. Olen pyrkinyt urani aikana jo aiemmin selvittämään eri lähteistä kuinka paljon 1kg “kuollutta” painoa hidastaa vauhtia. Yhtälö ei ole helppo, koska massa myös ylläpitää vauhtia. Yhtä kaikki, paras valistunut arvioni on, että 7min /2000m vauhdissa tulos heikkenee 0,7 sek / 1kg kuollutta painoa. Joel ei ole lähtenyt muokkaamaan kehoaan huippusoudun vaatimuksia vastaavaksi, huolimatta siitä että hän sanoo että tekee kaikkensa unelmansa eteen. Joel on kyllä keskusteluissa myöntänyt ongelman, mutta asia ei ole korjaantunut. Pyydän teitä googlettamaan “rowing olympic medallist” ja katsomaan kuvia ja vertaamaan Joelin habitukseen. Soutu on kestävyyslaji. Minulle tämä on myös kysymys Joelin uskottavuudesta soutajana.

Sitten itse asiaan

1) Robert Ven souti 6.4. Katsastuksessa ajat 7.01,1 ja 7.00,2, Molemmat tyyneen
Joel Naukkarinen 21.4 souti ajat 7.16,0 tyyneen ja 7:02,9 myötätuuleen. (Kaikkien mukanaolleiden soutajien ajat paranivat myötätuulessa 6-18 sek.) Molemmissa kilpailuissa oli muitakin kilpailijoita ja toimitsijoita, joten vihjailut vilpistä ajanotossa ovat naurettavia. Näiden soutujen perusteella Ven on selkeästi nopeampi soutaja tällä hetkellä. Venin näytöt Piedilucosta tukevat tätä käsitystä.

2) Tiedämme että fysiikkaa maksimoidessa kilpailujen rytmitys on tärkeä osa valmistautumista. Naukkarisen ehdottama ajatus lisäkarsinnasta on absurdi, ja hankaloittaisi Venin valmistautumista MM-kilpailuihin. Näenkin että Naukkarinen aiheuttaa somepainetta koska tietää että hänen vauhtinsa ei tällä hetkellä kestä vertailua ja haluaa siirtää valintaa myöhemmäksi kesällä toivoen että hänen vauhtinsa paranee. Hänellä ei ole siihen perusteita; mitä pidemmmälle valintaa venytetään, sitä huonommaksi muodostuvat mahdollisuudet olympiapaikan saavuttamiseen. Suuren yleisön on ehkä vaikea ymmärtää sitä, että “jatkuva” näytön antaminen on kuluttavaa ja syö kilpailukunnon, eikä koskaan johda optimaaliseen tulokseen, jota olympiapaikan saavuttaminen vaatii. (Esim. Kaikki Pekingin suomalaismitalistit, mukaanlukien soutajat, valittiin kisoihin jo 2007 syksyllä). Kunnolla tehtynä ylimääräinen karsinta vaatisi “paras kolmesta” järjestelmää johon soutajat pyrkisivät maksimoimaan suorituskykynsä, joka valitettavasti vaikuttaa siihen missä kunnossa MM-kilpailuissa sitä Olympiapaikkaa sitten haetaan. 

3) Naukkarinen väittää että hän on kaikissa soutamissaan MC kisoissa ollut Veniä nopeampi. Kummallinen väite. Soudussa alkuerät soudetaan siten että jatkoon mennään sijoitusten, ei aikojen perusteella. Näinollen alkuerissä ajat eivät kerro oikeastaan mitään. Usein käy myös sitten niin että eri finaalit soudetaan eri päivinä, heikoimmat sjoitukset ensin, jolloin olosuhteet eivät saata olla lainkaan vertailukelpoisia, toisaalta tyynessä kelissä samalla radalla, veden pysyessä saman lämpöisenä vertailu on mahdollista.. Väite että hän olisi ollut kaikissa MC kisoissa Veniä nopeampi on erittäin harhaanjohtava, mutta saattaa tietysti asiantuntemattomaan yleisöön upota.

4) Sabotaasi. Olin itse paikalla Gaviratessa joten olen osallinen, koska Naukkarinen syyttää sabotaasista, jättäen hieman auki sen, että ketä syyttää, mutta minulla on se vaikutelma että syyttää suomalaisia. On totta että Naukkarisen veneen evää oli väännetty, mutta hän jättää mainitsematta sen, että myös suomalaisten venetrailerin renkaat oli puhkottu Naukkarisen veneen ollessa trailerin kyydissä, eikä tämä ollut kyseisessä paikassa ainutkertaista, vaan käynyt muutama vuosi sitten myös, silloinkin eviä oli väännelty. Oma tulkintani on ilkivalta, uusi evä maksaa muutamia kymppejä. 

Naukkarisen vene on täysin korjattavissa kenen tahansa hiilikuidun ammattilaisen toimesta täydelliseen kilpailukuntoon alle tunnissa, venevalmistaja tekee sen kisapaikalla ilmaiseksi. On aika härskiä luoda mielikuva että vene on kokonaan pilalla. Naukkarinen huusi somessa sabotaasia kun saksalaisjuniorit käsittelivät Naukkarisen veneen yläpuolella ollutta venettään huolimattomasti aiheuttaen pieniä kolhuja Naukkarisen veneeseen, tutkimatta ja leimaten muita soutajia sabotööreiksi. 

5) Työrauhan antaminen. Nyt liikutaan jo herkällä alueella. Katsooko Naukkarinen oikeudekseen häiritä toista urheilijaa, mikäli hän ei saa haluamaansa näyttökilpailua? Millähän oikeudella? Urheilun arvoihin kuuluu vastustajan kunnioittaminen. Joelin pyrkii kirjoittelullaan häiritsemään vastustajaansa. 

Analysoin hieman vielä Naukkarisen tuloksia ja niiden taustoja. Olen toistuvasti korostanut Joelille että tuloksista kertoessa ei saa jättää olennaista pois, mutta hän tekee sen tarkoitushakuisesti ja säännöllisesti. Faktat kannattaa siis tarkistaa.

Pohjois-Saksan Mestaruuskisat syksyllä 2018

Joel kirjoittaa Facessa että on vetänyt uransa parhaan kisan ja voittanut Saksan Maailmancupissa menestyneitä soutajia. Joel jätti kertomatta että matka oli 1000m ja kilpakumppanit olivat ylimenokauden vuoksi vähemmän tikissä.

Opiskelijoiden MM-Kilpailut Shanghai 2018. 

Samaan aikaan Joelilla olisi ollut mahdollisuus soutaa Robertia vastaan, mutta hän päätti lähteä maailman ääriin epämääräisentasoiseen kisaan, jossa sijoittui kolmanneksi. 1. Charles McKeown, GBR, (6:57,74) 2. Chen Zhi, CHN, (700,24) 3. Jole Naukkarinen, FIN, (7:03,39) 4. Guido Giardi, ITA, (7:04,44), 5. Christian Von Varburg, GER, (7:09,37) 6. Quentin Antognelli, MON, (7:18,76). Näistä herroista MM-kilpailukokemusta on ainoastaan Joelilla ja Monacon Antognellillä, joka on ollut kahtena vuonna MM-tasolla D-finaalin 5, eli 23. Maailmancup edustuksia ei ole kenelläkään. Tämän takia Joel siis jätti kovatasoisen SM-lähdön väliin. Joel kirjoitti vielä että olosuhteet olivat hitaat, ja FISA kirjoittaa että oli myötätuuli joka tyyntyi miesten yksikön aikana sateen alettua. 

Opiskelijoiden EM-kilpailut, Portugal 2018

Opiskelijakisat ovat opiskelijakisoja. Maajoukkuesoutajia ei näissä nähdä, sinänsä hyviä tapahtumia. Kävin listan läpi ja voittajan paras sijoitus MC:ssä on 25. Sija. Ei siis hehkutuksen arvoisia päänahkoja. Joel saa faceuutisoinnillaan näytöt näyttämään todella kovilta. Kuten sanoin jo aiemmin. Tarkistakaa faktat ennen kuin lähdette peesaamaan. 

En ole kirjoittanut tätä siksi että olisin Joelia vastaan millään tavoin. Toivotan hänelle onnea urheilijana, mutta halusin oikaista hänen kirjoitteluaan Soutuliitosta ja vastustajistaan. Hänet on valittu edustamaan MC - kilpailuihin 10-12.5. jossa hänellä on näytön paikka. Onnea sinne, let the best man win!

 

Case Closed

Alla Plovdivin välierin tulokset. (Lisätty 11.5.2019)

HUOM! Julkaisemani tuloslista on epävirallinen. Loppuajat ovat oikein, mutta väliajat eivät. Katsoin nettilähetyksen ja Joel ei ollut missään vaiheessa kärkikahonoissa mukana. Sekaannusta aiheutti myös Live Tracker jonka mukaan Joel olisi ollut kilpailun johdossa melko pitkään. Virallisissa tuloksissa ei tämän lähdön osalta ole väliaikoja lainkaan. 

Ja hei, pidetään kommenteissa keskustelu sivistyneenä!

Olen lopettanut kommentointimahdollisuuden. Rakentavasti eteenpäin!

Olen avannut kommentoinnin uudelleen. Pidetään keskustelu asiallisena. Mainittakoon että herra Naukkarinen jatkaa oman somedynastian rakentamista. Vaikuttaa siltä että hänen julkaisujaan kritisoineilta on evätty pääsy lukemaan kommentteja ja näen että on tarpeen pitää yllä kriittisiäkin äänenpainoja.

Jaha. Laitan kommentoinnin anonyymeiltä kiinni. Soutu kaipaa sivistynyttä keskustelua ja perusteltuja kommentteja. - Ja nimi alle!

Pekingin menestyksen taustat

Lähdin aika pikaisesti 2008 Pekingin kisojen jälkeen Tsekkiin valmentajaksi ja itse asiassa tässä 10 - vuotisjuhlien aikana tajusin sen, että en ole koskaan vetänyt yhteen tuota prosessia, ja sen osatekijöitä. Ehkä on aika kertoa sitoutumisesta ja yksityiskohdista, jotka loppujen lopuksi veivät joukkueen palkintopallille. 

Ennen kuin kaikki alkoi

Huippu-urheilu on vaativaa ja huipulle nouseminen edellyttää toimivien kokonaisuuksien luomista urheilijoiden ympärille. Meillä oli onni myötä siinä mielessä että pystyimme tämän kokonaisuuden luomaan. Aloitetaan alusta. Olen ollut urheiluhullu pienestä asti ja soutu valikoitui lajiksi sattumalta. Ominaisuuteni eivät olleet lajiin sopivat, mutta en miettinyt asiaa sen kummemmin, heittäydyin vain täysillä lajiin ja tein parhaani menestyäkseni siinä. Opin paljon kilpailemisesta ja lajista ja 10 vuoden kilpaurheilun jälkeen päädyin “pelaajavalmentajaksi” Tämä tapahtui jo 80-90-luvun taitteessa. Kävin FISAn valmentajakursseja ja silloisen KVT:n Vierumäellä ja siihen päälle FISAn vuosittaiset seminaarit. 

Valmentajaksi kasvaminen

Olin siis harjoitellut valmentamista jo kymmenen vuotta ennen tämän projektin alkua. Minnaa aloin valmentaa hänen soutaessaan yhdessä Päivin kanssa vuosituhannen vaihteessa, Ilona tuli mukaan 2003 keväällä ja Sanna 2003 MM-kisojen jälkeen, siinä kuuluisassa palaverissa Milanolaisessa hikisessä hotellihuoneessa. 2003 talven aikana luin valmennuskirjallisuutta ja Jan Olbrechtin Science of Winning kolahti. Se selitti oman urani nousut ja laskut. Aloin soveltaa kirjan oppeja soutuun, ja vaikka 2003 MM-kisat eivät vielä kovin hyvää tulevaisuutta luvanneet, kehitystä alkoi tapahtua. Sain myös yhteyden Jan Olbrechtiin ja keskustelimme valmentautumisesta sekä puhelimitse että sähköpostitse, ja palaset alkoivat putoilla kohdalleen. Pidän Janin ajatuksia ja neuvoja ratkaisevina valmentajaurallani. Myöhemmin pääsin tekemään hänen kanssaan yhteistyötä Belgiassa työskennellessäni, ja kunnioitan hänen osaamistaan syvästi. 

Vuoksella, Sunnuntain yksikköharjoitus, kuva Tapani Tolvanen

Soutuliitto

Taloudellisesti Soutuliitto oli vuonna 1996 konkurssin partaalla, ja olisi mennyt konkurssiin ellemme olisi leikanneet radikaalisti liiton kulurakennetta ja ottaneet sitä Imatralle Finnrowing Oy:n suojiin. Soutuliiga (YT-kumppanit Viking Linen Souturisteilyt, UPM, Veikkaus ja Lumene koko liiton pääsponsorina). Loukosen Matti & LUMENEN 8 vuoden kumppanuus auttoivat siinä että muutamassa vuodessa konkurssiuhka oli väistynyt ja rahaa riitti myös toimintaan. Lumene paitoja saattoi parhaimmillaan nähdä soudun MM-kisossa suomalaisten lisäksi myös ulkomaalaisten soutajien päällä. Lumene satsasi soutuun tuotepalkintoja ja rahaa vuosien 1999-2007 välisenä aikana niin paljon että se oli Suomalaisen Soudun suurin YT-kumppani koskaan! Matille kuuluu iso kiitos siitä että vuonna 2003 voitiin edes jollain tavalla saada jalkeille uskottava huippu-urheiluprojekti. Lumene rahaa valui kaikkiin soutuliigaan osallistuneisiin seuroihin myös kalustotukina kahdeksikkoja ja nelosia hankittaessa. 

MC-osakilpailuvoitto Muchenissä 2005, kuva Igor Meijer

Uudet tavat

2003 MM-kisojen jälkeisessä alkupalaverissa päätimme lähestyä vuotta 2004 ilman kompromisseja. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että syksyn urheilijat tekisivät töitään, ja Helmikuussa alkaisi leiritys, 2x3vkoa Italian Sabaudiassa ja Huhtikuussa muutto Imatralle. Urheilijat sitoutuivat tähän 100%. Minna teki Finnrowingissa osapäivätöitä leirityksen alkuun saakka ja siitä alkaen oli ammattiurheilija. Ensimmäisen kesän mimmit taisivat asua Minnan kämpillä, mutta toisena kesänä kaikilla oli jo oma kämppä Imatralla. Sanna työskenteli Lohjan uimahallilla ja työnantaja suhtautui hienosti Sannan huippu-urheiluun. Ilona opiskeli Jyväskylässä liikunnalla, eikä siekaillut hidastaa opintotahtia kilpaurheilun vuoksi. Sannan seura HSK tuki Sannaa myös merkittävästi vuosittaisella stipendillä. Oli ensiarvoisen tärkeää että kaikkien naisten työnantajat olivat mukana positiivisessa hengessä, ja loivat mahdollisuuden huippu-urheilun vaatimalle ajankäytölle. Työskentelin itse yrittäjänä Finnrowing OY:ssä, ja päätin ajankäytöstäni itse, onneksi palkka juoksi silloinkin kun olin Italiassa leireillä! 

Vuoksi

Vuoksen vesialueessa oli virran puolesta pienet puutteensa, mutta samalla se on Suomen rannikkoseutuun verrattuna todella vähätuulinen, joten tuuli puhalsi meidät pois Vuokselta harjoittelemasta äärimmäisen harvoin. Opimme Vuoksen metkut ja sitten kun matkustimme kisoihin, soutajat pystyivät yleensä suoriutumaan rennosti. Kilpailuissa kovatuuliset olosuhteet olivat alkuun vaikeat, mutta kehitystä tapahtui niissäkin ajan myötä. Vuoksella meillä oli käytössä katamaraanivene, josta soutua oli hyvä seurata ja kommentoida. Vuoksella ei ollut muuta moottoriveneliikennettä kuin muutaman kerran kesässä, saimme harjoitella rauhassa hyvissä olosuhteissa. Imatran huono puoli oli se, että lentokentälle oli pitkähkö matka ja Sanna ja Ilona asuivat melko kaukana. Infra olisi kuitenkin ollut mahdoton luoda mihinkään muualle, tässä olin itsekäs, yritykseni ja perheeni olivat Imatralla.

 

Treeniä Vuoksella, kuva Veikko Sinisalo

Pettymys 2004

Vuonna 2004 koimme veneen vauhdin kehityksestä huolimatta valtavan pettymyksen kun Olympiakarsinnoissa jäimme paikasta 0,12 sekuntia. Myöhemmin kesällä Minna voitti MM-pronssia kevyessä yksikössä, ja se antoi uskoa tulevaan. Olivathan Minna ja Sanna jo olleet Muchenin MC:ssä sijalla 4, lähellä maailman kärkeä. Olympiakomitea epäröi tukeaan ja kirjoitin kaikille OK:n hallituksen jäsenille kirjeen jossa kerroin taustat, fyysisen kapasiteetin ja urheilijoiden sitoutumisen. Aloimme saada pientä tukea, mutta ennen tukea meillä oli jo esittää MM-pronssi ja MC nelostila. En usko että olisimme saaneet tukea ilman noita näyttöjä, totuuden nimessä, emmehän me päässeet edes Olympialaisiin. Minna ja Sanna olivat fyysisesti lahjakkaita, ja 2000m C2 testitulokset osaltaan auttoivat meidät tuen piiriin. Lahjakkuus ei sekään rajoittunut pelkkään fyysisyyteen vaan siihen liittyi kova tahto, Minnalla kyky tuottaa täsmällistä liikettä ja Sannalla seurata rytmiä. Molemmat olivat poikkeuksellisen vahvoja ja hiihtotausta oli kehittänyt molemmille aerobisen kapasiteetin kunnon pohjaksi. 

MM-hopea 2007

Fysiikan seuranta

Urheilijat sitoutuivat harjoitteluun ja testeihin, sovimme alun alkaen että teemme 2x 5k ja 2x 2k testit ja tulokset ovat julkisia, projektin nettisivuilla. Julkaisimme myös harjoitusohjelmat samaisilla nettisivuilla. Teimme myös laktaattitestejä säännöllisesti, joiden tarkoitus oli seurata aerobisen ja anaerobisen kapasiteetin tasapainoa. Testinä oli 2x5min perusvauhdeilla 2:00 ja 1:55 ja niistä hapot, 20 minuutin palauttelun jälkeen minuutin maksimiveto ergolla. Kokonaisuus vedettiin slideilla. Maksimivedon ohjeistuksena oli vetää jokainen veto niin kovaa kuin suinkin pääsee, korkealla tahdilla. Testin tavoite oli seurata max laktaattia ja tietysti tulosta. 

YT-kumppanit

Mielestäni poikkeuksellista tässä projektissa oli sitoutuneisuus. Alussa valmentautumiseen käytettävä raha oli vähissä, mutta Lumene luotti alusta saakka ja Olympiakomitea alkoi tukea vuonna 2004. Vuoden 2005 MM-pronssi toi kuvioon täydet urheilija-apurahat Minnalle ja Sannalle ja homma helpottui olennaisesti. Menestys auttoi myös sponsorimarkkinoilla, ja rahoituksesta tuli riittävä, vaikkakin välillä haastava. Lumenen rinnalle Lohjan ja Imatran kaupungit tulivat mukaan samoin kuin Makita, Vogel, GLO-Hotelli ja Pro-Job, Juice Plus, Squeezy ja Finnberryx. Toivottavasti muistan kaikki.

Tiedotus

Olin Soutuliigan tiedotusta hoitaessani luonut yhteydet mediaan ja tein kaikista kilpailuista tiedotteen, jossa kerrottiin rehellisesti kilpailun taso, osanottajamäärä ja tulos, ja tietysti tunnelmat. Rehellisiä olimme silloinkin kun joskus kisoissa epäonnistuimme. Kävi kuitenkin niin että koska olimme rehellisiä ja aloimme menestyä, meihin luotettiin ja juttuja ja kuvia julkaistiin. Pyrimme tietysti ottamaan kuvat niin että sponssit saivat rahoilleen vastinetta. Palkkasimme myös ranskalaisen ammatti (soutu) kuvaajan ottamaan kuvia jotta saimme laadukkaita kuvia suomalaiselle medialle. Tämän seurauksena puhelinlaskuni netin käytöstä ulkomailla 2007 MM-kisojen aikaan oli 2000€. Vuoden 2007 MM-Kisoissa YLE oli jo mukana ja välitti tunnelmia kotikatsomoihin. Kisat menivät aika lailla nappiin. Minnalle ja Sannalle hopeaa ja Ilonalle finaalipaikka. Minna ja Sanna kiinnostuivat vielä kauden lopuksi EM-kisoista Puolan Poznanissa. Kauden kruunasi EM-hopea avoimesta luokasta. 

Munchenin välierässä 2007. Finaalipaikan myötä Olympiapaikka varmistui.

Ravinto

Vuonna 2006 tapasin Olympiakomitean seminaarissa fysiatri Veli-Pekka Valkosen ja hänestä tuli tärkeä palanen projektia etenkin ravitsemuksen saralla. Kaikilla kevyen luokan soutajilla paino on suurempi tai pienempi haaste. Veli-Pekan avulla saimme puristettua ravitsemuksen timanttiseen kuosiin. Ei se helppoa urheilijoille ollut, mutta kertoi osaltaan sitoutumisen tasosta, joka sitten palkitsi kisoissa. Pekingin vuonna Olympialaiset olivat ainut kisa jonka naiset vetivät kevyessä. Suuressa maassa tämä ei ehkä olisi ollut mahdollista, mutta meidät oli valittu kisoihin jo syksyllä ja päätimme keskittyä Olympialaisiin painonpudotukset minimoimalla. Painon pudottaminen on kuormittavaa, ja halusimme pyrkiä rakentavaan harjoitteluun.

Ammattilaisten tuki

Meillä oli eräänlainen tukirinki urheilijoita varten myös Imatralla. Urheilijat pääsivät hierontoihin, osteopatiaan, lääkäriin ja akupunktioon lyhyellä varoitusajalla. Pienen paikkakunnan yhteisö toimi hienosti. Hauska yhteisö muodostui Sabaudiaankin, vietimme siellä monta kevättä ja ihmiset tulivat tutuiksi, hotellille ilmoitimme ruokavaliomme, ja hotelli toteutti sitä. Meillä oli tapana käydä kerran kevään aikana syömässä isäntiemme kanssa, ja viimeisenä vuotena paikalla olivat myös Sabaudian silloinen kaupunginjohtaja tai pormestari, soutuseuran puheenjohtaja ja tietysti hotellin omistaja. Olimme aina tervetulleita Sabaudiaan, ja muutama vuosi sitten perheen kanssa siellä käydessä Ida ihmetteli että miksi kaikki moikkaavat mulle... No Leireilin vielä pari vuotta Sabaudiassa Tsekin joukkueen kanssa tämän projektin jälkeenkin joten siellä tuli vietettyä runsaasti aikaa. 2007 Munchenissä meillä oli kisakatsomossa oma kannustajajoukko myös Italiasta. 

Sabaudia 2007 tai 2008

Ei kompromisseja

Olin maailmalla seurannut muita joukkueita ja tiesin päivittäisen tekemisen tason. Meillä ei ollut varaa antaa yhtään tasoitusta mistään. Ryhmälle muodostui alusta saakka sellainen tapa että olin mukana vesillä kaikki treenit ja Minnan kanssa käytännössä myös talvisin suurimman osan. Viimeisenä, 2008 kesänä naiset vetivät palauttavat soudut ilman valmentajaa, mutta uskon vahvasti siihen että valmentajan läsnäolo harjoituksissa on menestyksen edellytys. Nykyään on tieteellisestikin todistettu että sosiaaliset ärsykkeet, joihin kuuluvat sekä ryhmässä harjoittelu että valmentajan kommentit parantavat yksiselitteisesti tekemisen laatua, jopa tehoa. Vaikka ryhmämme oli pieni, oli se kuitenkin ryhmä. Tässä kohden nostan kyllä hattua Sannalle ja Ilonalle, jotka toteuttivat harjoitusohjelmaa syksyisin ja alkutalvesta pääosin itsenäisesti, treenien jälkeen sain molemmilta intervallien vauhdit tekstiviesteinä. Hiihtovalmentaja Jarmo Riski sanoi että urheilijoille on tärkeää päättää että mihin aikaan treenataan. Meillä se oli selvillä joka päivä, ja väitän että jos lasketaan yhteen niin viiden vuoden aikana myöhästymisiä treeneistä sattui alle yhden käden sormilla laskettava määrä, ja niistäkin suurin osa itselleni. 

Lihashuolto

Lihashuoltoa pyrimme ottamaan myös leireille mukaan. Hanna Tuominen ja Kirsi-Marja Pänttönen olivat molemmat mukana hieroja roolissa, eri vuosina tosin, mutta tärkeänä palasena pitämässä urheilijoita harjoituskunnossa. Normaalissa arjessa naiset järjestivät lihashuollon itsenäisesti tarpeen mukaan. Sabaudiassa saatoimme myrskyisänä päivänä keskittyä lihashuoltoon, ja käyttää levon hyväksi jotta virtaa riitti taas kun tuuli tyyntyi.

Kalusto

Emme antaneet tasoitusta venekalustonkaan suhteen. Filippiä on kiittäminen siitä että 2004-2007 kisavene kulki heidän trailerissaan kisapaikoille, ja 2008 Poznanin kisa saatiin vetää lainaveneellä. Podiumille sekin päätyi, joten vene varmasti oli hyvä! Vuonna 2008 meillä oli 3 venettä. 1 Suomessa, 1 matkalla Kiinaan ja 1 Japanissa (Ostimme Australian 2007 käyttämän veneen tätä varten saman vuoden MM-kisojen jälkeen). Varmistimme että meillä oli samanlainen vene viimeistelyleirillä Japanissa kuin sitten itse kisassa. Airoja oli kahdet, toiset tulivat veneen mukana Kiinaan ja toiset veimme ensin Japaniin viimeistelyleirille ja otimme sieltä sitten Kiinan. Kävimme syksyllä 2007 katsastamassa viimeistelyleiripaikan parin viikon leirillä. Meillä oli paikallinen Filipin edustaja Herra Suzuki auttamassa käytännön asioissa. Hän myös nouti meidät lentokentältä ja palautti sinne! 

Kesän 2008 “mediamylläkkää”

Nopeat ratkaisut

Vuonna 2005 MM-kisat olivat Japanissa ja siellä oli uhka koville tuulille. Hankimme veneisiin hiilikuituhankaimet joiden kiinnityskohdat olivat korkeammalla kuin alumiinihankainten kiinnityskohdat, eli ne eivät tuulisissa olosuhteissa olisi ottaneet kiinni veteen samalla tavoin kuin alumiinihankaimet. Filippi valmisti hankaimet mittojen mukaan meidän ollessa jo kisapaikalla ja lennätti ne kisapaikalle. Asennettuamme hankaimet Minna ja Sanna kävivät kokeilemassa, ja molempia hymyilytti vesiltä pois tullessa. Hankimme samalla kertaa hiilikuituhankaimet myös Ilonan käytössä olleeseen yksikköön. Loppujen lopuksi kaikki viihtyivät näissä veneissä niin hyvin että niillä vedettiin myös vuonna 2008 Ilonan MM-ksat Linzissä ja Pekingin Olympialaiset. Aika hyvin 5 vuotta vanhoilta kisaratsuilta!

Pekingin yksityiskohtia

Pekingiin meiltä lähti lava ruokaa ja tarvikkeita joiden joukossa myös yksi C2 ergo ja ilmanputsari. Asuimme poissa Pekingin vilskeestä ja saasteista 5 minuutin automatkan päässä souturadalta. Suomen joukkue vuokrasi minulle auton, ja minulla oli jonkin aikaa myös Kiinalainen ajokortti. Olympiakylään mennessä piti tosin tilata taksi ajamaan edellä. Kari Niemi-Nikkola oli nähnyt projektin potentiaalin ja saimme OK:n suunnalta varauksettoman tuen, varsinkin kun menestystä alkoi tulla. Kari uskoi meihin siinä määrin että hän oli rakennuttanut naisille varattuun huoneeseen kokolattiamaton sijaan parketin Minnan astman ja siihen liittyneen saasteriskin vuoksi. Kiinalaiset halusivat laskuttaa parketin poistosta myöhemmin melko tuhdisti, ja Kari lupasikin hotellin edustajille, että he joko repivät laskun tai sitten suomalaiset tulevat purkamaan parketin. Laskua ei koskaan tarvinnut maksaa. 

Kovin moni Suomalainen ei ole johtanut Olympiafinaalia! 

Ihmisyys

Pyrimme keskustelemaan vaikeistakin asioista, ottamaan toisemme huomioon ihmisinä ja kehittymään ihmisinä, rehellisesti. Noudatimme harjoitusohjelmaa, jonka tein 4-6 viikon jaksoissa. Naiset saivat ohjelman aina edellisen jakson lopussa, leiri-, testi- ja kilpailusuunnitelmat olivat tiedossa jo syksyllä. Harjoitussuunnitelmaa muutettiin todella harvoin, mutta jos urheilijoilta tullut palaute edellytti muutoksia, ne tehtiin. Pyrimme harjoitteleman riittävästi, mutta samalla pyrimme välttämään liikaa, turruttavaa harjoittelua. Terveenä säilyminen oli keskiössä, joukkue oli pieni ja loukkaantumisiin ei ollut varaa. Harjoittelun kokonaisuutta pyrittiin kehittämään pienin askelin vuosi kerrallaan, ja luonnollisesti jotain tuunausta tehtiin myös matkan edetessä. Haastavaa terveenä ja kevyenä säilyminen vaati, ja se oli ehkä suurin stressin aiheuttaja koko projektissa. Loppupelissä Veli-Pekan opein ja naisten kovalla sitoutumisella vaaka selvitettiin myös Pekingissä kunnialla, mutta helppoa se ei missään vaiheessa ollut. Veli-Pekka päivysti Pekingin reissun aikana 24/7. 

Polku

Menestyksen resepti on tämän projektin kokemuste perusteella urheilijan polku, jossa pyritään huolellisesti rakentamaan toimivia kokonaisuuksia urheilijan arjen ympärille, harjoittelun ja harjoitusryhmien, ravitsemuksen, yöunen, siviilielämän, urheilun tukitoimien, urheilupsykologian ja lähesten avulla. Kaiken täytyy toimia, joka päivä. Urheilijan arjessa on hyvä viihtyä pitkään, käytännössä useita vuosia jotta on mahdollista saavuttaa oma potentiaalinsa. Suomalaisessa yhteiskunnassa on kova haaste rakentaa näitä prosesseja ilman kompromisseja siten että kaikkinainen laatu säilyy ja projektien elinkaari riittää potentiaalin esiin tuomiseen. 

Toivon että lukija ymmärtää hieman enemmän huippu-urheilusta ja sen vaatimustasosta Urheilijan polkua rakennettaessa. Pieniä muuttujia on paljon, kaikkia ei kuitenkaan voi kontrolloida. On luotettava ihmiseen ja yritettävä kehittää urheilijan arkea, kannustettava ja oltava rehellinen, sekä itselleen että muille. Kilpailu on kovaa ja oikoteitä ei ole. 

Tavoite saavutettu! Pientä humua Pekingissä!!!

Junnubiitsikesä 2018

Kausi on finaalipäivää vaille valmis. Finaalitapahtumaan tähdänneiden parien pisteiden keräily on herättänyt keskustelua facebookissa. On pidetty negatiivisena sitä että jotkut urheilijat ovat käyneet aikuisten avoimissa turnauksissa ja saaneet sieltä pisteitä junnuturnauksia ajatellen. Keskustelu on mielestäni kummallista. Säännöt löytyvät lentopalloliiton nettisivuilta, (3 parasta turnausta joista 1 saa olla muu kuin oman sarjan turnaus) ja on aika luonnollista että kovemman tason turnauksista saa enemmän pisteitä. Entä jos junnupari kiertäisi World Touria kuten esim. Venäjän pari Bocharova - Voronina, (synt 2000 ja 2002)  jos tämä pari olisi Suomalainen, niin olisivatko he saaneet junnukisoihin vaadittavat pisteensä jotenkin väärin koska ovat pelanneet aikuisten turnauksia. 

Tyttärämme halusivat pelata yhdessä Leppävirran Naisten Avoimessa turnauksessa, Ida on 21v ja Sara 14v. He sijoittuivat neljänneksi jännittävän pronssipelin jälkeen, ja Sara tietysti sai rutkasti pisteitä, joka auttoi heidät SM-finaaleihin yhdessä parinsa Anniinan kanssa. Huomenna tämän parin pelit jatkuvat SM-välierissä. Sara pelasi Idan kanssa Leppävirralla 6 ottelua joissa vastustajat suuntasivat syöttönsä Saralle, joka vastaanotti hyvällä prosentilla. Eikö hän olisi saanut pelata siskonsa kanssa?Anniina ja Sara kävivät myös Kouvolassa ESLE:n biitsimestaruusturnauksessa ja voittivat jännittävien vaiheiden jälkeen. Ida pelasi aikanaan äitinsä kanssa ja voitti maakuntaturnauksen ja napinaa kuului siitäkin kun äiti otti vastaanotossa vähän leveämmän kaistaleen. Väärin voitettu. 

Sara ja Anniina ovat harjoitelleet säännöllisesti Biitsiä koko kesän. Biitsi toimii erinomaisesti lentopallon off-season harjoitteluna. Valitettavan moni lupaava lentopalloilija on jättänyt sekä lentopallon että biitsin kesäharjoittelun väliin ja osallistunut vain biitsiturnauksiin. Urheilussa yleensä pärjäävät loppupelissä ne, jotka harjoittelavat ahkerasti. Kolmen kuukauden kesäloma on urheilumenestykseen tähtääville nuorille liian pitkä.

Olisi hyvä kannustaa nuoria harjoittelemaan ja osallistumaan turnauksiin eikä käydä facebook - keskusteluita joissa syyllistetään innokkaita biitsareita.

Jokapäiväisen harjoittelun laatu

Urheilija keskiössä - mitä se merkitsee?

Urheilijan ympärille rakennetaan tukiverkosto joka aidosti pyrkii auttamaan urheilijaa kehittymään. Tukiverkostoa rakennetaan marginal gains periaatteella. Pyritään tunnistamaan kaikki sekä tulokseen että prosessiin vaikuttavat tekijät ja käydään läpi millä tavoin niitä voidaan kehittää. Ensin laadukas jokapäiväinen prosessi kuntoon ja sitten rakentamaan kilpailuun valmistautumista ja itse kilpailua sellaiseksi että urheilijalla on parhaat edellytykset optimisuoritukseen. Siinä missä julkisuus keskittyy tulokseen, valmennuksen tulee keskittyä prosessiin. Vastustajaan emme voi vaikuttaa, joten optimisuorituskaan ei aina tuo toivottua menestystä, huolimatta siitä että optimisuoritus, tai edes lähelle optimia pääseminen on loistava tulos!

Prosessin tärkein tehtävä on ruokkia urheilijan motivaatiota auttamalla urheilijaa kehittymään kokonaisvaltaisesti

Valmennuksen ja liiton tehtävä on toimillaan ylläpitää ja kasvattaa urheilijan motivaatiota auttamalla laadukkaan prosessin luomisessa, ohjata prosessia ja pitää se positiivisena. Liiton urheilijaa ja valmennusryhmiä koskevien päätösten on oltava perusteltuja, luotettavia, oikeudenmukaisia ja ymmärrettäviä, mielellään myös läpinäkyviä. Luottamuksen tulisi olla liiton toiminnassa keskeinen arvo, pitkät urheilu-urat ja instituution kunnioitus rakentuvat luottamukselle. Vastavuoroisesti urheilijan kannattaa olla apuna auttamassa liiton ja lajin julkisuuskuvan kehittämisessä ja markkinoinnissa. Se on nykyään helppoa somen avulla! 

Jokainen harjoitus on arvokas. Päivittäiset, viikosta ja vuodesta toiseen toistuvat harjoitukset määrittävät sen, kuinka lähelle optimia pääsemme kilpailuissa. Valmennuksen kannalta on olennaista pyrkiä aina luomaan hyvä ilmapiiri ja joukkuehenki jokaiseen harjoitukseen. Hyvä tekemisen meininki ei synny annettuna, vaan vaatii sitä että jokainen joukkueen jäsen, joihin lasken myös valmennuksen ja tukiryhmät, keskustelevat asiasta ja päättävät "koodin" jolla harjoituksissa viedään asioita eteenpäin. Jos yhdessä päätetään että jokainen ryhmän urheilija kohtelee joukkuekaveriaan kuin haluaisi itseään kohdeltavan, ollaan jo pitkällä. Valmentajan kiinnostus urheilijaan ihmisenä on osa laadukasta prosessia. On oltava valmis keskustelemaan ja auttamaan urheilijaa. Valmentaja, huolimatta päättävästä asemastaan, on kuitenkin "vain" urheilijan ja lajin palvelija. Valmennuksen laatu on luonnollisesti tärkeää, pelkkä ilmapiiri ei kanna optimisuorituksiin, pitää myös tehdä oikeita asioita kunnollisissa olosuhteissa. Jos soutunelosta ei ole aikaa virittää joukkueen yksilöille sopivaksi, ei sillä kannata lähteä vesille. 

Joskus on hyvä ottaa ulkopuolinen tarkistamaan prosessin laatu ja kehittämään sitä. Psyykkinen valmentaja Ken Way valmensi koko Leicester Cityn jalkapallojoukkueen organisaatiota - tuloksena Valioliigan mestaruus 2016. Seuraavana vuonna manageri Claudio Ranieri ajatteli että homma on hanskassa ja Ken sai lähteä. Tulokset puhuvat puolestaan, 2017 Leicester City sukelsi pahasti, kun kahdella edellisellä kaudella Ken sai organisaatiosta optimin irti ja se riitti mestaruuteen 2016 keväällä! Pressiä aiheesta: The Telegraph

Tuki / asiantuntijaryhmän oletetaan tuntevan eri osa-alueita jotka liittyvät joko prosessiin tai kilpailuun, lajin kautta löytyy osa asioista joiden kehittämisestä saadaan pieniä etuja, marginal gains. Urheilijan vanhemmat tuntevat nuoren urheilijan parhaiten, he ovat avainasemassa olosuhteiden kuten ravinnon, unen ja positiivisen asenteen varmistamisessa urheilijan arjessa. Eri alojen asiantuntijat vastaavat omista aloistaan, mutta yhteiset palaverit ovat paikallaan aina kun niiden nähdään lisäävän prosessin laatua. 

Valmentaja ja psyykkinen valmentaja

Valmentajan kannattaa käydä itse psyykkisessä valmennuksessa oppiakseen ymmärtämään sekä itseään että omaa potentiaaliaan valmennustapahtumien kehittämisessä ja oman paineenhallintansa kehittämisessä. Tästä hyvä esimerkki on Mirka Knapkovan maailmanmestaruus ja olympiakulta naisten yksikkösoudussa vuosina 2011 ja 2012. Hänen kuumakallena tunnettu valmentajansa kävi talven 2010-2011 aikana psyykkisessä valmennuksessa, jotta hän saisi Mirkasta parhaan irti. Tulokset kertovat vaikutuksen. Aiemmin Tomas oli ollut ennen kilpailuja hermostunut ja jännittynyt ja se oli heijastunut Mirkan suoritukseen liian aggressiivisena kilpailun aloituksena joka sitten johti yleensä sippaamiseen ja alisuorituksiin. Tomas pystyi psyykkisen valmennuksen avulla kehittämään kilpailuun valmistavia rutiinejaan ja Mirka vapautui voittamaan kilpailuja. Valmentaja on jopa tärkeämpi psyykkinen valmentaja kuin psyykkinen valmentaja itse, koska valmentaja on läsnä jatkuvasti ja antaa palutetta päivittäin. Näin ainakin pitäisi olla. 

Ilo ja vuorovaikutus parantavat harjoittelun laatua

Suomalaista urheilun soisi kehittyvän positiiviseen ja sosiaaliseen suuntaan. Sosiaalisuudella tarkoitan ryhmien voimavarojen tiedostamista ja hyödyntämistä etenkin kestävyysharjoittelussa. Aivotutkijat ovat havainneet että sosiaaliset ärsykkeet parantavat harjoituksen laatua, tämä ei tapahdu kestävyysurheilussa mitenkään automaattisesti. Joukkuelajeissa palaute on teknisen kehityksen kannalta tärkeää, ja toisaalta tyyli antaa palautetta vaikuttaa ilmapiiriin ja sitä kautta tulokseen. Olisi naivia väittää että vuosia jatkuva harjoitusten ilmapiiri ei vaikuttaisi urheilijoiden suorituksiin, joko positiivisesti tai negatiivisesti. Kuinka paljon vuosien positiivinen kierre voi kehittää urheilijoita, ja auttaa heitä saavuttamaan parempia tuloksia? Kun tavoitteena on olla paras, yksilö tai joukkue, on huonoon ilmapiiriin tyytyminen tasoituksen antamista vastustajille. Onko meillä siihen varaa?

Ongelmat prosessien luomisessa kulminoituvat inhimillisyyteen. On haastavaa keskustella asioista ilman egojen kolahtelua vastakkain. Ei ole helppoa toimia niin että urheilija ja laji ovat keskiössä. Hyvälle valmentajalle kehityskohteiden pohtiminen ei ole kritiikkiä vaan mahdollisuus päästä eteenpäin ja kehittyä. Oman inhimillisyyden ja rajallisuuden ymmärtäminen antaa valmentajalle myös vapauden tehdä virheitä, ja myöntää virheensä ja sitä kautta kehittyä. Mikä urheilussa on kehitystä tärkeämpää, vai onko mikään?

Yksi kausi valtuustossa

Vähän reilun 4 vuoden mittainen kurkistukseni Imatralaiseen politiikkaan alkaa olla muutamaa kokousta vaille valmis. En ole ehdolla näissä vaaleissa ja syykin on selvä, muutamme Helsinkiin tämän kevään aikana työtilanteesta ja työn sijoittumisesta johtuen. Näin kunnallisvaalien alla on ehkä aika pohtia mennyttä vaalikautta ja kunnallispolitiikkaa Kokoomuksen riveissä. 

Positiivista huomata oli ennen kaikkea se, että Kokoomuksessa vallitsee aidosti sekä ajattelun että sanan - ja äänestyksenvapaus. Asioista keskustellaan ja on selvää että päätökset tehdään Imatran etua ajatellen. Avoimuus ja läpinäkyvyys eivät ole ainoastaan sanahelinää, vaan täyttä totta. Positiivista on myös se, että ryhmäkokouksissa ja lautakuntatyössä tutustuu uusiin ihmisiin. Oma elämäni on ollut urheilupainotteista ja on hyvä että kunnallispolitiikka on opettanut katsomaan asioita laveammin. Asiat ovat harvoin yksiselitteisiä, ne vaativat perehtymistä ja keskustelua tullakseen ymmärretyiksi. Ryhmäkeskustelut ovat antoisia ja edesauttavat kokonaisuuksien omaksumista. 

Vakuutuin siitä että poliittinen kulttuuri on muuttumassa avoimempaan suuntaan  - ainakin Kokoomuksessa, hyvä niin. Politiikan negatiivinen piirre on julkisuudessa ollut monesti päätöksenteon hitaus. Kieltämättä hitaus on välillä ollut hieman rasittavaa, mutta silloin kun hitaus merkitsee asioiden huolellista valmistelua, on se kuitenkin positiivinen asia. 

Lehdistössä ja facebook kirjoituksissa politiikkaa on helppo kärjistää ja luoda vastakkainasettelua. On ollut silmiä avaavaa, että valtuustosalissa vastakkainasettelu on huomattavasti miedompaa, ja asioista sovitaan pääosin hyvässä yhteishengessä, Imatran etu mielessä. Kokemukseni kunnallispolitiikasta oli siis lähes kokonaan positiivinen, aina toki haluaisi saada enemmän aikaan. Toivon että kokemukseni säilyy positiivisena valtuustokauden loppuun asti, kaupunginjohtajan valinta tuntuu tuovan esiin jännitteitä, jotka saattavat johtaa vanhakantaisen politiikan paluuseen, ainakin hetkeksi. Toivon että prosessi kuitenkin vedetään loppuun asti sovitusti ja Imatra saa hyvän Kaupunginjohtajan jatkamaan eläköityvän Pertti Lintusen erinomaista työtä. 

Täydellisyyden vaatimus

Doping ja siihen liittyvä uutisointi tekevät surulliseksi. Valmensin huippu-urheilijoita vuodesta 2003 vuoteen 2012. Välillä ryhmässäni oli enemmän urheilijoita, välillä vähemmän, mutta koko ajan olin henkisesti vastuussa urheilijoistani sekä urheilijoina että ennen kaikkea ihmisinä. Doping valvonta on hyvä, mutta se ei ole urheilijan kannalta katsottuna kovinkaan helppoa. Olinpaikkatietojen jatkuva ilmoittaminen ja 24/7 urheilijana olo kuluttavat henkisesti. Huippu-Urheilu on ammatti, hyväksyn antidopingyön ja pidän sitä välttämättömänä puhtaan urheilun saavuttamiseksi. Haluan kuitenkin tuoda muutaman näkökulman keskusteluun Johaugin tapauksesta. 

- Tiedämme nyt aineen pitoisuudet ja asiantuntijat sanovat että juotuna / syötynä / pistettynä pitoisuudet olisivat sata - tuhatkertaisia. Tämä siis tukee sitä selitystä että Johaug nimenomaan käytti huulirasvaa, eikä doping ainetta. Tiedämme että lääkäri otti vastuun virheestään ja erosi työstään.  

- Saiko urheilija aineesta mitään hyötyä? En osaa tähän vastata, enkä usko että osaa kukaan muukaan. Kuitenkin uskon että hyöty lähestyy nollaa koska pitoisuudet olivat erittäin pieniä. 

- Fakta on että elimistössä oli pieni määrä kiellettyä ainetta. Siihen miksi ainetta kehosta löytyi on luonnollinen selitys, jota asiantuntijoiden lausunnot aineen pitoisuuksista tukevat. 

Vaadimmeko että urheilija on erehtymätön, että urheilija ei voi luottaa kehenkään? Haluaisin katsoa tätä asiaa urheilijoiden kannalta. Ei urheilua puhdista yhtään se, että inhimillisestä virheestä tuomitaan kovaan rangaistukseen. Entä jos virheen tekijä olisi ollut Krista Pärmäkoski tai Iivo Niskanen? 

Keskustelusta paistaa se, että Suomessa ajatellaan että Norjalaiset ovat lähtökohtaisesti syyllisiä, ja toisaalta halutaan yksi kova vastustaja pois suomalaishiihtäjen edestä sekä Lahden MM-kisoista että 2018 Olympialaduilta. Tämä juontaa juurensa Lahteen 2001 jolloin suomalaiset jäivät kiinni dopingista. Tapausten ero on selvä, suomalaiset olivat tietoisesti käyttäneet dopingia suoritusta parantaakseen ja nykyisten tietojen perusteella Johaug on tehnyt inhimillisen virheen. Kosto on kuitenkin niin suloinen....

Inhimillinnen näkökanta olisi paikallaan. Totuutta vääristelemättä, ilman oman edun tavoittelua, urheilevan ihmisen, ja urheilun itsensä kannalta katsottuna. Mielestäni Johaug on jo rangaistuksensa huolimattomuudestaan kärsinyt. Jos ajattelemme urheilua yleensä, niin urheilijat ovat nuoria ihmisiä, jotka heittäytyvät urheilun maailmaan, kasvavat kohti omaa potentiaaliaan, yrittävät, ja erehtyvät. Meidän vanhempien, valmentajien, urheilujohtajien ja sääntönikkareiden on oltava viisaampia ja hyväksyttävä inhimillisyys.

Astmalääkkeillä kikkailu on sitten kokonaan toinen asia. En hyväksy sitä, se on huomattavasti vakavampi ongelma, siinä pyritään nimenomaan suorituksen parantamiseen keinotekoisesti...