Ravitsemus - kansantaloutta?

Lähes minkä tahansa organisaation haasteellisin tehtävä on saada talous pysymään joko voitollisena tai vähintään nollalinjalla. Tappion tekeminen on pitkän päälle mahdottomuus. Lainssäädännön ohjatessa kuntien taloutta jää kuntien päätettäväksi itse asiassa melko pieni osa kunnan taloudesta. Terveydenhuolto ja koulutus ovat suurelta osin lakisääteisiä kuluja. Terveydenhuollon kulut kasvavat merkittävästi kansanterveyden heikentyessä, keski-iän noustessa ja myös sitä mukaa kun löydetään uusia sairauksia ja niihin lääkitystä. Elintasosairaudet ovat merkittävä menoerä yhteiskunnalle, liikaa lisääntyessään jopa niin suuri menoerä että yhteiskunnan rahkeet eivät riitä.

Olen ilahtunut siitä että viime vuosina on ryhdytty voimakkaasti markkinoimaan tuoreiden kasvisten merkitystä kansanterveydelle. Monet elintarvikealan tuottajat ovat tuoneet markkinoille erilaisia tuotteita jotka noudattelevat kaikkien tutkimusten yhteistä näkemystä siitä että ihmisten tulisi nauttia enemmän vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Leivissä kokojyvän osuus on merkittävästi kasvanut. Molemmilla on parhaimmillaan oikeasti merkitystä kansamme tervehdyttämiseenkin.

Liikuntasuositukset purevat myös; Hotelliketjut rakentavat kuntohuoneita ja yritykset jakavat liikuntaseteleitä tai tukevat muutoin henkilökunnan liikuntaharrastuksia. Täytyy toivoa että nämä toimet purevat ja vapauttavat kuntien pääomaa terveydenhuollosta esimerkiksi harrastustoiminnan kehittämiseen.

Tiedän että voimme itse vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiimme sekä ravitsemuksen että liikunnan avulla. Suosittelen liikuntaryhmiä eri lajeissa lämpimästi kaikille! Ehkä olisi mahdollista luoda myös tukiryhmiä joissa sekä liikuttaisi että kehitettäisi osallistujien ravintotietoutta siihen suuntaan että terve elämä olisi oikeasti mahdollista. Sairaaloissa ja kouluissa tarjottavan ravitsemuksen laatua tulisi tarkastella kansanterveyden näkökulmasta ja pyrkiä tarjoamaan entistä enemmän tuoreravintoa.

Paradoksaalista on että ravintoa pyritään tuottamaan mahdollisimman halvalla. Harvoin halvimmalla tuotettu ruoka on laadullisesti hyvää. Tutkimuksissa on todettu että luomuruoka sisältää n. 40% enemmän vitamiineja ja hivenaineita kuin ei luomu keskimäärin. Luomuravinto ei ehkä ole edullisinta, mutta tuskin kuitenkaan aivan tuota 40% kalliimpaakaan. Kouluruoan tuottajia kilpailutettaessa olisi syytä keskustella vakavasti myös ravinnon laadusta, liian usein hinta on painavin päätöksen peruste. On yksilön oma valinta ja oikeus päättää ravitsemuksestaan, mutta tiedon avulla kulutustottumuksia on mahdollista ohjata terveempään, kansantaloudellisestikin oikeaan suuntaan.