Vuoden Urheilija 2007

Urheiluvuosi ja kalenterivuosikin ovat jälleen lopuillaan ja on aika nähdä ketkä ovat tehneet niin merkittäviä urheilutekoja että pääsevät nauttimaan työnsä hedelmistä Tampere-talolle Vuoden Urheilija-Gaalaan.

1. Tero Pitkämäki, keihäänheittäjä jumalan armosta ja omasta halustaan. Pieni laji, mutta lentää pitkälle. Äänestyksen ykkönen, luonnollisesti. Yleisurheilun asema Suomessa on vankkumaton, toistaiseksi.

2. Kimi Räikkönen, ykkönen Suomen tunnetuksi tekemisessä ja rahalistalla. Kakkonen äänestyksessä. Voiton mahdollisuus hukkuu siihen että kaikki eivät pidä moottoriurheilua urheiluna lainkaan.

3. Virpi Kuitunen, jos Virpi olisi mies niin voitto olisi varma. Niin ja Jos Lahdessa vuonna 2001...

Sitten onkin tasaisempaa. Teemu Selänne kruunasi uransa Stanley Cupiin, lostava suoritus mutta ei kanna listalla neljättä sijaa korkeammalle. Maailmanmestari Pekka Koskela kiitää luistimillaan viidenneksi, ongelmana lajin pienuus, myös hänellä. Maailmanmestaruuden jakaneet ja myös viestissä yhdessä voittaneet Heli Jukkola ja Minna Kauppi ja vihdoinkin henkilökohtainen maailmanmestari Hannu Manninen ovat listalla seuraavina, suunnistus ja yhdistetty ovat hienoja lajeja mutta aika pieniä maailmalla. Suunnistus tosin kasvamaan päin mutta yhdistetyn kasvun mahdollisuudet ovat rajalliset. Metsää ja puistoja on maailmassa enemmän kuin lunta ja hyppyrimäkiä. Anne Rikala (2kpl MM-hopea, toinen olympialajeissa) meloineen porskuttaa tiiviissä tuntumassa edellisten perässä. Rikalan saavutukset ovat kovia, mutta kun melontaa ei televisiossa näy niin toimittajat sotkevat Rikalan soutajiin Sanna Stén ja Minna Nieminen (MM ja EM-hopea, olympialajeissa), sekaannus jakaa ääniä ja eihän samasta lajista voi montaa äänestää. Soudun ongelma on myös se, että TV-aika jää vähiin. Melojat ja soutajat eivät ole tuttuja naistenlehdistä, eivätkä, luojankiitos, miestenlehdistä. Karu totuus on että harva tietää kuka kolmesta tulee maaliin naama menosuuntaan päin. Urheilutoimittajat eivät osaa päättää onko kaksikkosoutu joukkue vai yksilölaji, niinpä he päättävät antaa soudun äänen Anne Rikalalle. Soutajat eivät tule olemaan kymmenen listalla, sillä MM-hopeaa saavuttanut leijonaryhmä kiilaa soutajien edelle kympin sakkiin, samoin kuin luonnollisesti EM-kisojen neljänneksi ja parin pallon päähän finaalista itsensä pelannut miesten lentopallomaajoukkue jonka tosin listalta pudottaa Marcus Grönholm mikäli voittaa maailmanmestaruuden. Hopeakin saattaa tietysti riittää, onhan MM-hopea parempi kuin EM-nelonen, vai onko?

Soutajat eivät siis mahdu kympin sakkiin, valitettavasti. Pesunkestävänä lajiniilona toivon että soutua arvostettaisiin niin paljon että paikka aukeaisi. Onhan soutu laji jossa kaikki urheilun surmaat ovat mukana ja johon ne todella satsaavat. Australia, Kanada, Kiina, Italia, Iso-Britannia, Usa, Brasilia, Venäjä, jne. Maailman urheilun keskikasti on myös näyttävästi mukana; Tanska, Irlanti, Uusi-Seelanti, Espanja, Ranska, Japani, Unkari, Slovenia, Romania, Bulgaria, Mexico ja tukku pieniä maita. Edellä mainittujen lisäksi myös "hiihtomaat" ottavat osaa soutukilpailuihin. Naisten kevyt luokka on se luokka jossa taso on kova siksi että tähän "keskikokoisten" naisten luokkaan sopivat mainiosti kaikkien maailman rotujen ominaispiirteet. Keskikokoisia on kaikkialla kaikkein eniten, fyysinen suorituskyky ja tekninen osaaminen ratkaisevat. Vettäkin löytyy mailmalta niin paljon että vedenpuute ei soutua haittaa. Soutajana ja kaksikon valmentajana kaikki tietävät mitä mieltä minä olen. Tässä leikissä mielipiteelläni ei tosin ole yhtään mitään väliä. Listani on veikkaus, ei oma listani, se on syytä muistaa ainakin omien valmennettavieni kun he tätä lukevat.

Urheilijoille lista on ymmärrettävästi iso asia, vähän niin kuin kutsu linnan juhliin. Sijoittuminen korkealle ja kutsun saaminen osoittavat että urheilijan saavutuksia arvostetaan. Urheilija voi tuntea itsensä tärkeäksi. Esimerkkinä niistä aalloista joita vuotuinen äänestys tuottaa olkoon Kalle Palanderin lausahdus mikrofoniin jossain YT-kumppanin tilaisuudessa Tero Pitkämäen vierellä. Pitkämäeltä oli kysytty jotain hänen odotuksistaan vuoden urheilija äänestyksestä. Palander oli napannut mikrofonin ja tokaissut siihen että "äänestäkää Hanna-Maria Seppälää, se on kuulemma uinut pari Suomen ennätystä."