Urheilukeskustelua

Joensuun Kataja on harvinainen valopilkku suomalaisessa urheiluympäristössä, tai oikeastaan luonnollinen jatkumo koripallomaajoukkueen esityksille EM-karsinnoissa ja itse kisoissa. Ilman koripalloa taivas olisi lähes musta. Koripallo on onnistunut luomaan toimivia rakenteita ja kehittämään lajia suomessa. Hatunnosto siitä!

- Hiihto ja mäkihyppy ovat putoamassa tai pudonneet kanainvälisestä kilpailusta.
- Jääkiekko ja sen ympärillä käytävä keskustelu palvelevat lähinnä antiurheilijoita
- HuMu on mediassa upotettu totaalisesti
- Arhinmäki on tehnyt selväksi että urheilu ei tule saamaan lisärahoitusta
- Valmentajuus ei ole kehittymässä oikeaksi ammatiksi, HuMu oli ikäänkuin toiveiden tynnyri, ja itsekin uskoin että sillä olisi saattanut olla voimaa muuttaa asiaa.
- Doping keskustelu on kuin ongenkoho, joka pulahtaa pintaan jatkuvasti ja vie tilan ja energian oikealta keskustelulta.

Oikeasti meidän pitäisi keskustella siitä miten saamme valtakunnallisesti palkattua tuhansia ohjaajia, valmentajia, life coacheja ja ravintoasiantuntijoita tekemään töitä ja tervehdyttämään ensin suomalaista yhteiskuntaa, sitten urheilua ja lopulta myös huippu-urheilua.

- Samaan aikaan SoTe kustannusten kehitys osoittaa kohti oikeaa ylänurkkaa. Urheilun rahoitus joutuu koko ajan ahtaammalle, vaikka urheilu ja liikunta voisivat auttaa kehitystä pysähtymään. Valitettavasti politiikka on niin lyhytnäköistä että urheilun, valmennuksen ja ohjaamisen lisärahoituksen vaatiminen on poliittinen itsemurha. Saa nähdä, aion tehdä Imatralaisena kunnallispoliitikkona itsemurhan yrittämällä nostaa liikunnan ja urheilun mahdollisuudet keskusteluun, yritän taatusti myös myötävaikuttaa lisärahoituksen saamiseen...

- Ajatelkaamme 20 vuotta eteenpäin; Mikäli terveydenhuollon menot kasvavat samalla trendillä kuin viimeiset 20 vuotta, rahat yksinkertaisesti loppuvat ennen kuin seuraavat 20 vuotta on täynnä. Meidän on oikeasti PAKKO tehdä jotain. Tässä on urheilun mahdollisuus. Syrjäytymisen ehkäisy Icehearts tyyppisen toiminnan avulla, masennuksen ehkäisy liikunnalla ja oikealla ravitsemuksella, liikalihavuuden ja 2-tyypin diabeteksen torjunta liikunnan ja ravitsemuskoulutuksen avulla jne. Kaikki tämä valmentajien toimesta. Kyllä, meidän tulee määritellä valmentajuus uudelleen. Tarvitaan lasten valmentajia, aikuisten valmentajia, eläkeläisten valmentajia, siis valmentajia kaikille tasoille. Toiminta syntyy siitä että joku synnyttää sen. Pallo on pelkkä pallo kunnes sillä pelataan. Ihminen on sosiaalinen olento joka tarvitsee kontaktia. Liikunta ja urheilu ovat parhaimmillaan tarjotessaan kontakteja, yhdessä tekemistä ja intohimoa, päiväkodeista senioriasuntoihin.

Kuvassa Hazewinkelin soutufasiliteetti Belgiassa. Kuva on kesäkuulta 2012 kun aurinko laski kävellessäni kämpille TV-huoneesta jonkun EM-futiksen matsin jälkeen.

Puhe Imatralaisten Urheilijoiden palkitsemistilaisuudessa 14.2.2013

Hyvät urheilijat, ja urheilun ystävät

Minulle on ilo ja kunnia pitää Teille juhlapuhe tässä arvokkaassa tilaisuudessa

Urheilu on maailman tärkein sivuasia, hauska sellainen. Olen valmentajaurani aikana nähnyt ja valmentanut monenlaisia urheilijoita kolmessa eri maassa, ja haluan sanoa Teille tänään seuraavaa, siis ihan urheilijan oikeasti, uskon että kannattaa kuunnella.

Olkaa innokkaita ja heittäytykää urheiluun täysillä! Urheilu antaa takaisin kun siihen heittäytyy. Ei haittaa jos harjoitukset ovat kello 6 aamulla, on vain mentävä ajoissa nukkumaan! Uskaltakaa vaatia itseltänne, ja hyvät valmentajat, uskaltakaa vaatia urheilijoilta! Urheilu on hauskaa sitten kun sitä elää joka solullaan, kun jokainen urheilija haluaa kehittyä ja tekee melkein mitä vain päästäkseen harjoituksiin!

Tunnen hyvin Tshekkiläisen yksikkösoudun maailmanmestarin ja kaksinkertaisen olympiahopeamitalistin, Ondrej Synekin. Ondrej päätti aikanaan siirtyä yksikköön ja kun kysyin häneltä että miksi, oli vastaus selvä; "I want to win." Kun Ondrejn harjoittelua seurasi, kaikesta näki että hän todellakin halusi voittaa. Muu joukkue ei aikanaan tehnyt asioita Ondrejn mielestä riittävän hyvin joten hän lähti tallaamaan omia polkujaan. No, Olympiavoitto puuttuu, mutta Ondrej on yksikkösoutajaksi vielä nuori.

Ondrejn tarinasta voi oppia kaksi asiaa;
1. Jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa uraansa
2. Jos Ondrej:n tarinan kääntää päälaelleen; Joukkueurheilija voi itse varmistaa, ja hänen kannattaa varmistaa, että tekee harjoitukset sellaisella intensiteetillä ja halulla, että muut joukkueen jäsenet haluavat nimenomaan Sinut joukkueeseensa. Silloin kukaan ei kävele pois joukkueesta vaan joukkue imee puoleensa lisää urheilijoita, syntyy hyvän kierre, ja tulosta syntyy.

Motivaatio on se kaikkein tärkein lahjakkuuden laji, siitä pitää huolehtia. Urheilijoiden ystävät ja valmentajat, tämä on teidän tehtävänne. Huipulle pääsy vaatii aikaa, usein vuosia, ja sinne pyrkiessä on hyvä jos viihtyy elämässään. Urheilu pakottaa myös tekemään valintoja esimerkiksi juhlien ja aamuharjoitusten välillä. Kannattaa muistaa että kaikkea ei voi saada. Jos haluaa urheilussa olla ykkönen, ei voi olla baarin kunkku iltaisin.

Urheilu on elämän ainoana asiana hivenen tylsää. Yksilölajien ammattilaiset saattavat olla yksinäisiä ja yksin tekeminen ja leivän tienaaminen menestymällä urheilussa luo helposti paineita. Haluan rohkaista teitä heittäytymään urheiluun täysillä ja etsimään rajojanne, mutta haluan samalla että pyritte kehittämään itseänne ihmisinä. Käykää koulunne kunnolla, älkää arkailko kehittää itseänne. Tämä käy hyvin urheilu-uran rinnalla. Kun urheilijalla on ammatti, ei hänen tarvitse kantaa niin kovaa suorituspainetta ennen peliä tai kilpailua. Urheilija voi kilpailla vapaasti ja hänen on helpompi saavuttaa oma paras tasonsa. Ondrej on n. 2m pitkä ja 105kg painava kultaseppä, vaikka leipä tällä hetkellä tuleekin soudusta.

Ja valmentajat, Teidän tehtävänne on myös kehittää itseänne urheilijoiden mukana. Uutta tietoa tulee koko ajan ja jotta voimme menestyä, on meidän valmentajienkin oltava ajan hermolla.

Näin lopuksi haluan onnitella Teitä saavutuksistanne, ja toivon että tänä vuonna pystytte kehittymään ainakin piirun verran paremmiksi urheilijoiksi ja ihmisiksi!

2012 - 2013 heittoja sieltä sun täältä

Uutta vuotta aloitellaan ja vanhaa muistellaan sekä hyvällä että pahalla. Finanssikriisi oli ehkä ikäluokallani vuoden puheenaihe, ja tulee olemaan sitä jatkossakin, valitettavasti. Rahan vähyys ja rahoitusvaikeudet ovat pienten yritysten arkipäivää.

It´s time to fight

Otamme taloudellisen hyvän vastaan itsestään selvyytenä. Kuvittelemme että työpaikkamme ovat pysyviä ja odotamme jatkuvaa ansiotason nousua. Samaan aikaan vaadimme lisäinvestointeja syrjäytymisen ehkäisyyn ja terveydenhuoltoon, palkankorotuksia, parempia koulutusmahdollisuuksia ja vaikka mitä. Suomi on pieni maa jossa pääomia on huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa. Pienyrittäjien on vaikea saada lainoja toiminnan kehittämiseen yrittämisessä piilevien riskien vuoksi.

Syrjäytymistä olisi mahdollista ehkäistä siten että töihin pääsisi helpommin käsiksi. Pienyrittäjien raha ei vain riitä palkkaamaan nykyisellä työn hinnalla, niinikään pienyrittäjän on vaikea ottaa työllistämisen riskiä jäykillä työmarkkinoillla. On helppo nähdä miksi vuokratyöyritykset menestyvät. Mikäli ansiotaso ei laske merkittävästi suuntaus vuokratyöhön ja pätkätyöhön tulee vain lisääntymään. Työnantajia pidetään riistäjinä, mutta hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi vastakkain asettelun ajan olisi jo aika olla ohi.

Sanoisin että on luovan taistelun aika. Työmarkkinoille olisi syytä saada lisää joustoa jotta syrjäytyminen saadaan ehkäistyä.

Toinen merkittävä tapa ehkäistä syrjäytymistä on urheiluvalmennuksen merkittävä lisäys.

Mika Kojonkoski esitti kiinnostavan ajatuksen (HS 30.12.2012) siitä miten eri tahot voisivat yhdessä palkata valmentajia. Valmentajien määrän lisääminen olisi kaikin puolin kannatettavaa koko suomalaista urheilua ajatellen. Erityisesti näen sen tärkeänä pienissä lajeissa. Jääkiekko elää omassa huolella lobatussa vuorineuvosluokassaan, mutta jääkiekon resursseilla heidän toimintamallinsa on tyystin erilainen muihin verrattuna. Tarvitsemme valmentajia valmentamaan lapsia ja nuoria kaikkiin lajeihin. Kojonkosken heittämä ajatus siitä että yksittäinen valmentaja saisi palkkaa esimerkiksi koululta, seuralta ja yritykseltä on sinänsä kannatettava, mutta ei ratkaise ongelmaa suuressa mittakaavassa. Ajatelma ei ratkaise myöskään valmentajan arvostuksen ongelmaa. Silloin kun joku palkanmaksajista vetäytyy mitä tapahtuu valmentajalle. Asema on epävarma ja palkka pieni, tästä seuraa se, että valmennus ei edelleenkään muodostu kunnialliseksi ammatiksi.

Soudussa ja mahdollisesti muissakin kestävyyslajeissa tällainen ajattelu voisi toteutua Endurance Fanatics salikonseptissa yhteistyössä seurojen ja liittojen kanssa. Soudulla olisi tässä sen kokoluokan mahdollisuus että sen käyttämättä jättäminen osoittaisi käytännössä halua pysyä marginaalissa.

Oma kuntoilu on pysynyt ennallaan, tästä kertovat myös Tryathlonin tulokset, omalta osaltani. Taantuminen on tasaista, n. 10 sek / vuosi. 2010 tekemäni ennätys on 42,59.

Tryathlonin tulokset:

1. Pekka N 40:32,31
2. Samuli C 42:27,41
3. Jukka H 42:33,65
4. Veikko S 43:19,85 (19:07, 14:37, 8:57 ja vaihdot päälle)EPOC 234, TE 5,0
5. Kenneth L 44:55,35
6. Perttu S 45:52,68.

Joskus mietin että olisiko syytä ilmoittautua vaikka Finntriathloniin puolimatkoille kontoilemaan, tai harjoitella Soudun SM kisoja silmällä pitäen. ikääntyessä palautuminen hidastuu. Lauantain Tryathlonin jälkeen pari päivää meni täydessä tiltissä, toivottavasti energiat palautuvat ennen vuoden 2013 loppua

Suomalaisen urheilun on aika taistella menestystä saavuttaakseen. Tshekissä taistelutahto ja armottoman kova työnteko ja itsensä haastaminen ovat asiat joista siellä kaikkein eniten pidän, ja ne haluaisin tuoda sieltä tänne, sekä urheiluun että yrityselämään.

Endurance Fanatics - kestävyysurheilun mahdollisuus

Kestävyysurheilun täytyy kehittyä yhteiskunnan muun kehityksen mukana. Kesätävyysurheilussa on valtavasti hyödyntämätöntä potentiaalia, joka on otettava käyttöön jotta voimme menestyä tulevaisuudessa ja palvella kestävyyslajien harrastajia. Olemme miettineet mikä tekee kestävyysurheilusta motivoivaa ja miten voimme hyödyntää löytämiämme asioita harjoitusympäristössämme. Mitkä asiat motivoivat nuoria ihmisiä, huippu-urheilijoita ja harrastajia?

(kuva 21.11.treeneistä)

1. Sosiaalisuus käyttövoimana

- Yksilöurheilijat nauttivat ryhmäharjoittelusta siinä missä joukkueurheilijatkin. Sisätiloissa paikallaan pysyvillä laitteilla voimme tarjota ryhmäharjoittelua hyvin eritasioisille yksilöille erinomaisen motivoivalla tavalla. Riittävän suurissa kestävyysharjoitteluyksiköissä lajien välinen vuorovaikutus ja valmennuksen kehittyminen luovat loistavan pohjan henkilökohtaiselle kehittymiselle.

2. Kykyjenetsintä

- Kun koululuokka käy salissa ja kokeilee lajeja, on luokalle helppo järjestää pieniä kilpailuja jotka kertovat yllättävän paljon nuorten lahjakkuudesta. Lahjakkuuksien löytäminen on helppoa, ja tapahtuu nopeasti ja hauskalla tavalla.

3. Suorituskyvyn seuranta, välitön palaute

- Laitteillamme testataan eri lajien huippu-urheilijoita ja laitteet kertovat meille hyvin tarkasti yksilöiden suorituskyvyn kehittymisestä. Voimme testata urheilijoita hyvinkin sivistyneesti. Jokainen harjoitus on tarpeen vaatiessa kontrolliharjoitus.

4. Nykyaikainen tietotekniikka

- Voimme hyödyntää nykyaikaisia tietokoneohjelmia jotka on tehty antamaan lisäarvoa ja palautetta urheilijoille. Urheilijat saavat palautetta paitsi fyysisen suorituskyvyn kehittymisestä, myös lajitekniikan kehityksestä, jokaisessa harjoituksessa.

5. Kilpailu ja tietotekniikka

- Voimme kilpailla ihan aidosti ja oikeasti lukemattomilla eri tavoilla. On mahdollista simuloida useita ratapyöräilylajeja yhteen kytketyillä Wattbikeilla ja Power Cycling ohelmistolla. Soutu- ja hiihtokilpailuja tai monilajikilpailuja on erittäin helppo järjestää ja näytöt ovat niin visuaalisia että kilpailut ovat myös todellisia yleisölajeja. Urheilijoille kilpailut ja kilpailuhenkiset harjoitukset ovat haasteellisia ja tarvittaessa äärettömän kovia.

6. Tieto lisää tarkkuutta

- Kilpailu huipulla on kovaa. Kun harjoittelet Endurance Fanatics konseptiin hyväksytyillä laitteilla, tiedät mikä on oma tasosi. Kehitys lisää motivaatiota. Harrastajien tilanne on sama, kehitys motivoi kehittymään edelleen!

7. Riittävän suuret yksiköt mahdolistavat asiantuntevan valmennuksen, huipulle asti!

- Mikäli keskuksessa käy riittävästi asiakkaita on ihan oikeasti mahdollisuus palkata valmentajia keskuksiin töihin valmentajiksi. Talvi on suomalaisen kestävyysurheilun yllättävä mahdollisuus!

Olemme perustaneet Endurance Fanatics salin Imatralle, tervetuloa kokeilemaan! Ajatellaanpa tilannetta jossa vastaavia saleja olisi kaikissa Suomen suuremmissa kaupungeissa. Koululuokat voisivat saapua rospuuttokaudella vetämään vaikka ratapyöräilyn eräajokisoja tai soudun kotiratakarkeloita, ja valmentaja poimisi lahjakkuudet kestävyysurheilun pariin!

Huippu-urheilusta

Katselin TV-kaistalta 9.10. tullutta TV2:n keskustelua herättänyttä huippu-urheiluiltaa. Keskustelu pysyi valitettavan pinnallisena. Puhuttiin ilosta, mediasta ja lajien välisestä arvostuksesta ja siitä onko menestytty vai ei. Esiin nostettiin paljon sinänsä hyviä pointteja, mutta jäin silti kaipaamaan kunnon pihviä.

Koko huippu-urheilukeskustelun olennaisin osa on jokapäiväisen harjoittelun laatu. Keskustelussa ei puututtu siihen miten laatua voidaan kehittää. Toisaalta ei puututtu siihenkään miten harrastajien määrää voidaan lisätä. Ei etsitty uusia toimintamalleja harjoittelun järjestämiseen. Muutamassa suuressa palloilulajissa harjoittelu on järjestetty kelvollisella tavalla. Kori- ja lentopallo kaipaavat lisää harrastajia ja vahvempia seurarakenteita, jääkiekko salibandy ja jääkiekko ovat vahvassa asemassa suomalaisessa kulttuurissa, joskaan aina toimintamallit eivät ole nykyajassa.

Yksilölajeissa olemme pudonneet tai putoamassa kansainvälisestä kilpailusta, etenkin jos puhumme kestävyyslajeista. Kesäolympialaisten kestävyyslajien tuloslistat kertovat selvästi tasomme. Talviolympialaisissa hiihdossa pärjätään vielä joten kuten, mutta hiihto ei ole globaali urheilumuoto, vaikka hieno laji onkin.

Kestävyyslajit mielletään suomessa yksin puurtamiseksi, urheilijan ja valmentajan yhtistyö on usein sitä että valmentaja tekee ohjelman ja urheilija toteuttaa ohjelmaa yksin. Jokainen joka on vetänyt kovan hapenoton harjoituksen yksin, tai kilpailunomaisesti ryhmässä tietää kumpi harjoitus on tehokkaampi, motivoivampi, jopa iloisempi. Miksi yritämme yhä edelleen harjoitella yksin? Miksi me valmentajat suostumme edes tekemään harjoitusohjelmia 15 vuotiaille junioreille jotka harjoittelevat yksin?

Voittiko Mo Farah Lontoon vitosen tai 10km kisan yksin harjoittelun tuloksena, ei todellakaan. Voittivatko Mirka Knapkova tai Mahe Drysdale naisten ja miesten yksiköt Lontoossa yksin harjoittelun tuloksena? Eivät todellakaan! Harjoitteleeko Michael Phelps yksinään? EI todellakaan.

Kestävyysurheilussa on aina tasoeroja. Joku menee aina kovempaa kuin joku toinen. Tämän ongelman taklaaminen on oikeasti helppoa. Voimme käyttää tasoituslähtöjä, harjoittelua nykyaikaisilla laitteilla joilla off-season voidaan kääntää eduksi, eikä kaikkia harjoituksia tarvitse tehdä ryhmissä, kunhan valtaosa tehdään. Hyvässä ryhmässä ilo on läsnä, harjoittelu on haastavaa ja kovuus kehittyy. Palautuminen nopeutuu elävässä ja toisiaan tsemppaavassa ryhmässä.

Doping keskustelussa Petteri Sihvonen osoitti kuinka vähän hän ymmärtää suomalaisen urheilun kokonaisuudesta. Hatunnosto Aleksi Valavuorelle ja Mika Kojonkoskelle doping keskustelusta. On kyllä karua jos suomalaisesta urheilusta keskustellaan tunti niin siitä puolet kulutetaan dopingin puimiseen. Todellista keskustelua siitä mitä oikeasti pitäisi tehdä ei käyty lainkaan.

EM - kisat

Tuli käytyä Italiassa jatkamassa kesää. Kohtalaisesti kulkenut välierä nosti toiveita sen verran että finaalin jälkeen olo on pettynyt. Ei tosin pitäisi olla, sillä niin huonolla valmistautumisella tänne tultiin. Kuten aiemmin kirjoittelin niin sovimme näistä kisoista että tullaan kevyellä kaavalla "lopettelemaan kautta, ja ehkä uraakin". Lontoossa Timin kunto oli erinomainen ja huipulta on tultu alas aika lailla ryminällä. Hyvästä kunnosta on jo 6 viikkoa aikaa ja siinä ajassa ehtii aika alas kun harjoittelu on epämääräistä, jos vielä huippukunto onnistuu hyvin, niin ei se loputtomiin kestäkkään...Yksi hyvä veto täällä oli se, mihin fysiikka kaivamalla riitti, mutta ei sitten enää palautumaan siitä seuraavan päivän kisaan. Tim tuumasi että henkinen lataus oli ihan ok, ja että yritystä riitti, huonon startin jälkeen pääsi vielä sellaiseen vauhtiin että tonnilla haisi vielä mitali, mutta sitten olikin eväät syöty. Toinen tonni joka parhaimmillaan on ollut se kisan paras osa oli suoraan sanottuna surkea. Tässä lajissa on turha surffailla, silloin kun menestystä tavoitellaan niin joko vedetään treenit kunnolla tai sitten ei menestystä kannata tavoitella, eikä odottaa.

Olo on nyt aika lailla tyhjä, siitä kertoo sekin että uni ei tule silmään, ja kirjoittelen tätä vähän poikkeukselliseen aikaan aikani kuluksi, suomen laki kun määrittelee väkisin makaamisen rikokseksi.

Tästä kaudesta jäi luu käteen, eväitä olisi ollut paljon parempaan, mutta turha selittää, tulokset ovat taululla ja kausi ohi.

Oheen vielä fisan sivulta ladattu kuva lienee välierästä...

Varese ja EM-kisat

Päivisin lämpö pyyhkii yli 30 asteessa ja järvi on toistaiseksi ollut tyyni. Voisin laittaa vaikka videonpätkää treeneistä, mutta nettiyhteys on italialaista mallia ja sen nopeus ei todellakaan riitä videon lataamiseen. Treenaamme keskiviikkoon saakka Ternatessa, elialueen pienemmällä järvellä. Kisat vedetään toisella järvellä, sielläkin on peräti 2 souturataa, joten parinkymmennen kilometrin säteellä on 3 albanorataa, lienee suurin tiheys peräti koko maailmassa. Mikäs täällä on katamaraanilla ajellessa ja Timin viimeisiä harjoituksia seuraillessa. Treenit ovat menneet vähän omalla painollaan. Paras terä jäi Lontooseen ja kun tänne tulosta puhuttiin niin Tim tuumasi että mennään aika kevyellä otteella...ja niin on menty. Saa nähdä mitä se tuo tullessaan, mutta se otetaan mikä tulee, ja sinne saakka nautitaan keleistä ja hyvistä ruoista.

Kisat alkavat perjataina ja yksikössä on mukana 18 soutajaa joista etukäteen kovin on Azerbeizanin Aleksandar Aleksandrov. Miesten pariairokaksikkokin on ihan mielenkiintoinen veneluokka monestakin syistä. Suomi on mukana, siinä ensimmäinen syy, toinen on Tshekki, Ourednicek - Vitasek, joista Vitasek soutaa tällä tietoa viimeisiä arvokisojaan. Belgia on viivalla myös, Dubois - Obreno parivaljakko koittaa saada veneensä finaalivauhtiin. Finaaliin on kuitenkin tunkua. Croatian M4x:n Sinkovicin veljekset ovat viivalla, Norja, Italia, Puolan pariaironelosen keulamies on uuden parin kanssa ja onhan siellä nippu muitakin. Muutenkin kisoihin tulee mielenkiintoisia venekuntia, Tshekin nuori pariaironelonen on paikalla samoin kuin Ranskan pariaironelonen johon heidän ykköskaksikkonsa on istunut kautta lopettamaan. Pariaironelosissa on mukana tietenkin myös eesti, ja jälleen nippu muita.

Toiveissa on edelleen tyynien kelien jatkuminen, tai vaihtoehtona myötätuuli...

Kotiinpaluu tämän reissun jälkeen pitää hymynkareen suupielessä. Lähes 4-vuoden kiertolaiselämä on viikkoa vaille valmis. On mukava palata Imatralle perheen pariin, omiin töihin, Buterin lounaille ja tuttujen ja ystävien joukkoon. Täytyy nauttia kisoista ja kotiinpaluusta täysin siemauksin, viikon päästä Opelin nokka on jo kohti Suomea!