Veikon blogi

European solidarity

2012-02-15T23:32:00.000+02:00

I am not a politician, economist, but a rowing coach with a backround of running a small business. To me the problem in Greece and the whole Europe brings out, not only worry of Greece and my own country´s, but the whole Europe´s future.

I think politicians and bankers are looking at the whole problem from a far too narrow corner. European Union is demanding impossible savings and cuts from Greek people. Politicians are trying to save their credibility in their own countries, but nobody uses common sense. Saving and cutting will kill what is left from Greek economy. Monetary systems and trick´s, and loans don´t work. Banks are trying to make money on Greek crisis. The problem is complex, not only financial, but also human. Politicians are prisoners of their own thinking. The dimension of the problem makes it impossible to understand completely. The issue is beyond capabilities of politicians.

Greek people are fed up for a reason. They have had incompetent regime in the past and are punished for it. It is the fault of Greek citizens that things are the way they are, but as European politicians try to demand and stay firm on their requirements to look good to their own countries, they punish the normal Greek people. Punishing people brings up hatred in Greek towards the "helpers" who seem to make life in Greece very difficult. Humanity towards Greek may help in releasing tension.

In my simple mind I think that we should try to create demand for Greek goods to enhance their export. European Union should give recommendation to buy Greek goods and travel to Greece, and explain what would be the best ways for individuals to support Greece. This way, Greek people and businesses would not be killed by crisis, and Greek government would have time to adjust the pensions and wages to more sustainable level. There is enough of responsible and intelligent people in Europe to actually turn the page forward and give hope of better future for the Greek. We would not even need a big prosentage of the 850 million European Citizens. Campeign would give the Greek a clear sign of solidarity, and help preventing the riots and demolishing the cities and their businesses.

If European Union would put let´s say 0,5 billion into marketing Greek goods and explaining that buying Greek WILL HELP to to save Greek businesses, I believe they would solve the problem in long term, problem that they are now only making worse. I am ashamed of our politicians. They are afraid to face the truth and they are making stupid demands to cut. That will make the Greek economy collapse, and whole Europe to loose as well. Not only in terms of economy, but also humanity, trust and belief in future.

I think that Greece need´s our solidarity, in fact Greek people deserve it. If we want to have healthy Europe, we should really try to support the Greek economy by our consuming behaviour.

Maybe I should have planned this training camp to Greece as well, in the other hand, at the moment is not bad to support Portugal either.

Ergotuloksia

2012-02-10T17:14:00.000+02:00

Viime aikoina on sisäsoudussa tehty loistavia tuloksia. Olympiavuosi selittää osan niistä, osa selittyy sillä että harjoittelu kehittyy ja kykyjenetsintä toimii. Tanskan Henrik Stephansenin kevyen ME 5:57 on uskomaton tulos 75 kiloiselle miehelle. Anne Watkinsin vitonen 16:56 ja osia on uskomaton, suorastaan miehekäs, tulos naiselle! Eric Murrayn tunnin ennätys Dynamicilla ja Ondrej Synekin uusi Tshekin ennätys 5:40,9 kertovat siitä että Lontoossa soutajat tulevat olemaan todella kovassa kunnossa. Kaksinkertainen Olympiavoittaja Olof Tuftekin vertyi vetämään 5:46,9, joka lienee hänen ennätyksensä tai ainakin lähellä sitä. Samoissa Norjan mestaruuskilpailuissa Ruotsin vuoden 2010 maailmanmestari Frida Svensson kellotti 6:48,2.

Kotimaisissa sisäsoudun SM-kilpailuissa tulostaso ei huimannut. Hyviä suorituksia nähtiin, mutta vertailussa maailman tasoon olemme kaukana. Tämä tosiasia ei saa aiheuttaa tuhkan sirottelua ja lapun laittamista luukulle, vaan aitoa ja oikeaa toiminnan kehittämistä ja kykyjen etsimistä haastamaan maailman valioita. Urheilu, suomalainenkin, elää huippu-urheilusta ja haasteista jota huippu-urheilu tarjoaa.

Täällä Avisin harjoituskeskuksessa, Portugalissa, jossa jälleen leireilemme pääsee seuraamaan myös muiden soutumaiden tekemistä. Tällä hetkellä täällä leireilevät Tanskan ja Sveitsin joukkueet ja heidän lisäkseen Marcel Hacker ja Lassi Karonen. Kilpailuhengen voidaan sanoa kukkivan näissä joukueissa. Satuin eräänä iltana vetämään omaa ergotreeniäni Tanskan kevyiden miesten rivistöön, joka veti 40 minuutin siivua, koko 10-12 äijän joukkue tasan samaan tahtiin ja riittävän kovalla vauhdilla. Valmentaja oli mukana rivistössä ja kun jälkeenpäin keskustelin hänen kanssaan aiheesta hän sanoi että on hyvä tietää miltä urheilijoista tuntuu...niinpä. Pienet asiat, kuten yhtenäinen tahti ja liike imevät mukaansa ja toimivat todella hyvinä motivaattoreina. Kun joukkue pysähtyi, ei pariin minuuttiin kuulunut muuta kuin puuskutusta, jonka jälkeen vähitellen alkoi iloinen puheensorina.

Näen että yhdessä harjoittelu luo tunnelmaa joukkueeseen. Kehitys näkyy kaikille ja ruokkii itse itseään. Ei ole ensimmäinen, eikä viimeinenkään kerta kun korostan ryhmässä harjoittelun voimaa kehityksen moottorina, ja sosiaalisuuden voimaa motivaation kehittäjänä ja ylläpitäjänä. Suomessa talvi on pitkä ja meidän on pakko kehittyäksemme laajemmalla rintamalla pyrkiä harjoittelemaan ryhmissä, organisoidusti ja avoimesti. Maailman taso tarjoaa hyvän vertailun siihen missä menemme, ja kansainväisen menestyksen tulee olla yhteinen tavoitteemme. Soutua pidetään yksilölajina, mutta se ei ole sitä. Soutu on joukkuelaji, jossa joukkueissa ja ryhmissä tapahtuvan harjoittelun avulla noustaan huipulle. Poikkeuksia toki on, näitä yksinäisiä puurtajia jotka menevät läpi harmaan kiven, kaikki kunnia heille. Kulttuurin syntyminen vaatii kuitenkin enemmän, isomman joukon urheilijoita ja valmentajia ja ennen kaikkea YHTEISEN suunnan ja toteutuksen.

Maaritin haukkari

2012-01-11T17:26:00.001+02:00

Kyllä riittää porua yhden naisurheilijan hauiksesta. Mietitäänpä asiaa hieman tarkemmin, ottamatta kantaa Marit Björgenin lihasten kasvuun katsotaan asiaa yleisemmin. Valtaosa ihmisistä näyttää olevan sitä mieltä että ilman kiellettyjä tai vähintään kyseenalaisia menetelmiä tai aineita ei saisi senkaltaisia lihaksia joita monilla huippu-urheilijoilla on. (Iltalehden kyselyssä 89% lähes 10 000 vastanneesta on sitä mieltä että moisen hauislihaksen kasvattaminen ei onnistu puhtain keinoin.)

Väite on silkkaa pötyä.

Rakkaan vaimoni hauis ei hänen soutu-uransa aikana hävennyt lainkaan Marit Björgenin hauikselle ja vaimoni puhtaudesta voin mennä takuuseen. Jos joku haluaa nähdä lihaksikkaita naisia, niin tervetuloa tai menoa joko melonnan tai soudun MM-kilpailuihin. Urheilullisuus on täysin luonnollista!

Keskustelu on sikäli hakoteillä, että huippu-urheilijaa verrataan keskivertosohvaperunaan. On kohtuullisen luonnollista että haukkari eivätkä muutkaan lihakset sohvalla kovin tehokkaasti kehity, huippu-urheilussa harjoitellessa tilanne on täysin toinen. Urheilija elää tavoitteelleen, syö, nukkuu ja harjoittelee urheilun määräämässä rytmissä, ja elimistö vastaa kehittymällä. Hommaan ei aikuisten oikeasti tarvita mitään kiellettyjä aineita, paremminkin erinomaista luonnollista ravintoa, unta, mielen tasapainoa ja hyvää harjoittelua. Kestävyyslajeissakin tarvitaan voimaa, ehkä Maritin ohjelmassa on voimaharjoittelua enemmän kuin keskivertohiihtäjän, tai ehkä Norjalaisilla on käytössään sivistyneet harjoitusmenetelmät ja tarkoitustaan palveleva ravitsemus paremmin kuin suomalaisilla? Ehkä Norjassa hiihto nähdään piirun verran enemmän voimalajina kuin Suomessa? Onko syytä olla kateellinen? Mielestäni ei. Meidän tulisi keskittyä enemmän oman suorituksen, valmentautumisen ja valmentamisen optimoimiseen kuin vastustajan tekemisten miettimiseen. Vastustajan puhtautta arvuutellessamme teemme valtavan karhunpalveluksen oman maamme nuorille urheilijoille.

Lahjakkuus on monisäikeistä. Oma haukkarini (kuvassa) on varsin vaatimattoman kokoinen, eikä minua ole koskaan lihaksikkaaksi voinut sanoakaan, pikemminkin ruipeloksi. Samaa tai samantyylistä harjoitusohjelmaa noudattaneita on sekä lihaksikkaita, että kaltaisiani rimppakinttuja, miksi? Yhtälö on helppo, meidän tarvitsee hyväksyä se, että toiset saavat synnyinlahjanaan enemmän kehityspotentiaalia kestävyyteen tai voimaan kuin toiset. Parhaassa tapauksessa joku saa extra kauhallisen molempia ja nauttii lapsena paljosta liikunnasta ja löytää teini-iässä itsestään urheilijan joka sitten harjoittelee hyvässä valmennuksessa kohti unelmiaan. Lahjakas kehittyy nopeammin, palautuu paremmin ja saavuttaa parempia tuloksia. Se on luonnollista, ja täysin normaalia urheilun maailmassa. Lahjakkuudella ja hyvällä harjoittelulla voi saavuttaa suorituskyvyn, josta muut voivat vain nähdä unta. On kohtuullisen pöljää pitää puhtain keinoin saavuttamattomana sellaista ulkomuotoa joka esimerkiksi Björgenillä on, urheilussa se on arkipäivää!

Jaha, täytyy lähteä salille vääntämään vähän haukkaria ettei vaimo selätä kun taasen palaan kotimaisemiin muutaman viikon kuluttua ;)

I Vuoksi Indoor Tryathlon

2011-12-31T12:37:00.002+02:00

Indoor Tryathlon pitää sisällään 3 lajia; 5km soudun, 10km pyöräilyn ja 2km hiihdon, aiemmissa blogeissa olen kirjoittanut lajista Autotallitriathlonina. Soutu ja hiihto sujuvat Concept 2 laitteilla ja pyöräily Wattbikella. Lajissa monitoreihin asetetaan ensimmäisen lajin matka, ja sen jälkeen mitataan vain suoraa aikaa, tuloksen lajissa voi siis tehdä vaikka yksin omassa autotallissaan.

Vuoksen soutajien "Endurance Fanatics" salille kokoontui viiden miehen joukko viettämään vuoden viimeistä aamupäivää, sekoitus menneisyyttä ja tulevaisuutta, kaikki vuoden viimeisen päivän kunnossa. Samuli Cederström on Vuoksen Soutajien juniori, mm. viime vuoden Suomen Mestari vesiltä. Kenneth Eklund, entinen maajoukkuesoutaja, jonka uralta löytyy myös PM-voitto perämiehettömässä kaksikossa, Jari Hirn, Jukka Hasu ja allekirjoittanut.

Kilpailumatkat olivat soutu 5km, pyöräily 10km ja hiihto 2km. Hasu, Eklund ja Hirn soutivat ensin, siirtyivät siitä pyörälle ja hiihtivät viimeiseksi. Sinisalo ja Cederström puolestaan hiihtivät ensin ja jatkoivat pyörän kautta soutuun. Tämä siksi että pystyimme kaikki vetämään kisan samaan aikaan, koska hiihtolaitteita on salilla vain 4.

Tulokset;
1. Veikko Sinisalo 8:42 23:22 43:11 (Hiihto - Pyörä - Soutu)
2. Samuli Cederström 8:06 23:50 44:07 (Hiihto - Pyörä - Soutu)
3. Jukka Hasu 18:57 35:22 44:10 (Soutu - Pyörä - Hiihto)
4. Jari Hirn 19:22 36:48 44:48 (Soutu - Pyörä - Hiihto)
5. Kenneth Eklund 19:07 36:13 45:55 (Soutu - Pyörä - Hiihto)

Omat tunnelmat olivat etenkin pyöräilyn kannalta positiiviset. Hitaan hiihto-osuuden jälkeen pyörä kulki hyvin. Soutu olikin kohtuullisen raskas. Olen joskus vetänyt soudun ensimmäisenä osuutena aikaan 19:03,7, nyt siihen kului viimeisenä leginä 19:37. Pyöräilyn Watit olivat 275, joka ei lipeä ennätyksestäkään kovin paljoa, joten se kulki todella hyvin. Odotin että Samuli menee menojaan pyöräosuudella, mutta juniori kärsi nenäverenvuodosta eikä oikein päässyt lentoon. Olin soutanut 100m kun Samppa pääsi viereiseen laitteeseen vetämään 5km osuuttaan ja ajattelin että tulee kova taistelu, koska uskoin Sampan olevan vahvempi soudussa, mutta Samppa jäi tasaisesti.... Epoc lopussa reilusti yli kahden sadan ja syke 190. Pari vuotta sitten maaliskuussa parametrit olivat hiukan paremmat; 5km soutu sujui aikaan 19:03,7, 10km pyörä 14:43 ja 2km hiihto 8:57. Kokonaisaika pari vuotta sitten siis 42:59,07. Vanhuus ei tule yksin...

Kisa oli hyvä tapa vetää tiukempi kestävyysharjoitus vuoden loppuun...ensi vuonna uudelleen. Valmistautuminen alkaa maanantaina!

Huippusoutajan vauhti olisi n. Soutu 16:30 + Pyörä 13:20 + Hiihto 7:20 ja siihen 20 sekuntia vaihtoaikaa tekisi 37:30. Eli raskaan sarjan tosi urheilija ehtisi nauttia kahvit ennen kuin meidän porukka ehti maaliin.

Tiivistettyjä leiriajatuksia

2011-12-14T15:57:00.001+02:00

Leirillä on aikaa vähän ajatellakin. Joskus se on tietysti hyvä, näinä eurokriisin kurjistamina aikoina joskus vähän tuskallistakin...

Ensimmäinen ajatus koskee eurokriisiä. Viisaat esittävät pateviä ratkaisuja, mutta mikä on pätevää tilanteessa jossa kukaan ei oikeasti tiedä mitä puhuu. Mikä on Suomen etu ja miten se saavutetaan? Hallittavien asioiden ja muuttujien määrä on liian suuri jotta vastausta voi edes olla. Tiedämme että velkaa ei voi olla liikaa, mutta tiedämme myös että kulutuksen loppuminen lisää velan tarvetta josta seuraa lisää kurjistumista. Miten pysäyttää kierre johon Suomi muiden muassa on joutunut? Konkurssiaalto saattaa pyyhkäistä mennessään terveelle pohjallekin rakennettuja yrityksiä, seurauksena työttömyyttä ja kurjistumista. On nähtävissä että yhteisenä "potilaana" pidetty Kreikka ei kansana halua parantua. Poliitikot antavat lupauksia kansan lakkoillessa säästöjä vastaan. Yhtälö on mahdoton. Suuri kysymys on; Miten saada kansa sitoutumaan oman maansa nostamiseen pois talouskurimuksesta, sama pätee koko eurooppaan. Poliitikot yrittävät löytää keinot ratkaisuihin mutta kansat ovat liian eripuraisia ottaakseen keinot käyttöönsä. Agitaattorit kylvävät eripuraa tavoitellen itselleen joko asemaa tai taloudellista hyvää. Ei hyvä.

Suomen työmarkkinaneuvonpidossa oli samanlaisia piirteitä. Halutaan lisää palkkaa silläkin uhalla että yrityksillä ei ole varaa siihen. Niinhän se on että liittojen pomot vastaavat jäsenistölleen, mutta ketään ei taida kiinnostaa suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointi noin kokonaisuutena. Lakkoilu olisi syytä unohtaa ja nauttia kohtuullisuudesta vaurastumisen sijaan.

Ihmisten onnellisuus ei kuitenkaan ole talouteen sidottu, vaan myös toimintaan. Urheilu voi tarjota mielekästä tekemistä ihmisille jotka ovat tekemistä vailla, entä jos saisimme ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen, motivoitumaan liikkumaan enemmän ja liikuttamaan muita.

Yhteiskunnan rahojen vähetessä vähät rahat pitäisi osata kohdistaa oikein. Medikalisaation kitkeminen, liikuntareseptien lisääminen, urheilun käyttäminen yhteistyössä terveydenhuollon kanssa voisivat parantaa hyvinvointia ja säästää terveydenhollon kustannuksia todella paljon. Rahaa jäisi enemmän työllisyyden hoitoon, veroprosentin kohtuullisena pitämiseen puhumattakaan koulutuksen ja infrastruktuurin kustantamisesta.

Saattaa kuullostaa naurettavalta, mutta uskon että Suomi tarvitsee talvisodan henkeä jossa ei ajatella mitä Suomi voi antaa minulle, vaan mitä voin itse tehdä maani eteen.

Taloudellinen katastrofi on myös mahdollisuus. Monet ihmiset nauttivat haasteista elämän saadessa uusia merkityksiä. Näennäisen hyvinvoinnin laskiessa esim. bruttokansantuotteen muodossa ei ole lainkaan sanottua että ihmisten onnellisuus laskisi, voi hyvin käydä päinvastoin. Jos vain osaisimme edelleen puhaltaa yhteen hiileen...

Tietysti täällä on tullut mietittyä biitsihallikuvioitakin. Edelleen hanke on tapetilla, ja päässä surraa ajatuksia siitä miten vaadittavan rahoituksen saisi toteutumaan. Nämä ajat eivät ainakaan helpota tehtävää. Rakentamisen hinta tosin saattaa laskea markkinoiden hiljentyessä, mutta itse rahoituksen saaminen on kiven alla. Yritetään kaikesta huolimatta.

Vuosi 2012 tulee olemaan monella tapaa mielenkiintoinen;
- Näemme alkutahdit siitä mihin Euro menee
- Olympialaiset pidetään Lontoossa, suomalaismenestys uhkaa jäädä kovin vaatimattomaksi, mutta ehkä se on sitten se pohja jolta ponnistetaan
- Suomi saa 12 vuoden jälkeen uuden presidentin
- Melonta- ja Soutuliitto aloittaa toimintansa jalkapallovalmentaja toiminnanjohtajanaan
- Oma kansainvälinen valmentajaura jää hyllylle syyskuussa 2012, ellei sitä ennen tule kenkää ;)
- HuMu työryhmä jatkaa Suomalaisen urheilun uudistamista haastavana taloudellisena aikana
- Näemme saammeko todellista kantopintaa Biitishallin rakentamista varten

Vaihteleva vuosi siis edessä. Toivottavasti Lontoossa ja Luzernissa on tyyntä soutukilpailujen aikaan ja urheilijat terveinä. Toivottavasti myös Biitsihalli saa tuulta purjeisiinsa ja saamme homman toden teolla käyntiin. Olisin myös kovin iloinen jos onnistuisin ensi vuonna saamaan Vuoksesta lohen ja vieläpä valmistamaan sen herkulliseksi ateriaksi.

Treeniä....

2011-12-01T15:35:00.001+02:00

Taitaa olla ensimmäinen kerta kun olen avovesileirillä jo ennen joulua. Belgiassa pääsi hyvin treenaamaan syksyn ja nyt ollaan sitten Portugalissa, Avizaqua nimisessä harjoituskeskuksessa. Vesialue on laaja, ja uskon että olosuhteet säilyvät hyvinä huolimatta siitä että Saksan maajoukkue saapuu tänne huomenna, veneet juuri äsken. Padotussa tekoaltaassa on 3 haaraa jotka jokainen on niin pitkä että vähintään 40 minuuttia voi vetää suuntaansa. Vesille on rakenneltu myös 2000m rata, jossa voi tarkistella vauhtia sitten kun sen aika on. SpeedCoach kertoo vauhdin tosin joka treenissä tarkkaan joten emme juurikaan tässä vaiheessa rataa tarvitse. Lassi K från Sverige saapuu treenikaveriksi lähipäivinä ja sitten täytyy katsoa osaammeko sovitella harjotusohjelmia yhteen yhteisharjoittelua varten. Tim on tutustunut täällä numeroa pienempään Filippiin, eli F22:n. (Viime kesän F14 on 8,3m pitkä siinä missä tämä F22 on 8,00m.) Vene tuntuu hyvältä, ainut miettimisen paikka on sen kanssa Etonin kovin todennäköiset kovat tuuliolosuhteet. Loppuvedossa keula käy aika matalalla ja saattaa aallokossa sukeltaa.... Normaalioloissa ongelmaa ei olisi, mutta Etonin tuntien asia täytyy ottaa huomioon.

Tim oli tänne tullessa toipumassa flunssasta, joten nyt on otettu aika iisisti. Eilen oli ensimmäinen vähän suuremmalla intensiteetillä vedetty treeni, joka meni ihan ok, eikä tautikaan iskenyt takaisin joten eiköhän tästä päästä vetämään ihan normitreeniä. Teknisenä tavoitteena on saada vedestä suoremmin kiinni, ilman valusaumaa ja pitää penkin liike tasaisena alkuvetoon mennessä, samalla käsiä vähän ylös vieden jotta vedestä kiinniotto tapahtuisi suoraviivaisesti ja tehokkaasti. Fyysinen tavoite on aerobisen kapasiteetin kehittäminen ja anaerobisen kapasiteetin ylläpitäminen. Palauttavat lenkit olemme normaaliolosuhteissa tehneet pyöräillen, mutta täällä meillä ei ole pyöriä mukana, joten teemme ne vesillä erittäin kevyillä välityksillä. Otin Imatralta sitä varten airotkin mukaan, C2 SMvtex Low-i 284/88,5. Eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa moisia säätöjä, eikä se hullummin mennyt, vaikka ei kauhean suurta suosiota Timiltä saanutkaan. Tavoitteena tossa kohden on että palauttavassakin harjoittelussa olisi korkeampi tahti, jaloille nopeampi liike ja lavalla pitäisi tehdä töitä jotta ote veteen löytyy. Palauttava lenkki tahdilla 22! Tähän mennessä olosuhteet ovat olleet erinomaiset kuten kuvasta voi jokainen soudusta jotain ymmärtävä päätellä!

Talven ohjelma on fyysiseltä sisällöltään suhteellisen normaali; 44 viikon aikana ennen Lontoon kinkereitä tunteja tulee n. 700. En usko mihinkään jättiharppauksiin treenimäärissä, tehoissa tai suorituskyvyssäkään. Vuodessa voi säätää hieman ja vähän kiristää tehoruuvia, mutta jos koittaa liian aggressiivisesti ottaa suuren askelen eteenpäin johtaa se yleensä ongelmiin. Tähtäämme pienen kehityksen saavuttamiseen ja kunnon ajoittamiseen oikein, niillä eväillä tulos on sitten se mikä se on. Keväällä on syytä herkistyä vetämään paikasta Luzernissa toukokuun lopulla ja sitten uudestaan Lontoossa. Yhtälö on sinänsä hankala, Karsinnoista on Lontooseen 10 viikkoa, eli samalla kunnolla ei kannata yrittää, vaan pienempi herkistely Luzerniin, sitten ikään kuin paluu sorvin ääreen perusharjoitteluun hetkeksi ja siitä sitten uuteen nousuun Lontooseen, tilanne on aika uusi, sillä normaalisti karsinnoista kisoihin on muutama viikko vähemmän aikaa.

Mihin menossa?

2011-11-04T14:32:00.001+02:00

Kreikka täyttää tiedotusvälineet sekä Suomessa että Belgiassa, ja varmasti muuallakin Euroopassa. Velkaonglemat tulevat muuttamaan maailmaa melkoisesti, tai näin ainakin oletan. Yhteiskunnalla on valtavasti sopeutumista edessään. Huippu-Urheilun muutostyöryhmän työn valmistuminen osuu hankalaan paikkaan. Saadaanko liikuntaan enemmän varoja tällaisena aikana? Toivottavasti vastaus on kyllä, mutta vaakakupeissa on paljon tärkeitä asioita.

Ihmisten usko markkinatalouteen heikkenee, mutta millaisia ovat realistiset vaihtoehdot? Työn hinta on Suomessa kova. Palkkaamisen kynnys nousee jatkuvasti yleisen talouden mennessä huonoon suuntaan, ja samalla vaaditaan melkoisia palkankorotuksia, joka nostaa kynnystä ensitstään. Jokainen järkevä pienyritys firma pyrkii turvaamaan olemassaolonsa minimoimalla henkilökunnan. Yritä siinä sitten parantaa työhyvinvointia ja nostaa eläkeikää kun ne kenellä töitä on, on niitä uupumukseen saakka.

Kuntien ja valtion taloudenpito ei voi suunnitella kaikkea ikuisen kasvun strategialla. (enää) Mitä saadaan tilalle jotta hyvinvointi säilyy tai lisääntyy. Alla on pari ajatusta, siitä miten sekä urheilua että koko yhteiskuntaa voisi kehittää.

Verotus - nykyaikaiset tietokonejärjestelmät mahdollistavat, tai ainakin niiden tulisi mahdollistaa paljon sellaisia vaihtoehtoja jotka eivät ennen olleet mahdollisia. Näitä voisi verotuksessa hyödyntää.

Verouudistus

Veronmaksajille jätetään varojen käyttökohde, pieneltä osin itse päätettäväksi, esimerkiksi kunnallisveron lisäprosentti. Lisäprosentin maksaja saisi itse päättää mihin raha menee, tyyliin koulutus, taide, kulttuuri, urheilu jne. Mahdolliset rahan saajat joutuisivat tietysti luomaan mahdollisimman tehokkaita toimintamalleja jotta saisivat toimintaansa markkinoitua siten että verovaroja sataisi laariin. Urheilulla olisi tällaisessa mallissa loistavat edellytykset kehittyä; Maksaisinko itse kunnallisveroa prosentin verran lisää jos tietäisin että se menee junnuvalmentajien palkkaamiseen, entä maksaisitko Sinä? Mallilla saavutettaisiin huimasti lisää toimintaa harrastesektorille ja sinne syntyisi myös ihan oikeita työpaikkoja.

Alumni - toiminta

Amerikkalaiset yliopistot rahoittavat urheilutoimintaansa Alumni toiminnalla, joka tarkoittaa sitä että yliopistossa urheillut maksaa kuukausittain automaattisesti pienen summan tärkeäksi kokemalleen yliopiston urheilulajille. Suomalaisessa soudussa viritellään samanlaista mallia ja toivottavasti myös onnistutaan siinä. Sama voisi hyvinkin toimia myös seuratoiminnassa. Yksilön kokiessa että toiminta on lähellä sydäntä, olisi helppo tapa maksaa pieni kuukausittainen summa urheiluseuralle, tai seuran säätiölle.

Kovia haasteita tulee riittämään yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Yksilön vastuu omasta itsestään ja lähipiiristään tulee kasvamaan, yhteiskunnalla ei tule olemaan varaa kaikkeen. Toisaalta ihmisten hyvinvointi on yhteiskunnan olemassaolon perusta, ja haaste on siinä miten hyvinvointia voidaan ylläpitää ja kehittää. Rahasta se ei ole kiinni, vaan siitä että tiedostamme yhteisöllisyyden voiman ja pystymme yhdessä luomaan positiivisia rakenteita uuden teknologian ja uusien ajatusmallien avulla.

Syksyä

2011-10-31T16:31:00.003+02:00

Soutajan syksy on yleensä kohtuu rauhallista treeniä. Niin nytkin. Tim on vetänyt harjoituskaverinsa Karelin kanssa treeniä lokakuun alusta ja viime viikolla oli ensimmäisten testien aika. 6km testi slideilla taipui ihan mukavasti, joten jos jostain aikatauluista urheilun suhteen voi puhua, niin aikataulussa ollaan. Kanava jolla treenaamme on suojainen ja viime päivinä tuulet ovat olleet niin kevyitä että treeniä on vedetty lähes optimaalisissa olosuhteissa. Timin Seura "Bruggen kuninkaallinen soutuseura" noin vapaasti suomennettuna järjsti viime viikonloppuna varainkeruubileet. Veneet tyhjennettiin kakkosvajaan, lattialle tehtiin tanssilattia, 3 baaria pystytettiin, WC vaunu ja lipunmyyntikoju ja vuokrakylmiö saapuivat pihaan pihaan, vaja maalattiin sisältä ja somistettiin discoksi trussikehikoiden ym kilkkeen avulla. Yläkerrassa soi 70-90 lukujen musiikki ja alakerrassa nuoriso"tekno". Satoja bilettäjiä oli kuulemma paikalla. Toden teolla bileet alkoivat vasta puolenyön jälkeen jolloin vanha päätti lähteä nukkumaan. Merkittävää projektissa oli että talkooväki oli hyvin liikkellä sekä valmisteluissa, itse tapahtumassa että homman purussa. Hatunnosto toimivalle urheiluseuralle!

Syksyn kelit Belgiassa ovat olleet ihan mukavat tähän asti ainakin. Sunnuntaina koneen nokka suuntaa kohti Lanzarotea Belgian olympiajoukkueen leirille, siellä pitäisi vielä olla kohtuullisen kesäistä. Ohjelmassa Lanzarotella on uintia, ergoa, punttia ja pyöräilyä. Timin polvi ei oikein tykkää juoksusta, joten triathlon on jätettävä väliin. Toivon tietysti että Aikaa liikenisi hieman vaikka Beachin peluuseen, toivotaan että kavereitakin siihen löytyisi...

Suomen Melonta ja Soutuliiton strategia poiki ainakin keskutelua, mutta korviini ei ole kantautunut sitä missä hankkeen osalta nyt mennään. Mielenkiinnolla odotan liiton johdolta kunnollisia avauksia kohti parempaa tulevaisuutta.

Blogin lukijoille hyvää syksyn jatkoa, toivottavasti hiihtokausi pääsee pian alkuun. Olen itsekin "hiihdellyt" jo pariin otteeseen sauvojen kanssa De Haanin dyyneille ja hiekkarannalla...

Soudun suunta

2011-09-15T14:41:00.000+03:00

Kohtaa totuus, aseta tavoite ja toimi!
(Lainaus Iron Coaching sivustolta)

Soutu on aina toiminut marginaalissa ja tulemme olemaan pienehkö laji tulevaisuudessakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että emme voisi menestyä tai voida hyvin lajina lajien joukossa. Meidän on käytettävä vahvuuksiamme, jotta voimme luoda edellytyksiä lajin hyvinvoinnille.

Heikkoutemme on toiminnan pienuus, organosoimattomuus, epäyhtenäisyys ja kaikkinainen laadun puute harjoittelussa. Toimivat valmentajat varmasti loukkaantuvat tästä kommentista, mutta tulokset kertovat tasomme, turha sitä on kaunistella. Valmennusjärjestelmämme ei ole ajan tasalla, eikä kilpailukykyinen, eikä ole ollut sitä kymmeniin vuosiin! Näennäisesti meillä saattaa olla tietoa valmennuksesta ja soututekniikasta, mutta pelkkä tieto ei kuljeta venettä yhtään nopeammin eteenpäin. Meidän täytyy käyttää tietoa mahdollisimman suureen joukkoon soutajia jotta saamme tuloksia aikaan.

Tärkein vahvuutemme on se, että soutu on harvinainen kestävyyslaji jota voi harrastaa ja jossa voi kilpailla joukkueena. Ihminen on sosiaalinen ja etenkin nuorille on tärkeää kuulua joukkoon. Suuri osa suomalaisesta soutumenestyksestä on saavutettu yksiköillä, mutta ei ilman joukkueen, eli harjoituskavereiden tukea. Haasteemme on ruokkia sosiaalisuutta ja tehdä sen avulla harjoittelusta laadukasta, motivoivaa ja kehittävää.

Uuden-Seelannin soutajat harjoittelivat kanssamme Hazewinkelissä kolme viikkoa ja Tim vietti talvesta 8 viikkoa Uudessa - Seelannissa harjoittelemassa heidän kanssaan. Uuden-Seelannin soudun kulmakivi on ryhmäharjoittelu. Dick Tonks vastaa neljästä veneestä itse, M1x, W1x, M2- ja W4x. Nämä veneet harjoittelivat yhdessä 1-2 kertaa päivässä sekä harjoituskaudella että kilpailukaudella. Suuri osa harjoittelusta oli erilaisia harjoitteita vene venettä vastaan tasoituslähtöinä, eri tehoalueilla. Sama toistui KAIKISSA ryhmissä. M2x ja LM2x muodostivat yhden ryhmän. Näiden kahden harjoitusryhmän ryhmän tulos on mykistävä; 3 kultaa, 1 hopea ja 2 pronssia, mitaliprosentti siis tasan 100% ja voittoprosenttikin 50%! Ryhmäharjoittelun voima näkyi myös Tshekissä ja aikanaan LW2x projketissa - urheilijoiden kehityksenä.

Kysymykseni kuuluu, millä tavoin voisimme toimia suomalaisessa soudussa siten että parannamme harjoittelun laatua, vähennämme drop - outtia ja teemme lajistamme enemmän kiinnostavan nuorille ja aikuisillekin, esitän vakavissani suomalaiselle soudulle alla olevaa kehityssuunnitelmaa ja väitän että se on realistinen. Tämä järjestelmä olisi suunnattu nuorille, mutta siitä voisivat hyötyä kaikki soutajat. Rakenne tarvitsee yläpuolelleen hyvän huippu-urheilujärjestelmän, johon nykyiset huiput voivat kiinnittyä, mutta huippuryhmää on saatava suuremmaksi muutaman vuoden marginaalilla ihan yksinkertaisesti tekemisen tasoa nostamalla. Huippuryhmä tarvitsee myös oman valmentajansa.

Ehdotan vakavissani myös että projektin valmentaja-postia tarjotaan Australiassa hyviä tuloksia saavuttaneelle Jani Heinolle, ja alkavan talven aikana kartoitetaan mukaan lähtevät seurat / alueet ja varmistutaan niiden resursseista.

Soutu takaisin suomalaiselle urheilu- kartalle – pysyväisluotoinen toimintamalli
1. Jaetaan suomi alueiksi/alueellisiksi harjoituskeskuksiksi sen mukaan mitkä seurat pystyvät tarjoamaan kohtuulliset harjoitusolosuhteet ja valmennuksen. (esim. Helsinki, Hämeenlinna, Turku, Tampere, Jämsänkoski, Porvoo, Imatra, Lappeenranta)

2. Liitto osallistuu palkkaamalla päätoimisen valmentajan ja OTO – valmentajat projektiin sitoutuviin seuroihin. Korvaus OTO valmennuksesta esimerkiksi 250 - 500€/kk. Päätoimisen valmentajan palkkakulu n. 40 000€ - 50 000€. Yhteensä palkkakulut vuosittain n. 70 000 – 90 000€.

3. Edellytetään että keskuksissa toimitaan tietyllä formaatilla ja toteutetaan yhteisiä harjoitusohjelmia ja testejä joihin kaikki sitoutuvat. Ohjelma sisältää myös uusien soutajien rekrytoinnin. Jos seura tai alue ei sitoudu, niin se on ulkona systeemistä. Lahjakkuuksien etsintään käytetään esimerkiksi sisäsoutulaitteilla soudettavaa suunnattua kotirata-kilpailujärjestelmää kaikilla ohjelmaan osallistuvilla paikkakunnilla.

4. Liitto ja yhteistyötahot palkkaavat yhdessä valmentajan pyörittämään tätä toimintaa ja valvomaan sitä että homma toimii, johtamaan oman alueensa toimintaa ja myöhemmin junioreiden ja U23 maajoukkue toimintaa. Valmentajan vastuuna on yhden alueen pyörittäminen, valmentajien kouluttaminen ja yhteisten harjoitusohjelmien tekeminen asiantuntijoiden kanssa ja seuratoiminnan laadun seuranta. Testauksen toteutus kuuluu valmentajan rooliin yhdessä paikallisten valmentajien kanssa.

5. 16-18v. / Siinä vaiheessa kun oikeasti tähdätään junioreiden ja U23 arvokilpailuihin soutajat on koottava yhteen harjoittelemaan päivittäisellä tasolla. Siihen tarvitaan kaupunki jossa on hyvät olosuhteet lajin harjoitteluun sekä talvella että kesällä ja jossa on opiskelupaikkoja. (Tampere – Turku?)
Tavoite on että jokaisella paikkakunnalla on aina vähintään 6-8 nuorta soutajaa jotka harjoittelevat nyt perustettavassa valmennusryhmässä. Ajan myötä olisi suotavaa että ryhmäkoko kasvaisi lähemmäs kymmentä, resurssien riittäessä suuremmaksikin. ”Keskusjohtoisen” valmennuksen avulla helpotamme paikallisten valmentajien työtä ja varmistamme että saamme saatettua alulle suomalaisen tavan tavoitella palkintosijoja soudussa sekä fyysisellä sektorilla että soututekniikan osalta. Yhteinen näkemys harjoittelusta, tekniikasta, ravitsemuksesta ja ylipäänsä huippu - urheilun filosofiasta on olennainen osa toimintamallia.

6. Tehdään päätös projektin aloittamisesta NYT ja aloitetaan se 2012 syksyllä.

Perusteet:
1. Jokainen menestyksekäs soutuvalmennusjärjestelmä maailmassa perustuu hyvien sisältöjen lisäksi yhdessä harjoittelemiseen ja kilpailuun. Ryhmät toimivat sekä jatkuvana harjoitus ja kilpailuympäristönä, että motivaation lähteinä nuorille, menestyäksemme meidän tulee harjoitella yhdessä PÄIVITTÄIN!
2. Tällä hetkellä urheilijamme harjoittelevat liian yksin ja uskon että yhdessä voimme kehittää myös harjoitussisältöjä vastaamaan kilpailun asettamiin haasteisiin.
3. Ilman radikaalia kehitystä putoamme lopullisesti kansainvälisestä kilpailusta.

Melonnan ja soudun liitto, mikä on suomalaisen soudun etu?

2011-09-07T17:39:00.001+03:00

Olen miettinyt liittojen yhdistymistä sillä kokemuksella mikä minulla on lajistamme suomessa ja maailmalla, ihmisyydestä yleensä ja niistä ihmisistä ketkä soudun parissa toimivat, kilpailusta ja lajin kokonaisuudesta. En edelleenkään ymmärrä sitä miksi yhdistymishanke on ylipäätään aloitettu. Pelkään että eräs syy on näköalattomuus, kyvyttömyys luoda toimivia rakenteita ja kehittää pientä lajia. Onko soutuliiton hallituksella ollut tarve paeta vastuuta kun laji vähitellen katoaa marginaaliin. Olen oman vastuuni soutuliitosta kantanut sekä organisatoorisesti että huippu-urheilullisesti ja katson että siksi olen vapaa kommentoimaan ja herättämään keskustelua. Olen pettynyt siihen että soutuliiton hallitus ja yhdistymisprosessin arkkitehdit ovat olleet kyvyttömiä keskustelemaan aiheesta ääneen ja perustelemaan hankkeen järjellisyyttä.

Soutuliiton istuva hallitus on rampa ankka, joka ei ole pystynyt tuomaan lajiin mitään uutta muutamaan vuoteen, ehkä puuvenesoudun positiivista kehitystä lukuun ottamatta, lasken sen kehityksen kuitenkin puuvenevaliokunnan toimijoiden hyväksi, en niinkään hallituksen. Kaikki aika ja panokset ovat menneet tähän sinänsä järjettömään yhdistymishankkeeseen, tämä huolimatta toimintamäärärahojen huomattavasta kasvusta!

Mitkä ovat vaihtoehtomme tilanteessa jossa yhtäällä Soutuliiton johto on leipääntynyt ja haluaa pois tehtävistään ja toisaalla on yhteistyö uudessa liitossa Melonnan kanssa? Istuva hallitus on osoittanut kyvyttömyytensä ja Facebook- keskustelun eipäs - juupas - väittely antaa ymmärtää että elämä uudessa organisaatiossa ei tule olemaan kitkatonta. Olettakaamme että kaadamme fuusion; mitä sitten? Meillä ei oikeasti ole vaihtoehtoa! Istuva hallitus on kyntensä näyttänyt.

Itse en ole valmis kantamaan vastuuta lähtemällä soutuliiton hallitukseen, enkä usko että kukaan muukaan on, soutuliittoon syntyisi uuden liiton kaatuessa tyhjiö ja toiminta heikentyisi entisestään. Mitä järkeä on yrittää palkeilla puhaltaa henkeä savuaviin raunioihin? En pysty tarjoamaan kokoukselle järkeviä vaihtoehtoja, joten annan olla. Meni sitten syteen tai saveen. Olen huolissani suomalaisesta soudusta ja tulen olemaan, en ainoastaan huippu-urheilusta vaan koko lajista, sekä nuorten harrastuksesta, valmennuksesta että myös puuvenesoudusta, joka on nyt hyvässä nosteessa. Viestini tulevaisuuden päättäjille on se, että kuunnelkaa toimivia sektoreita huolella, älkääkä tuhotko toimivia rakenteita, mutta luokaa uusia järjestelmiä ja rakenteita kehittämään lajikulttuuria ja juniorityötä.

Toivon että ymmärrätte että tie lajin sekä kilpa että harrasteurheilun menestykseen kulkee laadukkaan päivittäisen valmennuksen kautta.

Näyttäkää että muutos kannattaa!

Final days - game over

2011-09-04T18:04:00.000+03:00

Not qualifying to the olympic´s and not reaching goals made the final days more work than fun. Tim´s C-final was ok, I am happy with his moral for pushing on the C/D Semifinal and C-final. On C - final the 1000m split was 3:20, so the necessary speed was there to qualify, but as it is he didn´t. LM2x had again good races and bad races. C/D semifinal they had a good race and on the C-final they had a bad race, result 18th place. That was not so good. I thought that they could fight to win the C-final, based on the good races before it, but they did not cathch the good rhythm and eventually lost the race.

There was many good performances from other teams or rowers, here just few of them...
Mirka Knapkova had a new race tactics, and won her 1st world tital after a commanding performance. Australian LM4- shower exceptionally good technique and flew to clear victory at the class that normally is very tight. Greek LW2x won by big margin. They have improved their technique since Beijing a lot, and like I said earlier on my blog, Alexandra Tsiavou is the current queen of LW rowing. They are favourites for London. Race in M1x was really hot, Mahe Drysdale grabbing the title at the line against last years Champion Ondrej Synek, who after one slept night said thet next year he will be better. Personally I am very glad for the Czech LM4- who took a worthy 8 place and qualified to OG. M4x was close, but did not quite have the speed to reach top 11. Hopefully next year in Luzern at final qualification they can nail it , as well as we, and many others, including also Finnish W2x.

I sit now at Ljubljana airport and wait my flight home. I have to admit that I feel exhausted and month

with family feels now like an excellent idea.

Defeat

2011-08-31T15:25:00.000+03:00

2nd time on my coaching career my crew falls short by a narrow margin on qualifying to Olympics. What can I say to my athlete who had a great race, best of the season by miles. He had the spirit, he fought to the line. I have to be happy to see his fight, but of course the outcome is what it is. In comparison to the other 23 rowers Tim rowed 4th best time. In other words, with his time Tim would have not only qualified to top 12, but won every other q-final. Yeah, this is sports, get over it, get a life...You could easily think, but olympics is the big dream, lifeline of our sport. Being out hurts. Plain and simple, luck was not on our side. My question is fairness. An idiot could see from the results that Tim belongs to top 12, and even with a bad race in B-final to top 11. Now he is out. Quarter final system may be good for finding top 3, but top 11 in these games matter more. Isn´t there any better system availabe?

Defeat is also a question for myself; was I good enough coach for my athletes? At the moment the answer to this question has 2 letters.

LM2x raced according to their current standard. Too slow 1st 500 made it easy for the other crews. Boys are young and need time and good training to push themselves up, learn to race and learnd to perform on a stable level. In our sport things don´t happen overnight. We need long training processes with excellent quality to succeed. I hope Obreno´s will get the support and are able to improve to next year and to 2016.

Now we are out. Dreams shattered. Now we have to digest the defeat and see what comes out.

Kisat käynnissä

2011-08-30T11:33:00.001+03:00

Ensimmäiset vedot on vedetty ja asetelmat alkavat hahmottua. Olympiapaikkojen kannalta puolivälierät ja keräilyt ovat ratkaisievia. Putoaminen tietää putoamista taistelusta olympiapaikoista.

Alkuerien kovimpia suorituksia allekirjoittaneen mielestä olivat:

M2x kisaisännät, Cop ja Spik (kuvassa) olivat puoli venettä Ranskaa jäljessä 500m ennen maalia, mutta päättivät voittaa eränsä ja mennä suoraan semifinaaleihin. Kansa lehtereillä kannusti villisti ja nämä Slovenialaisurheilun ikonit laittoivat koneeseen 5 pykälää lisää ja Ranska, joka ei ole huono joukkue, jäi kuin seisomaan. Menosta näkyi valtava HALU mennä kovaa, kaunista katsella. Aika, 6:14,65 oli päivän paras. Juttelin Copin kanssa viime kesänä juuri Bledissä. Cop piti silloin välivuotta suurista kilpailuista ja kertoi että hän odottaa että kilpailudraivi tulee takaisin, ja jos ei tule niin hän laittaa airot naulaan. Vastaus tuohon draivihommaan tuli alkuerässä kyllä selväksi. Pienenä nyanssina mainittakoon että Ateenan kultamitalistit istuvat veneessä nyt toisin päin kuin aiemmin, Spik tahdissa ja Cop keulilla.

DEN LM1x, ergon maailmanennätysmies Henrik Stephansen polki 2000m 36-38 tahdilla aikaan 6:52,25. Keli ei ollut edes nopea. Mies ei hellittänyt vaikka vastustajat olivat 100m jäljessä. Tästäkin suorituksesta näkyi valtava draivi, yksinkertaisesti sekä halu että kyky mennä kovaa. Periaatteessa kaveri olisi voinut vetää vaikka avoimessa, tyynessä tai myötäisessä tuulessa olympiapaikan saaminen olisi ollut hyvinkin mahdollista. Stephansenin heikkous on se, että aallokossa ja tuulessa hän ei toistaiseksi ole ollut parhaimmillaan.

GRE LW2x, Alexandra Tsiavou on luokan valtiatar, vaikka kaksikkoon aina kaksi tarvitaankin. GRE LW2x ilman Tsiavua on kuin pippuripihvi ilman pippuria. Helppoa ja kaunista, aika 6:56,12, eikä mitään kiirettä missään vaiheessa.

It´s TIME for Bled

2011-08-24T21:29:00.000+03:00

Olympiadi lähestyy huipennustaan. Vuosien 2009 ja 2010 kisailu on ollut valmistautumista siihen, mitä tehdään ensi viikolla. Välivuosia pitäneet urheilijat ovat taistelleet itsensä takaisin venekuntien kokoonpanoihin. Soutu ja urheilu ylipäänsä elävät unelmaa menestyksestä Olympialaisissa, ja sinne pääsystä. AIKA on käsillä. Tämä regatta on monille maille jopa tärkeämpi kuin olympiaregatta! Saavutetut paikat takaavat rahoituksen etenpäin, ensi vuotta pidemmällekin.

Varikolla tunnelma on rennon keskittynyt. Vielä rento, kaunis ilma, tutut kuviot ja ihmiset. Luonnonkaunis rata jylhässä maisemassa. Tunnelma on täysin erilainen kuin vuosi sitten maailmancupissa, tai välivuosien MM-kilpailuissa. Starttien lähestyessä jokainen keskittyy omalla tavallaan. Yritän saada joukkueeni keskittymään omaan tekemiseensä, huolellisesti ja rennosti. Kisat ovat tärkeydestään huolimatta business as usual, ja niistä kannattaa nauttia. Kilpailupäivä on aina urheilijalle ja valmentajalle juhlapäivä. Yritän nauttia ilmapiiristä, jännityksestä ja omalta osaltani tämän viiden kuukauden prosessin huipennuksesta, ja samalla tehdä työni kunnolla.

Fokus on soudun harmoniassa, rennossa terävyydessä ja itseluottamuksessa. Tavoitteena on kilpailla hyvin, jos se riittää olympiapaikkaan, niin hieno juttu. Jos se ei riitä, mutta suoritus on hyvä, on aika turhaa olla pettynyt. Pettymys on jäädä omasta tasostaan, antaa itsellen periksi kilpailussa, tai tehdä tyhmä virhe valmistautumisessa.

Näitä kilpailuja varten on valmistauduttu huolellisesti koko talvi, kevät ja kesä, senkin takia on AIKA päästä irti ja ottaa itsestä mittaa. Mihin rahkeet riittävät? Onko palautuminen viimeistelyharjoituksista tapahtunut odotetusti? Ovatko muut venekunnat onnistuneet? Mikä on vastustajien terveystilanne? Onko vastustajien viimeistely onnistunut? Miten Bledin kuumuus vaikuttaa itseen, tai kilpakumppaniin? Ilma on sakeanaan kysymyksiä, joihin saamme vastauksen lähitulevaisuudessa. Kysymyksiä mihin kukaan ei voi vastata vielä tänään. Kokonaisuus alkaa vasta hahmottua sunnuntain alkuerissä.

Viime vuonna Tim oli MM-kilpailuissa 11, Obrenon veljeksistä nuorempi on täällä ensimmäisissä aikuisten MM-kilpailuissa. Viime vuoden veljesten EM-noteeraus 7. Näistä lähtökohdista hyppäämme mukaan leikkiin. Viimeistelyt vedimme eilen Hazewinkelissä kahden ukkosmyrskyn välissä, ehkä se oli enne, "tyyntä myrskyn edellä". It´s TIME to enjoy and FIGHT!

Viimeistellen

2011-08-17T14:26:00.000+03:00

Olemme leireilleet Timin ja kevyen pariairokaksikon kanssa Hazewinkelissä nyt reilut pari viikkoa. Harjoituskavereina ovat täällä Uuden-Seelannin soutajat, joiden kansssa olemme vedelleet pieniä kisoja pariin otteeseen. Huomenna rykäistään 2k leirikisa, joka kyllä kertoo missä olemme menossa. Luzernissa uuden - Seelannin sällit voittivat LM2x lähdön ja Mahe Drysdale oli Miesten yksikössä kakkonen. Vastus on siis sitä luokkaa että voitot olisivat melkoinen yllätys, vaikka sälleillä on ihan kohtuullisesti kulkenutkin. Taso tulee mitattua riittävän vahvaa vertailukohtaa vastaan.

Uuden-Seelannin joukkueella on yhteisiä pätkiä pari kertaa viikossa, ja kaikki harjoitukset vedetään ryhmissä. Esimerkkeinä ryhmistä ovat M2x ja LM2x, W4x, M1x ja W1x, LM2-, W2- ja LM1x. Lähes kaikki "työ" tehdään näissä ryhmissä. Uuden-Seelannin valmentajat ovat toivottaneet meidätkin mukaan treeneihin, mahdollisuus jota olemme pariin otteeseen hyödyntäneet. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että he näkevät ryhmäharjoittelun menestyksensä perustana. Ryhmä motivoi ja tukee tekemistä ja tuo siihen laatua, hauskuus säilyy huipullakin vaikka harjoitusmäärät ovat kohtuullisen kovia.

Riittävän tasokkaissa alueellisissa harjoitusryhmissä voisi olla suomalaisenkin soudun kehittämisen avain. Tarkoitan tällä päivittäistä harjoittelua. Leirit ovat sinänsä hyviä ja niitäkin tarvitaan, mutta loppukädessä päivittäisen harjoittelun laatu ratkaisee. Valmentajien pitäisi nöyrtyä sen tosiasian kanssa että yksin tekeminen tuo harvoin tulosta, eikä ole urheilijan kannalta katsottuna motivoivaa. Yksikkösoutajakin tarvitsee ryhmän ympärilleen! Eihän tuossa sinänsä mitään uutta ole, jos katsomme mitä tahansa soudussa menestyvää joukkuetta, tai maata, on ryhmäharjoittelu kaikkialla isossa roolissa. Uuden - Seelannin systeemi näyttää ruokkivan sitä oikein erityisesti.

Huomenna siis kisaillaan ja tiistaina nykäistään viimeinen kovempi treeni ennen Blediä. Bledistä täydellinen onnistuminen olisi 2 olympiapaikkaa, mutta aika näyttää. Kisat alkavat siis 28.8. paikassa jossa muuan Pertti Karppinen voitti maailmanmestaruuden vuonna 1979. Silloin Bled oli osa Jugoslaviaa, nykyinen kartta kertoo paikan kuuluvan Sloveniaan. Matkustamme kisapaikalle 24.8, joten siellä nähdään, ja ratkotaan asetelmat aika pitkälle Olympialaisia ajatellen.

Melonta ja Soutuliitto hakee toiminnanjohtajaa

2011-08-02T20:37:00.001+03:00

Vaikuttaa siltä että soutuliitto on päättänyt lakkauttaa itsensä, ennen kuin jäsenistö on sen vahvistanut. Lakkauttaminen vaatii kahden liittokokouksen päätöksen ja toinen niistä on vasta edessä. Mielestäni tässä mennään hieman harmaalla alueella noin liiton sääntöihin nähden. Asiaahan tietysti voi selittää sillä tavalla että tässä on vain päätetty perustaa uusi järjestö joka nyt hakee työntekijää, lakkauttaa ei julkisesti ole vielä päätetty mitään... Onko niin että mikäli Soutuliiton jäsenistö päättää että se ei halua lakkauttaa Soutuliittoa, sen annetaan kuihtua ja toimintaa aletaan siitä huolimatta pyörittää uudessa liitossa? Jäsenistöä taitaa olla hieman höynäytetty, mutta mitäs pienistä!

Sinänsä positiivista on tietysti se, että haetaan palkattavaksi henkilöä joka sitten lähtisi kehittämään vesiurheilutoimintaa. Kehitystä tottavie pitäisi suomalaisessa vesiurheilussa aikaan saadakin.

Muutama lisäkysymys heräsi näitä miettiessä...

- Pitäisiköhän laittaa paperit vetämään toiminnanjohtajan postia ajatellen?
- Mikähän tulee muuten uuden liiton lyhenteeksi ja lyhyeksi ja iskeväksi domainiksi? www.meso.fi?

U23 Amsterdam 20.-24.7.

2011-07-25T15:13:00.001+03:00

Heti kärkeen täytyy todeta että en ole koskaan ollut kilpailuissa joissa ratojen erot olisivat olleet näin räikeät, ehkä lukuunottamatta 1987 Kööpenhaminan finaalipäivää. Myötätuuli laittoi veden pyörimään altaassa ja radat 4-6 saivat vetää myötävirtaan ja radat 1-3 vastavirtaan. Räikeimmät erot olivat ratojen 5-6 ja 1-2 välillä.

Kisajärjestäjät laittoivat välierien voittajat radoille 5 ja 6 ja kakkoset radoille 3-4. Viimeisinä finaaliin menneet olivat ulkona mitalitaistosta. Tietyllä tavalla huonosta radasta saa syyttää vain itseään; Voittamalla alkuerän, puolivälierän ja ´välierän on latu mitaleille auki ja potentiaalisin haastaja naapuriradalla, vieläpä niin että saa muihin nähden etua radastaan, joka jo lähes varmistaa mitalisijoituksen. Entä jos alkuerässä on huonolla radalla jolta on mahdoton ponnistaa hyvään sijoitukseen? Mielestäni Amsterdamin altaalle täytyy tehdä jotain tai 2014 MM-kisat siirtää muualle. Kysymys on urheilijoiden ja valmentajien työn kunnioituksesta ja kilpailun oikeudenmukaisuudesta.

Bram Dubois souti kelvolliset kilpailut. Voittamalla alkuerän ja puolivälierän hän lunasti itselleen hyvän radan välierään ja ponnisti sieltä Finaaliin. Välierän 3. sijoitus oli lähellä olla pykälää parempi, joka olisi avannut tien pronssikamppailuun. Finaaliveto oli myös kilpailuna hyvä, joten arvosana 9-. Voidaan sanoa että Bram kilpaili omalla tasollaan hyvällä asenteella.

Thekkien pariaironelonen kävi finaalissa tiukan taistelun Ukrainaa vastaan. UKR vei kisan nimiinsä muutaman metrin erolla, eli hopeaa Tshekeille, jotka näemme jälleen Bledissä. Sieltä heillä on tavoitteena olympiapaikka kuten muillakin Blediin matkaavilla soutajilla.

Kisojen ainut suomalaisedustaja Robert Ven veti yhden vedon heikosti ja jäi puolivälierässä 12 parhaan ulkopuolelle. Muut kilpailut olivat hyvinkin kelvollisia. Suomi on auttamatta jäämässä kelkasta kansainvälisessä kilpailussa, vai pitäisikö sanoa että on jo jäänyt kelkasta. Norja oli muutama vuosi sitten samassa tilanteessa kuin Suomi, muutama edustaja muutamassa luokassa. Siinä missä Suomen rivit ovat harvenneet, Norjan ovat tiivistyneet. Norjalla oli suuri joukkue Amsterdamissa, joka oli myös vauhdillisiesti kelvollisesti mukana kilpailuissa. 15 Norjalaista kilpaili kuudessa venekunnassa. Suomen soutu on katoamassa marginaaliin, valitettavasti. Marginaaliin katoaminen ei merkitse sitä että Suomesta olisi mahdoton nousta huipulle, mutta se merkitsee sitä, että kulttuuri on pieni, toimijoita vähän ja taso heikko kansainvälisesti katsottuna. Näistä lähtökohdista huipulle nouseminen on haastavaa, kunnollista vertailukohtaa ei ole muuten kuin ergotulosten valossa. Odotan sitä että joku suomalainen vetää jälleen alle 5:50 tai kevyen luokan soutaja alittaa 6:10. Parhaat U23 soutajat ovat jo noissa luvuissa...

Kesä etenee

2011-07-22T16:28:00.001+03:00

Luzernin maailmancup

Jos Hampurin maailmancup oli pieni, samaa ei voi sanoa Luzernin maailmancupista. Lähtöjä riitti aamusta iltaan ja riitti kyllä tasoakin. Uusi-Seelanti jatkaa valitsemallaan hämmästyttävän nopealla tiellä. M2x, LM2x, Emma Twigg, M2-, Mahe Drysdale ja liuta muita pitivät huolen siitä että vastustajat ovat varpaillaan mustaa nähdessään. Suomen kokoinen kansa, mutta menestys soudussa hieman parempaa.

Omat soutajani vetivät kisoissa vaihtelevasti, joka tuottaa valmentajalle aina päänvaivaa. Soutu on kohtuullisen ennustettava laji ja jos suoritusten taso kovasti vaihtelee, voidaan aina esittää kysymys "miksi?". Miesten kevyt kaksikko veti perjantain lähdöt erittäin positiivisesti ja hoiti itsensä välieriin. B-finaali oli huono kisa, joita niitäkin matkan varrelle sattuu. Kaikkiaan kuitenkin kaksikon suoritus oli hyvä.

Tim veti omat kisansa vielä enemmän vaihtelevasti, ja kertoi että koitti kyllä painaa huonoissakin vedoissa, mutta ei vaan mennyt. Teimme analyysin ja uskomme että syy heikkoihin vetoihin selvisi, mutta totuuden näemme vasta Bledissä. Onneksi hyvät vedot olivat hyviä, joten vauhtia on, ja labratestitkin näyttävät ihan kelvollista fysiikkaa joten on turha vielä alkaa sirotella tuhkaa ylleen. Timin sijoitus Luzernissa 8. ja MC kauden saldo 7. ja 8. sija. Blediä kohti harjoittelemme vielä viikon Bruggessä ja siirrymme sitten Hazewinkeliin Uusi-Seeelantilaisten seuraksi. Ihan mielenkiintoista on nähdä miten mustapukuiset siellä treenailevat. Tim harjoitteli talven Uudessa-Seelannissa, joten hänellä on joukkueessa paljon tuttuja.

Hannes De Reu veti hänkin hyvän perjatain miesten yksikössä ja selvitti itsensä C-finaaliin, mutta siellä paukkuja ei sitten lievän sairauden vuoksi ollut lainkaan. Sairaus on nyt voitettu kanta ja treenit jatkuvat as usual.

Nuorten MM-kisat alkoivat Amsterdamissa keskiviikkona ja matkustan huomenna sinne seuraamaan Bram Duboisin otteita yksikössä. Taatusti tulee seurattua myös Tshekkien pariaironelosta joka Bramin lailla voitti alkueränsä. Bram voitti sittemmin myös puolivälieränsä, nyt jäljellä on enää ne kovemmat kisat, välierät, ja toivottavasti finaalit.

Luzernin jälkeen minulla oli mukava tilaisuus käydä kotona perhettä tapaamassa. Säät suosivat, mutta vieläkään kalaonnea ei ollut vaikka yksissä tuumin Saran kanssa koitimme Ahtia narrata. Kalatili Vuoksesta on edelleen avaamatta, mutta sekin aika koittaa vielä...

Urheilijan kuolema

2011-07-05T21:08:00.002+03:00

Mika Myllylä

Asialleen omistautuneelle huippu-urheilijalle uran lopettaminen on vaikeaa. Harjoittelu on palkitsevaa, jopa addiktoivaa ja tuo arkeen selkeän päivärutiinin. Levolle saa käydä väsyneenä. Kilpailu tuo elämään haastetta, kipinää ja jännitystä, tunnetta siitä että elää ja yrittää täysillä. Tästä kaikesta luopumisen tuskaa voi ymmärtää vain toinen ikääntyvä urheilija tai sitä tuskaa läheltä seurannut.

Kun on vuosia mitannut omaa ihmisarvoaan sillä miten harjoitukset ja kilpailut ovat sujuneet, on vaikea löytää tekemiselle tarkoitusta sitten kun tavoitteita ei enää ole. Psyyke huutaa endorfiinia ja mielessä askartelee kysymys siitä että olisiko minusta vielä huipputekijäksi, mutta jos harjoittelulla ei ole tarkoitusta, mitä sitten? Ikä rauhoittaa ja läheiset, perhe ja lapset auttavat yli tyhjyydestä, mutta entä jos tämä vaihe jää käymättä ja uran loppu tulee pakosta, ilman suruaikaa, kera loppumatoman häpeän, itsepetoksen ja itsesyytöksen. Miten herkkä urheiluja siitä edes voisi selvitä?

Miten olisi voinut Mika Myllylän asemassa kävellä mihin tahansa paikkaan tai tilaisuuteen kysymyksiä ja huomiota herättämättä? Ollako sankari vai konna, vai pitäisikö jättää kokonaan menemättä? Tavallinen ihminen voi olla vain läheistensä kanssa.

Aina sanotaan että urheilijaa ei saisi uran jälkeen jättää yksin. On vaikea kuvitella että soutuliiton tai hiihtoliiton resursseilla näin ei kävisi. Jonkinasteista yhteydenpitoa varmasti yritetään harrastaa ainakin niissä tapauksissa joissa ura on loppunut onnellisten tähtien alla, mutta emme me tosissamme voi odottaa liitoilta paljoakaan ponnistuksia lopettaneiden urheilijoiden urien jälkihoitoon. Tärkeimpiä eväitä tuohon jälkihoitoon lienevät perhe, ystävät ja tulostason hiipuminen ja kilpailuvietin vähittäinen heikkeneminen.

Kaiken kaikkiaan, urheilu on, tai sen pitäisi olla, elämässä vain iloinen sivuasia.

Mika Myllylä oli myös minulle aikansa sankari. Ja konna. En tuntenut miestä, mutta hänen kuolemansa tuntuu turhalta. Kuten yllä kirjoitin, 2001 ja sen jälkeiset tapahtumat huomioon ottaen mitä olisimme voineet odottaa?

MC Hamburg 17-19.6.

2011-06-19T21:43:00.000+03:00

Pieni maailmancup vaihtelevissa olosuhteissa

Ehec verotti osanottajamäärää Hampurin maailmancupissa merkittävästi. Iso-Britannia, Ranska ja Hollanti suurista soutumaista jättivät tulematta epidemiaan vedoten ja osanottajajoukko pieneni sitä myötä varmasti n. 150 urheilijan verran. Tämän lisäksi on useita maita joiden kilpailusuunnitelmaan toinen maailmancup harvemmin sopii, Italia yksi niistä. Omista valmennettavistani Tim Maeyens osallistuu ensi viikonvaihteen Holland Bekker regattaan josta on muodostunut hänelle perinne. Kaksi kovaa peräkkäistä kilpailuviikonloppua on liian kova rupeama, joten hän jätti myös Hampurin väliin. Hampurissa oli tuulta ja tuiverrusta, kisat kuitenkin saatiin vedettyä suhteellisen tasapuolisissa olosuhteissa. B-finaalit siirrettiin lauantia-iltaan että A-finaalit päästiin vetämään sunnuntai-aamuna ennen luvattua myrskyä.

Hampurissa minulla oli valmennettavana siis yksi venekunta, miesten pariairokaksikko Bram Dubois ja Hannes De Reu, sijoituksena kahdeksas tila 9 joukkueen kilpailussa. Olympiapaikkoja ajatellen sauma paikan saavuttamiseen on kovin ohut. Kehitettävää on paljon ja aikaa vähän. Tarvitaan aikaa ja hyvää harjoittelua jotta fysiikka saadaan hilattua riittävälle tasolle. Tulos on mielestäni juuri sillä tasolla, jolle fyysinen suorituskyky ja soututekniikka edellyttävät. Tuloksia ei voi huijata! Hampurissa realisoitui se, josta talvella blogissani kirjoitin; painon ja tehon suhteen on oltava kunnossa jos mielii saavuttaa menestystä. Hyvän hyötysuhteen lisäksi tekniikan on oltava erinomainen.

Huomiota kiinnitti Uuden-Seelannin vahva panos. Viime kesän menestyjät olivat vauhdissa nytkin. Voitot Uuteen-Seelantiin luokissa: Pariarokaksikko, yksikkö, ja perämiehetön kaksikko naise ja miehet, miesten kevyt pariairokaksikko ja pari muuta mitalisijaa. Muistetaan että uudessa - Seelannissa on ihmisiä vähemmän kuin Suomessa! Uuden- Seelannin joukkueessa on kuulemen mukaan paljon maatilojen poikia ja tyttöjä. Liekö menestysresepti kovan harjoittelun lisäksi nuoresta saakka vietetty reipas ulkoilmaelämä, kuten suomalaisessa hiihdossa aikanaan?

Odotin tällä kertaa suomalaisnaisilta parempaa esitystä, München meni vauhdillisesti hyvin, mutta samat joukkueet joiden kanssa Münchenissä naiset taistelivat tasapäisesti olivat nyt reilusti edellä. Soutu näytti hitaalta ja tahmealta, vähän puolitehoiselta. Se, että vauhtia on jossain vaiheessa ollut on kuitenkin lupaava askel. Luzernia ja Blediä kohti on mentävä täysillä ja tietysti yritettävä löytää syy siihen miksi Hampurissa ei kulkenut. Muut suomalaiset vetivät kykyjensä mukaisesti, joka on aina kelvollinen suoritus, Roopen alkueräveto oli ajallisesti jopa hyvä, mutta keräily notkahti. Näen että suomalaisten ongelma on kovien jokapäiväisten harjoitusryhmien puute. Yksin treenatessa täytyy olla todella poikkeuksellinen yläpää jotta pystyy piiskaamaan itseään päivästä toiseen laadukkaaseen pahalta ja kovalta tuntuvaan treeniin, ryhmä motivoi ja kannattelee. Tekee mieli peräänkuuluttaa hyvän, kovan ja motivoivan ryhmäharjoittelun kulttuuria.

Riittävä fysiikka ja hyvä tekniikka vievät soutajan mukaan taisteluun kirkkaimmista mitaleista. Viimeisillä sadoilla metreillä ratkaisevaa on kuitenkin itseluottamus, tietynlainen kukkomainen asenne, että "ohi ei mennä" tai että "täältä tullaan p..kele", voittamisen HALU. Tätä elementtiä on vaikea selittää, ja ehkä sitä ei ole selitettäväksi tarkoitettukaan. On uskallettava ladata kaikki peliin yksi veto kerrallaan. Pitäisi kysyä Eskild Ebbeseniltä tuosta asiasta. Hän on viimeisillä sadoilla metreillä yksi kovimmistä, mutta mistä se kovuus tulee, miten sitä voisi urheilijoille parhaiten tarjoilla ja opettaa, vai onko se ominaisuus joka joillakuilla on ja toisilla ei? Katsokaa videolta joskus Ebbesenin viimeisiä 200m pätkiä kun Tanskan kevyt nelonen virittelee loppukiriä. Kaverin koko olemuksesta näkee että siinä halutaan mennä, ja mennään, niin että maalliset murheet unohtuvat. Geigerin Klasua katselin parin metrin päästä joskus Amsterdamissa kun kaverit vetivät vieläkin voimassa olevan 1000m joukkukisan SE:n. Siinä oli jotain samaa kuin Ebbesenin vedossa; nautintoa, voittamisen himoa ja vetämisen halua ja vähän tuskaakin. Sitä oli aivan mahtava katsoa.

Käärmettä pyssyyn, osa 2

2011-06-12T12:59:00.002+03:00

Täytyy sanoa että olen pettynyt siihen että avointa keskustelua soutu- ja kanoottiliiton yhdistymisestä ei näytä syntyvän. Mistä tämä johtuu? Eikö kysymyksiin ole vastauksia, vai eikö keskustelu muuten kiinnosta?

Jos pohdin asiaa pelkästään valmennuksen kannalta, näen että soudun tulisi tehdä yhteistyötä enemmän muiden kestävyyslajien kanssa, kuin melonnan, joka on vahvasti siirtymässä yhä lyhyempiin kilpailumatkoihin ja sillä tavoin kauemmaksi soudusta. Ajatellaanpa niitä lajeja joihin soudussa menestyneet ovat siirtyneet, tai joista on menestyksekkäästi siirrytty soutuun.

1) Pyöräily
Soudusta on siirrytty pyöräilyyn ja pyöräilyä on käytetty soudun harjoitusmuotona maailmalla runsaasti, ja menestyksekkäästi, sekä radalla että maantiellä. Pyöräilystä voisi löytyä paljonkin synergiaa, ja yhteinen kykyjenetsintäkin olisi varsin helposti mahdollista. Tunnettuja soutajapyöräilijöitä ovat mm. Hamish Bond, Amber Halliday, Drew Ginn. Brittein saarilta löytyy myös muistaakseni olympiatason naissoutaja joka on nykyään olympiatason ratapyöräilijä.

2) Hiihto
Useissa soutumaissa hiihto on pieni laji, mutta pohjoimaista ja jopa Sloveniasta löytyy esimerkkejä soutajista, jotka ovat myös kohtuullisen hyviä hiihtäjiä. Alf Hansen, Olaf Tufte, Lassi Karonen, Jorma Kortelainen, Toimi Pitkänen, Iztok Cop, muutamia nimetäkseni. Viimeksi mainittu on haastattelussa kertonut että hiihto oli hänen ensirakkautensa, ja jossain vaiheessa Iztokin haaveena oli edustaa Sloveniaa olympiatasolla myös hiihdossa. Se jäi haaveeksi, mutta kertonee olennaisen.

3) Triathlon
Hyvät triathlonistit ovat yleensä olleet erinomaisia sisäsoutajia, miksi? Molemmat ovat kovia kestävyyslajeja joissa vaaditaan samantyyppisiä ominaisuuksia. Mitä soutuvalmennus voisi oppia triathlonilta?

4) Uinti
Etenkin pidemmät uintimatkat ovat fyysisltä vaatimuksiltaan soudun kaltaisia. Uinnista on siirrytty soutuun hyvällä menestyksellä ehkä myös siksi että uimari oppii ottamaan vedestä kiinni kädellään. Veden kiinni ottaminen lavalla on hyvin lähellä sitä mitä uimari kädellään tekee, ja uimari ymmärtää soututekniikkaa tämän johdosta melko nopeasti ja syvästi. Silmiä avaava kokemus uimarin fysiikasta puolestaan tuli vastaan Tallinnan Alfa kisoissa 1000m matkalla 2000-luvun alkupuolella. Vedin kisan kevyessä itsekin ja viereeni joku oli houkutellut paikallisen uimarin. Uimari oli vetänyt ergoa aiemmin yhden kerran, ja veti 3:01-3:02 ajan, ja pieksi minut ja muut kevyen luokan soutajat mennen tullen. Aika ei sinänsä ole vielä maailmanluokkaa, mutta yhden harjoituskerran jälkeen se kertoo olennaisen; uinnilla olisi soutuvalmennukseen paljon annettavaa. Olen hyödyntänyt uintivalmennuksesta saamaani tietoa sittemmin soutuvalmennuksessa, ja uskallan sanoa että homma toimii. Uinti on suuri laji, jota tutkitaan paljon enemmän kuin soutua ja siksi sieltä on mahdollista löytää arvokasta tietoa, jota soudussa ei vielä ole.

Näkisin näiden lajien yhteisen tulevaisuuden esimerkiksi kestävyyslajeihin erikoistuneiden paikallisten harjoitustilojen kehittymisenä. Kun meillä on laitteet kestävyyslajien sisäharjoitteluun, voimaharjoitteluun ja jonkinasteiseen testaamisen saman katon alla, löytävät eri lajien urheilijat paikat varmasti. Luonnollinen kanssakäyminen ja yhteistyö valmennuksessa syntyy luonnollisesti. En näkisi ollenkaan hulluna että näihin keskuksiin palkattaisiin valmentajia joiden jonka tehtävänä olisi pyörittää harjoitukseskuksen toimintaa, rekrytoida lahjakkuuksia esimerkiksi osana koulujen liikuntatunteja ja rummuttaa ylipäänsä kestävyyslajien olemassaolon puolesta!

Mietitääpä velä käytäntöä siltä osin että mitkä lajit voisivat tällaiseen yhteistyöhön ryhtyä. Soutu, pyöräily, triathlon, hiihto, ampumahiihto, hiihtosuunnistus, kestävyysjuoksu, suunnistus jne. Uinti olisi tietysti tervetullut, mutta siinä tapauksessa harjoituskeskuksen olisi hyvä olla uimahallin yhteydessä. Melonta olisi myös tervetullut, luonnollisesti. Optimaali tilanne olisi jos voisimme luoda keskuksia josta kerroin blogissani 20.2. (Vesiurheiluja ja kestävyysurheilun mahdollisuus)

Paikallinen yhteistyö on paljon tärkeämpää kuin liittojen yhdistäminen. Mikäli se työmäärä joka nyt on tehty käärmeen pyssyyn saamiseksi olisi kohdistettu todelliseen paikallisen yhteistyön kehittämiseen eri kestävyyslajien kesken, paikallisten keskusten hankesuunnitelmien tekemiseen ja alulle saattamiseen, voisi meillä muutaman vuoden päästä olla käsissämme muutakin kuin pyssyyn kuollut käärme.

MC Munchen 27-29.5.2011

2011-06-10T16:05:00.000+03:00

On ollut sen verran kiireitä että blogipäivitys on jäänyt tekemättä Munchenin maailmancup - regatan jälkeen...

Heti alkuun täytyy todeta että pitkästä aikaa Suomen naisten kaksikon vauhti oli kilpailukykyistä, olympiapaikka on mahdollisuuksien rajoissa huolimatta siitä että viivalta puuttuivat mm. Saksan, Australian, Uuden-Seelannin ja Tshekin venekunnat. Kovaa onnistumista vaaditaan, mutta niinhän se urheilussa aina on, toinen käsi taskussa pelaillen ei paljoa saavuteta.

Oman työni osalta täytyy todeta että joukkueet soutivat malko lailla odotusten ja fyysisen suorituskyvyn mukaan, lukuun ottamatta Timin notkahdusta välierässä. Miesten Pariairokaksikko veti ihan kelpo vauhtia 1300-1500m mutta viimeinen 500m meni heikosti, ja C-finaalissakin sijoitus putosi kisan lopussa ja lopputulos oli C-finaalin viides, eli 17. sija 24 joukkueen kilpailussa. Miesten kevyt pariairokaksikko oli neljännesvälierissä 8. nopein koko pakasta, mutta omasta erästä edelle ehtivät Italia, Saksa ja Portugali, joten tie vei C-finaaliin. C-finaaliveto oli ihan hyvä, voitto ja kokonaiskisan 13. sija 35 joukkueen kilpailussa.

Samaiseen LM2x veneluokkaan mielenkiintoisen paluun tehnyt Tanskan pari Mads Rasmussen - Rasmus Quist oli heti hyvässä vauhdissa; tuloksena 3. sija. Rasmussen kokeili viime vuonna avoimessa luokassa ja tulokset eivät olleet kaksisia, mutta nyt arviolta 10kg kevyempänä vauhti on taas toista luokkaa, tässä voisi vaikka viitata talven blogikeskusteluun... Tanskalaisista Eskild Ebbesen vietti 39-vuotissyntymäpäiviään kisoissa voittamalla miesten kevyen nelosen yhdessä joukkuekavereidensa kanssa. Hatunnosto ja syntymäpäiväonnittelut Ebbesenin suuntaan. Kova jätkä ja vertaansa vailla oleva ura, jo nyt.

Kisoissa oli laaja ja hyvätasoinen osanotto, erityisesti Saksalaiset olivat vahvassa kevätkunnossa. Tästä jatketaan kohti kyseenalaista mainetta EHEC jupakan myötä saanutta Hampuria, (17-19.6) miesten pariairokaksikon kanssa, ja sitten Amsterdamin Holland Bekker (25-26.6) regattaa johon lähteävät Tim ja LM2x.

Suomessa on kuulemma helle, mukava kuulla. Täällä ei ole hellettä. Täälläkin Beach Volleyn harrastajat tarvitsisivat hallin, koska meren rannalla on kovin viileää ja tuulee niin maan perusteellisesti joka päivä niin että hiekka menee silmiin jos koittaa Beachillä pelata. Sattuisi nyt joku vauraampi pisensmies tajuamaan tuon beach hallihomman vetovoiman, konseptista voisi rakentaa franchising periaatteella vaikka globaalin ilmiön, huomattavasti mäkkäriä ja kotipizzaa terveellisemmän...

Soutuharrastusta tuuli ei pahasti haittaa koska kanava on kapea ja siinä on puita reunoilla - onneksi.

Käärmettä pyssyyn, osa 1, (päivitetty 24.5.)

2011-05-23T15:10:00.009+03:00

Miksi?

Oikeastaan kaikkein ensimmäiseksi haluaisin tietää mistä koko hanke on lähtenyt liikkeelle. Onko päättävissä elimissä seminaaribaaritiskillä ajateltu esimerkiksi siihen malliin että kun kerran Melonta ja Soutu menevät kahvipöytäkeskusteluissa sekaisin ja molemmissa liikutaan vesillä ja tarvitaan vajantynkiä rannoilla, niin eihän siihen omia liittoja tarvita. Sama lajiahan se selvästi on.

Samalla analogialla Lentopalloliiton ja jalkapalloliiton voisi myös yhdistää. Molemmissa on kenttä ja pallo ja ne ovat pelejä. Oikeastaan kaiken urheilutoiminnan voisi laittaa yhden liiton alle. Onhan kaikissa vähän samoja aineksia, harjoituksia, kilpailuja ja muuta.

Saisinko vastauksia? Olisin kovin kiitollinen.

Ei liene kenellekkään salaisuus että en ole Kanoottiliiton ja Soutuliiton yhdistymisen kannattaja. Olen yhteistyön kannattaja, mutta en näe että tästä hankkeesta on pitkässä juoksussa mitään hyötyä. Demokratia toimii maailmassa siten, että se jolla on voima ottaa, tekee sen, jossakin kohtuudella, toisaalla kohtuuttomuutta noudattaen. Missään muualla maailmassa ei ole nähtävissä vastaavaa kehitystä, miksi siis Suomessa?

Miksi EI?

1) Intohimo. Olen ollut intohimoinen soutuihminen. En koe olevani intohimoinen vesiurheiluihminen. Urheilumenestyksen saavuttamiseksi tarvitsemme intohimoa, halua mennä läpi harmaan kiven pienestä kivusta, särystä ja rahapulasta huolimatta. Onko yhteiseen liittoon saatavissa inthohimoisia ihmisiä jotka pistävät homman lentoon? Veikkaanpa että siellä ei ole tilaa, koska etuja valvomaan on oltava soutuliiton edustajia ja kanoottiliiton edustajia ja todellisia uudistajia ei mahdukkaan jotta säästötavoitteet toteutuvat.

2) Riitely rahasta, miksi luoda mahdottomia rakenteita tieten tahtoen. Kysymykseni kuuluu millä tavoin yhteiset rahat jaetaan? Viittasin yllä demokratiaan, ja viittaan siihen edelleen. Tässä vaiheessa on helppo lupailla lojaaliutta, mutta tiukka paikka tulee ja sitten ihmisillä on tapana olla lojaaleja omille ryhmittymilleen. Jotkut aloittavat tietysti välistävedon jo paljon aikaisemmin, mutta sellaista ei näissä piireissä tapahtu, eihän. Soutuliitto ja Kanoottiliitto ovat nyt kuluttaneet koko Pekingin jälkeisen ajan tähän yhdistymisprojektiin, keskittyneet siihen sellaisella tarmolla että uusia kehityshankkeita ei ole näkynyt, YT-kumppanimarkkinoilla on hiljaista jne. Kun yhdistyminen tapahtuu, keskitytään taistelemaan osuuksista valtionavusta koska se on varmaa tuloa. YT-kumppanit ovat epävarmoja ja niiden eteen täytyy tehdä töitä, ja ne unohdetaan kuten aina ennenkin!

3) Luvatut rahat. OPM ei ole antanut mitään summaa, jolla yhteinen budjetti kasvaisi verrattuna kahden liiton yhteiseen budjettiin. OPM tavoittelee säästöjä sekin, ja jos alkuvaiheessa käytetäänkin "porkkanarahaa" tulee esiin pitkässä juoksussa OPM:n säästötavoite. Nyt 1+1 saattaa olla 2,1, mutta muutaman vuoden päästä JA SIITÄ ETEENTPÄIN se onkin sitten 1,8 tai alle, kannattaako tämä siis oikeasti pitkässä juoksussa?

4) Yhteisessä budjetti on kohtia jotka mielestäni kaipaavat hieman selvennystä. Mitä tarkoittaa lause: "Osallistujilta perittävät leirimaksut pienenevät koska jatkossa voidaan paremmin koordinoida kulurakennetta ja tätä kautta saada säästöjä." Lauseessa on selkeä viesti; tulevaisuudessa leirimaksut pienenevät....lukija päättelee että hieno juttu. Pysähdytäänpä ajattelemaan; Jos pidetään leiri niin miten kulurakennetta koordinoidaan että käyttäjien maksut pienenevät. Mikä kulurakeene on ja miten sitä koordinoidaan. APUA! Kertokaa viisaammat! Tarkoittaako tämä sitä että kun leiriläisiä on enemmän niin maksut pienenevät, mutta silloinhan ne suurenevat koska muuten budjetti ylittyy.

5) Matkakulujen säästöjä mainostetaan myös; Melojilla on tarve olla enemmän avovesillä kuin soutajilla. Melojille veden tulee olla myös lämpimämpää kuin soutajille, näin olen antanut itselleni kertoa. Kun haetaan säästöjä, mennäänkö siis sinne (kauas) mihin melojilla on tarve mennä vai vähän lähemmäksi mihin soutajat veneineen pääsevät. Kumpi tekee kompromissin? Soutajia voisi lähelle edullisempaan kohteeseen lähettää suuremman joukon samaan hintaan, ja olisi suotavaa että porukkaa leireillä olisi mahdollisimman paljon. Kilpailumatkat ovat eri paikkoihin, kalusto kulkee erilaisilla Trailereilla, tosin kyllä kanootteja voi kiinnittää soutuvenetraileriin...Nykyään lentoja saa halpalentoyhtiöiltä kaikkein edullisimmin. Ryhmäelennuksia myyvät yhtiöt ovat niin kallita että alennuksen jälkeenkin hinnat ovat kovempia kuin halvoilla vempeleille lenneltäessä. Saavutetaanko matkustamisen sektorilla oikeasti siis säästöä?

6) Lajiryhmät. Mikäli hallituksen koko on kutakuinkin entinen, saavutetaan säästöjä koska liikuteltavien ihmisten määrä vähenee. Työn määrä eri lajiryhmissä ei kuitenkaan vähene, mikäli halutaan että ne säilyvät. Lajiryhmien nokkahenkilöiden tulisi olla hallituksessa, koska heidän tulee sekä kehittää, raportioda, että päättää seuraavista askelista yhdessä valiokuntansa kanssa. Mitä lajiryhmiä jätetään hallituksen ulkopuolelle. Mikäli ei mitään, ollaan tilanteessa jossa uusi hallitus on Kanoottiliiton hallitus + Soutuliiton hallitus ja säästöjä ei synny. Liittokokokouksen tilavuokran verran tietysti voi säästöä syntyä, ellei sitten jouduta valtavan suosion vuoksi vuokraamaan jää-, tai messuhallia!

7) Budjetissa viitataan säästöihin koulutusmaterialleissa. Melonta ja Soutu ovat kaksi eri lajia, joita harjoitellaan eri tavoin, kalusto on erilaista ja fyysiset vaatimukset ovat erilaiset. Koen että olisin aika hukassa jos joutuisin pitämään melontavalmentajille esimerkiksi melonnan tekniikkavalmennussessiota, ehkä se on vain minun heikkouttani! On haihattelua ajatella että säästöä syntyy kun tehdän uudet materiaalit, koska molemmissa lajiryhmissä ovat omat sisältönsä joten 100 sivua + 100 sivua on joka tapauksessa 200 sivua. Sisältö on kaikkein tärkein, ja siitä kannattaa maksaa, mutta sama henkilö ei tee molempien lajien matskuja könttäsuorituksena. Kustannuksia voi kyllä säästää siten että materiaalit tehdään verkkoon ja osallistujat printtaavat ne soveltuvin osin itse, jos tarvitsevat. Ei kai meidän tarvitse kivikaudelle palata!

8) Suunnittelu. Onko todellisia toimintamalleja tehty ja katsottu onko yhteisen kassan jakaminen mahdollista. Onko neuvoteltu siitä miten kassa jaetaan. Onko päätetty missä järjestyksessä valmentajia palkataan, vai ketä palkataan ja mihin palkataan, ja millä ehdoilla? Onko menettely laillinen ajatellen kaikkia liittojen yhteistyötahoja kohtaan? Voiko Kanoottiliitto luovuttaa hankkimansa maapaikan jollekkin muulle liitolle? Miten olemassaoleva omaisuus jaetaan? Ovatko todelliset ongemakohdat kartoitettu, keskusteltu, ongelmat ratkaistu ja asioista sovittu niin että papereissa on myös nimiä?

Vai ajetaanko kääme pyssyyn ja sitten jos se sinne saadaan päätetään mitä sitten tehdään?

Periaatteessa yhteinen toimisto olisi hyvinkin mahdollinen ja osin yhteinen henkilöstökin. Näillä saavutettaisiin ne säästöt jotka ovat saavutettavissa. Kaikille työntekijöille läppärit pyörällinen kaappi jossa omat rojut ovat, verkkotulostimet ja skannerit huoneen nurkkaan ja homma laulamaan.(ehdottomasti ajan hengen mukainen Jura Espressokeitin pöydän kulmalle...) Leirejä ja muuta yhteistä voi järjestää sitten jos sillä oikeasti saavutetaan lisäarvoa, ei siten että koko ajan tehdään kompromissejä, niille ei huippu-urheilussa ole tilaa. OPM:n ja Olympiakomitean viestit soutuliiton 100-vuotisjuhlassa olivat selvät. Heidän tavoitteensa ei ole se, että Kanoottiliitto ja Soutuliitto yhdistyvät vaan se, että molemmat lajit toimivat ja voivat hyvin.

Soutua ja Beach Volleytä

2011-05-15T12:15:00.003+03:00

Aloitetaan Beaciltä, kuvassa erinomainen valmentaja Miroslav Nekola ja etualalla tutunnäköinen tyttö...

Olimme perheen ja Idan kaverin voimalla Pankrac Beach Clubin kanssa leirillä Italian Silvi Marinassa leirillä viikon päivät. Leirillä oli huippuryhmän lisäksi ryhmä jonka mukana pääsin itsekin treenailemaan lajia. Rankkaa, mutta mukavaa. 46 vuotias keho ei tahdo kyetä vetämään kahta 90 min treeniä päivässä läpi. Tai viikon kykeni, mutta sen jälkeen olinkin aika kaputt.

Leirillä saimme huippuvalmennusta, mekin joiden taso on kaukana huipusta. Olemme osa sitä joukkoa joka tekee huippuvalmentajille ammattivalmennuksen mahdolliseksi, ja nämä valmentajat suhtautuvat myös harrastajiin innostavasti ja vetävät erinomaisia harjoituksia. Tämä on sitä kulttuuria jota haluaisin suomeen tuoda. Kun laji on Beach Volley, keskittyvät suomessa ajatukset lähinnä pelailuun. Mukavaahan se on, mutta oppiminen ja kehittyminen ovat hiukan taka - alalla. Miksi suomalaisetkin eivät voisi innostua kehittämään itseään samanhenkisessä seurassa hyvässä valmennuksessa. Lajikulttuuri syvenisi, ja huippuvalmentajat saisivat töitä! Olemme hieman arkoja kehittämään itseämme, näen että oman itsen kehittäminen ja siitä kohtuullisen korvauksen maksaminen pistää hyvän kiertämään, ja on kaiken lisäksi hauskaa! Valmennus ei ole tarkoitettu ainoastaan niille ketkä tähtäävät huipulle, vaan kaikille!

Tshekit ovat sekä soudussa että Beach Volleyssä erittäin kovia harjoittelemaan. Määrät ovat suuria ja valitusta ei kuulu. Puutteina näkisin heillä ravitsemuksen ja harjoittelun rytmityksen, usein urheilijat ovat niin puhki, että laatu kärsii. Tämän näin sekä soudussa että myös näillä Beach Volley leireillä. Mikäli luomme hyvät olosuhteet lajissa kuin lajissa ryhmälle lahjakkaita urheilijoita, meillä on taatusti hyvät mahdollisuudet menestyä maailmalla jatkossakin. Beach Volleyn osalta tämä merkitsee hallien rakentamista suomeen, ja valmentajien palkkausta ja työskentelyä halleissa. Jos mietimme naislentopalloilun tilaa suomessa, en näe että maajoukkueella on lähitulevaisuudessa mitään mahdollisuuksia kansainvälisessä kilpailussa saavuttaa edes kohtuullista eurooppalaista tasoa. Beach Volleyssä kaikki on mahdollista, niin naisissa kuin miehissäkin.

Beach Hallin kustannusarvio on hiekkoineen ja ulkokenttineen n. 1,5 miljoonaa euroa, alv 0%. Se on paljon rahaa. Suunnitelma hallin osalta on se, että pyrimme kokoamaan niin paljon yksityisiä ihmisiä ja sijoittajia hankkeeseen mukaan, että se voidaan toteuttaa. Tarvitsemme tähän paljon apua, ideoita ja tekijöitä. Ajatukseni kulkee sitä rataa, että jos haluat Imatrlle hyvän hallin, niin ole mukana rakentamassa sitä, muuten sitä ei synny. On aika osallistua!

Pestini Belgiassa on alkanut sikäli hektisesti, että kokousten ja harjoitusten välillä aika on tähän saakka mennyt lähinnä siihen että on asettunut taloksi. Nyt vietän ensimmäistä vapaapäivää Bruggessä ja täytyy sanoa että kaupunki on hieno. Matkailuesitteet mainostavat Bruggen pohjoisen Venetsiaksi, eikä vertaus ole lainkaan turha. Täällä on paljon kanavia, ja niiden varsilla kuppiloita, kirkkoja ja kauppoja. Tämä on loistava paikka turistille, nähtävyyksiä ei tarvitse mennä katsomaan, vaan ne ajelehtivat vastaan kaupungissä ajelehtiessa...tervetuloa käymään!

Soutu

Kansainvälinen kilpailukausi alkoi Essenissä viikko sitten. Kisat menivät kelvollisesti, mutta eivät kertoneet vielä ihan tarkkaan sitä missä vauhdissa olemme kansainvälisesti. Olisi helppo pullistella, että menee hyvin, sillä sekä kevyt, Veljekset Thijs ja Hannes Obreno, että avoin kaksikko, Bram Debois ja Hannes De Reu, ehtivät maaliin ennen viimevuotisia valmennettaviani, EM-pronssiparia Vitasek- Jirkaa, mutta täytyy mieluummin verrata Saksan pariin Knittel - Gruger, joille Belgialaiset jäivät n.12 sekuntia, ja jotka olivat viime EM-kisoissa tasan samassa vauhdissa kuin Tshekit.

Tim hävisi lauahtaina Marcel Hackerille 11 sekuntia, joista 10 ekalla tuhannella. Sunnnuntaina Tim voitti Hackerin poissaollessa ylivoimaisesti. Ensimmäinen todellinen tason mittari tulee olemaan Munchenin MC parin viikon kuluttua.

Valmentajaksi Belgiaan

2011-04-19T21:48:00.003+03:00

Sain tammikuussa facebookkiin viestin Belgialaissoutajalta joka leireili silloin Uudessa - Seelannissa. Kaveri oli valmentajaa vailla ja kysyi kiinnostaisiko minua ryhtyä toimeen.

Hetken emmittyäni ja Päivin kanssa keskusteltuani vastasin varovaisen myönteisesti. Kyllähän soutuvalmennus kiinnostaa. Kävin maaliskuussa seuraamassa muutaman harjoituksen ja keskustelemassa liiton johdon kanssa. Käynnin lopuksi he tarjosivat hommaa minulle.

Aloitin työt vähän reilu viikko sitten Varesessa leirillä, ja nyt ryhmä on siirtynyt kesäiseen Belgiaan. Ryhmään kuuluvat M1x, Tim Maeyens, M2x Hannes De Reu ja Bram Dubois, ja LM2x Thies Obreno ja Hannes Obreno, yhteistyövalmentajana toimii Frans Claes. Asemani organisaatiossa on miesten päävalmentaja.

Viikko on lyhyt aika oppia tuntemaan urheilijoita. Tavoitteena on kuitenkin osaltani yrittää auttaa urheilijoita kehittymään niin että olympiapaikkoja olisi Bledin MM-kilpailuissa mahdollista lunastaa. Tim Maeyens on kokenut soutaja, jolla on meriitteinän mm. 2 olympiafinaalia, muilla ei kokemusta Olympia tai aikuisten MM-tasolta ole.

Homma on haastava, miinupuolena tässä on tietysti se, että perhettä näkee karmaisevan vähän. Olemme kuitenkin sopineet työnantajani kanssa että pitkiä viikonlopppuja ja väliin viikkojakin on Suomessa mahdollista viettää, toki odottelen perhettä ja kavereita käymään myös näillä kulmilla. Huomenna menemme katsomaan asuntoa, jonka ollessa kelvollinen, saan käyttööni heinäkuun loppuun saakka, jolloin siirrymme viimeistelyleirille, joko Hazewinkeliin tai Vareseen. Muutaman seuraavan kuukauden asustelen siis pääasiassa kaupungissa nimeltä Brugge. Oluiden, ranskanpottujen ja vohveleiden lisäksi kaupungilta saa eräästä ravintolasta erinomaista vuohenjuustosalaattia, jossa vuohenjuusto on paistettu hunajalla kuorrutetun ruisleivän päällä. Suosittelen kokeilemaan!

Wattbike ennätyskoe 2.4.2011

2011-04-10T18:05:00.005+03:00

Soudin Markku Jokisipilän Oxford - Cambridge Concept2 sisäsoutuhaastekisan 26.4. 252W keskivauhdilla ja päättelin että alla on sen verran kovia vetoja että kannattaa vielä vetää kevään viimeinen koitos ja katsoa josko saisi 10km Wattbike ennätystä hilattua vähän säädyllisempiin lukemiin. Edeltävä treeniviikko oli kovin repaleinen ja palautuminen mainitusta haasteesta kesti muutaman päivän. Keskiviikkona vedin kohtuullisen parinkympin Wattbiken, watit 222, muuten alle tuli aika kevyt viikko.

Ennätyskoe tapahtui Vuoksen Soutajien salilla Niemisen Pekan treenatessa vieressä. Päätin että törttöilyt ja hurjastelut ovat taaksejäänyttä elämää ja otin realistisen lähestymistavan. Ensin tietysti kunnon lämpö ja sitten itse asiaan. Laskin ennätykseen vaadittavan kilometrivauhdin (1:25-1:26) ja lähdin vetämään sitä tasaisesti. Ensimmäinen tonni meni hyvin -> toinen tonni hyvin -> kolmas tonni alkoi painaa ja vauhti heilui 1:25-1:27 välillä, neljäs painoi vielä enemmän. Vitosen kohdalla olin hyvin epävasrma siitä pystynkö vetämään loppuun asti. Päätin jatkaa poljinkierros kerrallaan. Kun pääsin kymmeneen minuuttiin ylittyi jokin henkinen kynnys ja aloin uskoa siihen että selviän maaliin saakka. Suljin silmät ja keskityin tekniikkaan, laskin poljinkierroksia ja silmät avatessani taulussa oli 1:23. Päätin jatkaa silmät kiinni. Avasin silmät aina 100 poljinkierroksen jälkeen ja hyvä vauhti säilyi, taulussa edelleen 1:23. Viimeiset pari kilometriä menin samalla sapluunalla. Loppukiri saisi alkaa 13:30 kohdalla, koska niitä oli maaliin maksimissaan 45 sekuntia. Loppukirissä vauhti parani 1:19-1:20:n ei siis mitään hillitöntä revitystä, mutta riittävää. Monitori pysäytti minut ajassa 14:10,52, joka oli uusi ennätykseni. Watteina tämä merkitsi 288w keskiarvoa. Olin tyytyväinen sekä aikaan, että siihen että en antanut itselleni periksi 4-7km välillä, joka oli täyttä tuskaa. Ennätysparannus oli lopulta hiukan alle 7 sekuntia.

Sergey puhui hapenoton kinestiikasta, veikkaanpa että itselläni kestää kauan ennen kuin pääsen työskentelemään lähelle maksimaalista hapenottokykyäni, ja siksi nytkin alkuvauhti meinasi hyydyttää, vaikka lopussa pystyi vielä puristamaan jopa selvästi kovempaa. Asiaan liittyen lukijoille kysymys hapenoton kinestiikasta.

Oletan että hapenoton kinestiikkaan voi vaikuttaa sekä lämmittelyllä että harjoittelun avulla. Kysymykset kuuluvat: Miten lämmittelyä ja herjoitelua kehittämällä hapenoton kinestiikkaa voi kehittää niin että tulos paranisi? Onko muita tapoja parantaa Hapenoton kinestiikkaa palvelemaan esimerkiksi 2000m soutua?

Tässä iässä täytyy olla tyytyväinen jokaiseen ennätykseen, sillä jokainen ennätys voi olla viimeinen.

Puuhastelua

2011-04-01T12:10:00.005+03:00

Olen seurannut mielenkiinnolla julkisuudessa käytyä ravintokeskustelua, sekä ravinnon lisäaineista, rokotuksista, että viimeisimpänä prosessoidun maidon mahdollisista terveyshaitoista. Ei pitäisi olla kenellekään yllätys että aspartaami ei ole ihmisen ravinnoksi kelpaavaa, tai että lisäaine-, ja lääkecoctail kuormittavat urheilijankin elimistöä turhaan.

Ravitsemus koetaan niin henkilökohtaiseksi että monen on vaikea puhua siitä suoraan, ihmiset loukkaantuvat ja kokevat syyllisyyttä kun asiasta keskustellaan. Miksi hitossa? Kysymys on siitä, että meillä on tilaisuus kehittää itseämme ja toimintatapojamme parempaan ja terveempään suuntaan.

Kaikki terveyttä käsittelevä tutkimustieto osoittaa pelkistettynä siihen suuntaan että terveys pysyy yllä parhaiten kun sitä ylläpidetään nauttimalla runsaasti vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, ja vain vähäisessä määrin valkoista vehnää, sokeria jne. Suomessa urheilijoiden ravitsemus on surkealla tasolla, ja suoraan sanoen minua valmentajana ja veronmaksajana hävettää se, että olemme urheilevinamme tavoitteellisesti ja samaan aikaan sahaamme oksaamme heikolla ravitsemuksella. Ihmettemme miksi sairaudet vievät parhaan terän suorituksistamme, emmekä kuitenkaan huolehdi vastustuskyvystämme koska haluamme suut makeaksi. Menestys syntyy toimivasta kokonaisuudesta, ei siitä että poimimme ainoastaan rusinat pullasta.

Urheilijan ja kansan terveys syntyvät samasta lähteestä, joten näen että urheilun tulisi tavoitteellisena toimintana olla etujoukoissa uudistamassa suomalaista ravitsemusta.

Vanhemmat; Te olette oikeasti vastuussa siitä minkälaisen ravitsemuksen nuoret urheilijanne kokevat oikeaksi. Te olette muutoksen käyttövoima ja Teillä on mahdollisuus kehittää myös itseänne nuorta urheilijaanne tukiessanne! Käyttäkää tilaisuus hyväksenne!

Otetaan esimerkiksi Juice Plus ravintolisä joka maksaa käyttäjälleen vähemmän kuin espressokupillinen päivässä. Oikeista hedelmistä, vihanneksista ja marjoista valmistettava Juice Plus on kehitetty varmistamaan auttava vihannesten, hedelmien ja marjojen saanti. Sitä käyttävät mm. Saksan, Itävallan ja Ranskan olympiajoukkueet. Juice plussan avulla siis pyritään näissä maissa varmistamaan urheilijan riittävä antioksidantti, vitamiini, entsyymi ja fytokemikaalikokonaisuuden saanti ja turvaamaan urheilijoiden jokapäiväisen harjoittelun laatu. Lopusta heidänkin tulee huolehtia tekemällä oikeita valintoja aterioilla ja välipaloilla.

Suomalaisurheilijat, jotka aivät kiinnitä riittävää huomiota ravitsemukseen antavat hymysuin edun kilpailijoille. Urheilu voisi parhaimmillaan olla loistava koulu oman elimistön tuntemiseen ja terveyden hallintaan, mutta jätämme ainutkertaisen tilaisuuden tähän merkittävään elämänkouluun käyttämättä.

Voiko rasitusvamma syntyä heikkolaatuisen ravinnon ja harjoittelun yhteisvaikutuksesta?

KYLLÄ VOI! Aineenvaihdunta ja solun laadukkaat rakennusaineet ovat olennaiset elementit palautumisessa ja rasitusvammojen välttämisessä. Asiasta on runsaasti tutkimustietoa, mutta yleinen käsitys on se, että lihakset tai jänteet vain ylirasittuvat ja että sille ei muka voisi mitään! Ei voikkaan jos asiaa tutkii muutaman tunnin tai päivän marginaalilla, mutta jos asiaa katsoo kuukausien tai vuosien marginaalilla niin varmasti voi! Kuinka kauan kestää päästä huipputasolle urheilussa? Miksi emme tavoittelisi erinomaisuutta kaikilla suoritukseen vaikuttavilla sektoreilla koko tuon matkan ajan ja nauttisi samalla sataprosenttisesta heittäytymisestä siihen mitä teemme?

Lähitulevaisuudessa tulen olemaan harjoittelun ohessa piikki muutaman belgialaissoutajan ravitsemuksellisessa lihassa. Belgiahan on tunnetusti oluen, vohvelien, kerman, ja ranskanpottujen luvattu maa.

Lisää ajatuksiani myös ravinnosta löydät osoitteesta:http://www.finnrowing.com

Koutsista olisi ollut apua

2011-03-05T17:33:00.003+02:00

Ensin Osloon

Marit Björgen pesi jälleen koko Suomen joukkueen sekä mitalien määrässä että laadussa. Arvostan suomalaisten urheilijoiden suorituksia, mutta mistä tulee tällainen ylivoima jota Björgen on esittänyt. Björgen ei ole ainut, Petter Nordhug, Ole Einar Björndalen ja kumppanit ovat myös melkoisen hyvällä tasolla. Miten saamme suomalaisen kulttuurin sille tasolle että huippulahjakkuudet pääsevät heille optimaalisiin tuloksiin, tai edes lähelle niitä.

Sitten Imatralle...

Olen nyt päässyt harrastamaan liikuntaa hieman normaalia enemmän ja päätin kokeilla josko saavuttaisin uuden ennätyksen Wattbikella 10km matkalla. Lämmittely tuntui hyvältä ja olin optimistinen sen suhteen että viime talvena polkemani 14:17,66 ei kokeilun jälkeen enää olisi ennätykseni.

Amatöörin puuhastelua

Entisen ennätykseni keskiwatit olivat 275W. alle on listattu minuuttien keskivauhdit päivän kokeilussani:
1. 316,6 (aivan liian kovaa)
2. 281,19 (korjausliike)
3. 279,24 (edelleen reilusti entistä ennätystä kovempaa)
4. 281,0 (lopun alkua)
5. 287,06 (silmät kiinni taistelua)
6. 278,14 (alkaa hyytyä)
7. 272,82 (Eväät syöty)
8. ennätyskoe ohi, lian kova alku, hapot ja "keskeytys" Poljin loppuun ilman draivia, keskiwatit 260 ja aika 14:49 ja osia.

Mihin tässä valmentajaa olisi tarvittu?

Olen tällä hetkellä siinä kunnossa että 14 minuutin vetäminen 300w teholla ergolla on mahdotonta. Vauhtina tuo olisi 1:45. Olen aika tyytyväinen siihen että pystyin vetämään lähelle 300w keskitehoilla lähes 7 minuuttia. Olen siis ennätyskunnossa. Jos olisi osannut lähteä liikkeelle ensimmäisen minuutin ehkä 290w ja sen jälkeen vetää tasaista 275w 8-9 km saakka ja sitten lähteä kirraamaan kohti loppua. Lopputuloksena olisin ehkä pystynyt parantamaan ennätystäni muutaman sekunnin. Valmentajan olisi ensimmäisen 20 sekunnin jälkeen pitänyt kertoa minulle että nyt mennään 275W tehoilla, eikä yhtään kovempaa. 15W:n ennätysparannus on haaveilua!

Luulisi että olisin parinkymmenen vuoden valmentajakokemuksista oppinut jotain, mutta pyörä on minulle edelleen uusi testi- ja urheilumuoto. Jos olisin lähtenyt vetämään soutulaitteella 4km maksimia olisin lähtenyt liikkelle n. 1:52 vauhtia, en 1:45! En tehnyt strategiaa testiä varten vaan lähdin vain liikkeelle ja uskoin että homma menee kuten soutulaitteellakin, jolla on tullut soudettua tuhansia kilometrejä! Pitkissä souduissa en ole koskaan nitkahtanut, joten tämä oli minulle täysin uusi kokemus. Pyörällä oli helppo lähteä liian kovaa, ensimmäisen minuutin tuntemus oli jopa lennokas. Toisen minuutin jälkeen aloin tajuta että startti oli liian kova, ja loppumatka olikin sitten taistelua ja lopullinen taipuminen tapahtui 7 ja 8 minuutin välillä. 4km väliaika oli lähes sama kuin matkan ennätykseni, sekin kertoo siitä että liian kovaa mentiin. Kun on hapoilla on homma aika lailla siinä.

Pyöräilytekniikkani on polarisaation perusteella kehittynyt, siten että kuljetan poljinta paremmin ja voimakäyrän muoto on parempi, mutta edelleen oikea jalka tekee enemmän töitä käytännössä koko ajan kuin vasen. Koko vedon suhde oli 48/52%, mutta poljinkierroksia analysoimalla näkee että siellä on vasemman jalan kannalta todella heikkoja hetkiä joukossa. (45/55%)

Täytynee kokeilla vielä uudelleen tässä kevään aikana jos saisi hilattua ennätystä muutaman sekunnin paremmaksi. Palveli yritys ainakin kovana treeninä. Pitäisi olla vähän parempi niin kehtaisi lähteä kokeilemaan 13.3. Ensimmäisiin sisäpyöräilyn SM-kisoihin. Näillä tuloksilla on kuitenkin parempi pysyä järjestelyorganisaatiossa.

Vesiurheilun ja kestävyysurheilun mahdollisuus

2011-02-20T10:13:00.004+02:00

Kaupunkikuvaa suunniteltaessa halutaan luoda virikkeellisiä ympäristöjä jotka antavat kaupungista monipuolisen ja elävän kuvan. Kulttuurirakennukset rakennetaan keskeisille paikoille ja arkkitehtuurin avulla pyritään välittämään kuvaa kaupungissa asuvasta innostavasta toimintaypäristöstä.

Tehtävä ei ole helppo, sillä kaupunki tarvitsee todellista elämää ja oikeaa aktiivisuutta kuorensa sisälle ollakseen miellyttävä elinympäristö. Tänään Helsingin Sanomissa oli jälleen mielenkiintoinen artikkeli siitä miten Helsinki kasvaa merelle päin. Oheisesta kuvasta näkyy se miten Töölönlahden päähän suunnitellaan kanavaa. Jos soudun parissa toimisi harryharkimo, olisi tasan varmaa että Töölönlahden kanavan leveys, suunta ja pituus päätettäisiin soudun ja miksei melonnankin ehdoilla. Helsingin keskusta saisi vesialueen jolla näiden lajien harjoittelu onnistuisi kuntoliikunnasta huippu-urheiluun saakka, ja samaan aikaan vesiurheilu loisi juuri sitä kaupunkikuvaa jota Helsinki haluaa välittää käyttäjilleen. Töölönlahden alue on jo nyt lenkkeilijöiden urbaani keidas, ja kuinka paljon enemmän se olisikaan sitä jos soutu ja melonta ottaisivat alueen omakseen ja kanavan suunnittelussa kuultaisiin näiden lajien tarpeita. Soutu ja melonta voisivat olla luonnollinen osa alueen koulujen toimintaa, samoin kuin kestävyysurheilu ylipäänsä.

Töölönlahden rantaan tulisi ehdottomasti venevajan yhteyteen rakentaa kestävyysurheilun Helsinkiläisen harjoituskeskuksen, jossa lajit pyöräilystä ja triathlonista kestävyysjuoksuun, soutuun ja melontaan voisivat harjoitella ja valmentautua yhteisestä keskuksesta käsin, valmentajayhteistyötä unohtamatta. Näitä keskuksia suomalainen kestävyysurheilu tarvitsee, kaikilla urheilun tasoilla.

Soutuliitto uudessa tilanteessa

2011-02-02T23:53:00.002+02:00

Yksityskohtia tuntematta on helppo kommentoida...niinpä teen sen

Soutuliiton toiminnanjohtaja siirtyy Suomen Valmentajat ry:n palkkalistoille. Tämä voi merkitä montaa asiaa. Mielestäni se on mahdollisuus uudistaa ja tehostaa liiton toimintaa. Mielestäni Soutuliiton olisi syytä arvioida sitä mitä soutu tarvitsee. Soutu tarvitsee lisää valmentajia. Toisen päätoimisen valmentajan palkkaaminen toisi elämää koko lajiin, mikäli oikea persoona vain löytyy. En tiedä kuinka työllistetty toimisto tällä hetkellä on, mutta uskon että pakolliset toimistotyöt voisi jakaa kahden valmentajan kesken.

Uskon vahvasti että tarvitsemme liittoon laji-ihmisiä, (soutuvalmentajat ovat niitä puhtaimmillaan) jotka eivät siirry muihin tehtäviin parin vuoden pestin jälkeen vaan todella rakentavat suomalaista soutua pitkällä jänteellä. En kohdista kritiikkiäni Kristiinaan, koska en tiedä mitä hän on saanut aikaan, vaan lähinnä kannanottoni koskee tilannetta johon soutuliitto on nyt tullut. Toivon että liitto käyttää mahdollisuutensa palkallisten valmentajien suhteen, oletan että rahoitus on olemassa joten ei muuta kuin valmentajan paikka avoimeksi ja lajia tekemään.

Vai onko tässä kysymys siitä että Soutuliittoa ajetaan Kanoottiliiton yhteyteen, ja Kristiina lähtee liitosta tarpeettomana? Oli niin tai näin, lajimme säilyy ainoastaan valmentajien avulla.

Olaf Tuften harjoittelu, kaukaa katsottuna

2011-01-27T20:56:00.004+02:00

Viittaan edellisen Blogini keskusteluun, joka jatkuu täällä.

Olaf Tufte on eräs tämän aikakauden menestyneimmistä soutajista. Hän on myös soutaja joka soutaa hieman omintakeisella tekniikalla ja rytmillä, joka kuitenkin normalisoituu sitten kun mennään kilpailuvauhtia. Alhaisilla tahdeilla omintakeisuus korostuu. Myönnettävä on että tehoa ja onnistumisia Tuften uralle mahtuu, joten kokonaisuus toimii. Olaf kuuluu niihin soutajiin jotka näkee kisaradalla anivarhain, takuuvarmasti. Tufte on myös kuuluisa kovasta asenteestaan ja suurista harjoitusmääristään. Vuonna 2004 Tuften valmentaja Tore Övrebo piti Fisan valmentajakongressissa luennon Tuften harjoittelusta kohti Ateenan olympialaisia. Suunnitelma oli tehty n. 1200 tuntiin ja toteutus jäi hieman alle johtuen muutamista sairaspäivistä. En tiedä miltä vuodelta kaavio on ja olettaisin että siniset tehoalueet ovat puhtaasti aerobisia, mutta kysymys kuuluu, mistä alkaa punainen tehoalue?

Tuften vapaa-ajankäyttökin on mielenkiintoista, sillä rentoutuakseen hän harrastaa metsätöitä ja pyöräilyä. (Nykyään tosin lastenhoidon lomassa) Juttelin Tuften kanssa keväällä 2010 Bledissä ja hän kertoi että lasten myötä hän on sairastellut hieman enemmän ja harjoitusmäärät ovat hieman laskeneet. Uskon kuitenkin että tilanne tasoittuu taas kohti 2012 olympialaisia, ja näemme kovassa vedossa olevan Tuften metsästämässä kolmatta peräkkäistä yksikkökultaansa. Ondrej Synek ja Mahe Drysdale eivät tule olemaan helppoja vastuksia. Olaf joutuu näiden herrojen lisäksi kamppailemaan myös ikääntymistä vastaan, joka tuskin paljoa vaikuttaa, mutta kun mennään pienillä marginaaleilla, näen että nuoremmilla herroilla on pieni etu.

Kilpasoudun fyysisistä vaatimuksista

2011-01-07T21:56:00.005+02:00

Huomasin pettymyksekseni että Soutuliiton sivuilta on poistunut taulukko joka kertoo huippusoudun vaatimuksista kehon painon ja tuotetun tehon suhteen. Olen vahvasti sitä mieltä että tehon ja painon suhde on merkittävä tekijä vauhtia ennustettaessa ja erinomaisen tärkeä tekijä myös voimaharjoittelua ja ravitsemusta suunniteltaessa.
Taulukko löytyy Finnrowingin sivujen kilpasoudun vaatimuksista. (linkki alla)

Soutuergometrillä soudettaessa suuremmasta massasta ei ole lainkaan haittaa koska soutaja ei kanna omaa painoaan, eikä suurempi massa lisää kitkaa millään tavalla. Vesillä kaikki on toisin. Painavampi venekunta uppoaa syvemmälle ja näinollen joutuu tuottamaan enemmän tehoa päästäkseen samaa vauhtia. Painon lisäyksen tuottama lisäkitka on laskettavissa kun tiedetään veneen kokonaismassa, (vene+airot+soutajat) vauhti (suurin piirtein) ja massan lisäys. Olen omassa valmennustyössäni kiinnittänyt asiaan paljon huomiota ja samalla seurannut kilpailutuloksia tästä näkökulmasta. Yllätyksiä ei ole juurikaan matkan varrella tullut, päin vastoin. Viime kesänä oli mielenkiintoista seurata ja vertailla aikoja miesten perämiehettömässä nelosessa ja kevyessä perämiehettömässä nelosessa. Kevyet olivat usein nopeampia. Miksi? Luonnollisesti kovassa vastatuulessa kevyet häviävät hieman koska tuuli vaikuttaa pienempään massaan enemmän kuin suurempaan. Kevyet tekee teoriassa hitaammiksi se, että heillä kehon painon suhde välineen painoon on epäedullinen avoimen luokan soutajiin verrattuna. Mielestäni kevyet ovat "parempia urheilijoita" koska heillä painon ja tehon suhde on parempi. Kevyet joutuvat harkitsemaan ravitsemuksensa tarkemmin ja täyttämään painokriteerin ennen kilpailua.

Otetaan muutama esimerkki elävästä elämästä: 1. Frida Svensson, ergoennätys 6:48 ja paino kilpailuissa 71kg. Frida mainitsi FISAn haastattelussa myös että hän oli näissä MM-kilpailuissa kevyempi kuin koskaan aiemmin. EM-kisojen 3. sija ja maailmanmestaruus puhuvat omaa kieltään soutajan tasosta. Huippuluokan kevyet naiset vetävät n. 60 kiloisina 7:00 ja naisten suurempikokoiset huiput vetävät lähelle 6:30 vauhtia. Heitä en ole päässyt punnitsemaan, mutta veikkaisin että 80-85kg on aika lähellä totuutta.

Ondrej Synek voitti tänä vuonna kaikki maailmancupit, EM-kilpailut ja MM-kilpailut. Ondrejn ennätys 2000m sisäsoudussa on 5:41 ja paino kilpailuissa kesällä n. 100kg. Kilpailukykyiset kevyet vetävät ergolla 70kg painoisina 6:15 molemmin puolin, parhaat alle 6:10. Valmensin viime kesänä U23 pariaironelosta joka sijoittui MM-kilpailuissa neljänneksi, jossa kevyin kaveri painoi 82kg ja painavin 94kg ja kaksi muuta kaveria 85kg ja 89kg. Keskipaino oli siis 87kg. Sisäsoudussa joukkueen keskiarvo oli n. 6:05. Kannattaa huomata että tässä on kyseessä nuorten sarja. Sama joukkue oli aikuisten EM-kilpailuissa 7.Uskon että esimerkiksi pariaronelosessa on mahdollista menestyä joukkueella, jonka keskipaino on 80-82kg, edellyttäen kuitenkin että keskiarvotulos ergolla on alle 6:05! Uskon että aikanaan tekemämme taulukko on edelleen paikkansapitävä, tai jos ei ole niin sitä kannattaa päivittää! Siinähän oli eritelty juniorit, nuoret ja aikuiset ja myös kevyet. On turhaa rakentaa illuusiota siitä että menestyäkseen soutajan tulee olla tavattoman suurikokoinen tai painava. Silloin pärjää kun tehon ja painon suhde, soututekniikka ja psyyke ovat hyvässä kunnossa. Soutujoukkuetta koottaessa on luonnollisesti edullista jos soutajat olvat suhteellisen saman kokoisia, jolloin on helpompi saada porukka soutamaan yhteen.

Uskon vahvasti että tulevaisuudessa menestyvien soutajien tehon ja painon suhde on parempi etenkin avoimessa luokassa. Liikkuvuuteen ja voimaharjoittelun tarkoituksenmukaisuuteen tullaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Terveenä säilyminen läpi harjoitus- ja kilpailukauden tulevat olemaan arvossaan sekä ravitsemusta että voimaharjoittelua suunniteltaessa.

www.finnrowing, kilpasoudun fyysisistä vaatimuksista

Risteyksessä, what to do next?

2010-12-08T05:49:00.000+02:00

Parin vuoden ulkomaankeikka lähestyy loppuaan, on aika miettiä mitä elämällään tekee. Yritys on onneksi hyvässä kunnossa, ja siihen voi aina palata. Yritystoiminta kehittyy Wattbiken ja SkiErg:n myötä mielenkiintoiseen suuntaan. Meillä Finnrowingin ja Indoor Sports Finlandin kautta maahantuonnissa loistavat 3 laitetta, joissa on potentiaalia koko kestävyysurheilun sisäharjoittelun mullistamiseen, on mahdollista perustaa myös laadukkaita kestävyysurheilukeskuksia joissa tietoa siirtyy lajirajojen yli, kehittäen kaikkia osallisia. Uskon että ryhmäharjoittelu tulee kehittymään sisäsoudun lisäksi etenkin pyöräilyssä. Yritystoiminta terjoaa mielenkiintoisia haasteita.

Urheilusektorilla Beach halli kiinnostaa. Suuri kysymys on se, saako ajatus riittävästi kannatusta ja tukijoita. Soutuvalmennus kiinnostaa omalla tavallaan. On ollut mielenkiintoista ja antoisaa olla Heinon Jampan kakkosena koulupoikien apuvalmentajana pari viikkoa ja kokea Australian valmentajakongressi ja muutama luento siellä. Australiassa urheiluun sijoitetaan resursseja ja se toimii nuorille loistavana kasvualustana. Urheilu opettaa myös paljon muuta kuin urheilua; keskustelut moraalista, rohkeudesta, joukkuehengestä, voittamisesta ja häviämisestä ovat osa herjoitusleirien suunniteltua ohjelmaa. Valmentajien arvostus on täällä aivan toisella tasolla Suomeen verrattuna. Suomessa valmentajan katsotaan olevan talkootyöntekijä jonka kuuluukin maksaa harrastuksestaan, huipputasolle saakka. Australiassa korvaus on itsestään selvyys, samoin kuin muukin yhteisön tuki.

Moni on viime viikkoina kysynyt että palaanko Suomeen valmentajaksi. Olen vastannut että voi olla että teen jotain paikallisesti Imatralla. Akateeminen soutuhanke on omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta tällä hetkellä muutto pois Imatralta ei kiinnosta, enkä näe että Imatralle perustettaisiin yliopistoa jonka kautta siellä voisi kehittää akateemista soutua. Jampan kanssa työskennellessäni olen nauttinut työstä nuorten kanssa osana Churhien valmennusporrasta. Kehitys viimeisen kahden viikon aikana on ollut huikeaa! Olisi tietysti mukavaa jos sekä suomalaisen että Imatralaisen soudun parissa toimisi enemmän nuoria ja sitä kautta siellä olisi enemmän toimintaa.

Suomalainen soutu on tällä hetkellä putoamassa marginaaliin kuten Kari Niemi-Nikkola Soutuliiton 100-vuotisjuhlissa sanoi. Soutuliitossa ja seuroissa on aika ryhtyä sanoista tekoihin, laittaa alulle Akateemisen soudun uusi tuleminen ja kehittää seuratoimintaa, yhteisöllisyyttä ja TOIMIA. Olisi mielestäni turhan helppo ratkaisu Soutuliiton hallitukselta liittyä Kanoottiliittoon ja antaa pois itsenäisyys. Paradoksaalista olisi tehdä se heti satavuotisjuhlien jälkeen. Yhteistyötä voi tietysti kehittää ja sitä kautta säästää rahaa toimintaa varten.

Valmentamisen lopettaminen olisi harmillista, koska koen että osaan tehdä sitä työtä ja valmennusfilosofiani on Tsekissä vain vahvistunut. Joitain kyselyitä on tullut maan rajojen ulkopuolelta, mutta nyt on perheen aika olla Imatralla. Olen vastannut että voin harkita valmentamista jos voin asua Imatralla perheeni kanssa. Saapa nähdä tuleeko tarjouksia edelleen.

On sekin mahdollisuus olemassa että keskityn kalastukseen. Kalastuskortti tuli hommattua lokakuussa ja muutamaan otteeseen yritin lohia narratakkin Saran kanssa, mutta vielä ei napannut. Kalastaessa ei tosin tule hiki, joten kuntoilu pysyy ohjelmassa edelleen. Soutu, hiihto, pyöräily, Wattbike, Skierg, Soutulaite...haasteita sillä sektorilla riittää.

Olen ollut idealisti, halunnut muuttaa maailmaa, tai enemmänkin Suomalaista soutua. Ainut pysyvä asia jonka olen saanut aikaan Imatralaisten hyvällä tuella on Vuoksen Soutajien toimiva venevaja ja Beach kentät Imatrankosken urheilukentälle. Pekingiin tähdänneen huippu-urheiluprojektin oheistavoitteita olivat menestyksen jatkuvuus, järkevät prosessit ja valmentamisen arvostuksen kehittäminen. Soutuliigan tavoite oli suomalaisen soudun elinkelpoiseksi saaminen. Haaveet eivät käyneet toteen vaikka jotain saavutettiinkin. Olisiko siis syytä pyrkiä tässä elämänvaiheessa edes jonkinasteiseen pysyvyyteen paneutumalla Beach Volleyhalli-hankkeeseen?

Se, minkä tiedän varmasti on että haluan nauttia Päivin, Idan ja Saran, ja hyvien ystävien seurasta mahdollisimman paljon. Saunoa, ja uida viilentävässä Vuoksessa ja loimuttaa lohta pihagrillissä. Odotan ensi viikolla alkavaa 3 viikon jaksoa Imatralla innolla!

1,9 miljoonaa suunnistukselle!

2010-12-02T22:42:00.002+02:00

Tämän päivän lehdistä löytyy mielenkiintoinen uutinen lahjoituksesta Suunnistukselle. Joku todella ymmärtää ja osaa arvostaa urheilua ja suunnistusta. Nostan hattua sekä lahjoittajalle että lajille. Rahan jako osoittaa myös ymmärrystä, rahaa vapautuu käytettäväksi lahjoittajan sopivaksi katsoma summa. Näin raha sekä poikii että antaa iloa suunnistajille pitkän aikaa. Tämä on sitä vastuun ottamista omasta elinympärisöstä jota erityisen mukava nähdä!

Beach Volley halli Imatralle - näkökulma urheiluhankkeiden rahoitukseen

2010-11-30T02:15:00.008+02:00

Olisi mukavaa jos Imatralla olisi Beach Volleyhalli, eikö totta?

- Beach volley on nuorison suosiossa oleva kilpa- ja kuntourheilulaji, joka nauttii myös olympialajin statusta
- Beachia voi harrastaa iäkkäämpikin palloilija, koska hiekka on nivelille pehmeää
- Imatra tarvitsee turismin kehittämiseksi sellaisia liikuntamahdollisuuksia joita muilla ei ole, Beach halli on tällainen. Suomessa (Helsingissä) on tällä hetkellä yksi halli jossa pelaamisen hinta on 240-294€ / 90min.
- Beach volley sopii koululaisille ja koulujen liikuntakerhoille mainiosti
- 3-kenttäisessä hallissa voisi järjestää myös turnauksia, jokamiehen turnauksista kansallisten huippujen kutsuturnauksiin
- Halliin voisi kehitellä maajoukkuetoimintaa eri ikäryhmissä
- Ajatuksena on rakentaa halli jossa pääsisi pelaamaan kohtuuhinnalla
- Venäjä on lentopallon suurmaa ja sieltä löytyisi varmasti myös pelaajia ja leireilijöitä Beach halliin

Törmäsin Brisbanessa upeaan urheiluhalliin joka rahoitettiin puoliksi lahjoituksin.(hinta 16 miljoonaa) Hallin oven vieressä on tiiliseinää jossa on ihmisten nimiä. Tiiliä on kaikkiaan 1068 kpl. Oman nimensä tiileen sai 300 aussidollarin hinnalla, joka on pyöreästi 250€. Tiiliseinä tuotti liikuntahallin tekemiseen 320 400 AUD. Hallin päälahjoittaja antoi yksin 1,5 miljoonaa, ja koko halli kantaa tämän lahjoittajan nimeä. Jani Heino kertoo tästä hallista lähemmin blogissaan. http://www.jampanmietteet.blogspot.com/

Meillä Suomessa odotamme että yhteiskunta rakentaa urheilijoille tilat, mutta monessa paikassa olemme tilanteessa joissa hankejonot ovat liian pitkiä ja on mietittävä tosissaan muita rahoitusmalleja, mikäli ylipäänsä haluamme toimintaa tehdä. Suuri kysymys suomalaisen urheilun kehittämiseksi onkin se, olisivatko yksityiset suomalaiset laajemmin valmiita rahoittamaan hankkeita jotka parantavat paikallisten nuorten ja aikuistenkin harrastusmahdollisuuksia? Olisi mukavaa jos olisivat. Mikäli Imatran seudulta löytisi 1000 henkeä jotka ovat valmiita lahjoittamaan hankkeeseen 300€, olisi meillä kasassa jo n. 75% kustannuksista...Ja saisiko loppuosan kasaan myymällä hallin nimen vaikka jollekkin paikalliselle yritykselle?

Imatralla on kokemusta tämäntyyppisistäkin hankkeista, muistaakseni ensilumenladun valaistukseen kerättiin rahoitusta keräämällä 500€ / yritys ja valotolpissa oli sitten yritysten mainoksia. Vuoksen Soutajien venevajasta löytyy tammilankku johon on kiinnitetty hopealaattoja joissa seisovat lahjoittayritysten nimet. Erona entiseen tässä on se, että yrityksiä on rajallinen määrä, mutta yksityisiä on enemmän. Uskon että yksityiset ihmiset ovat valmiita panostamaan kotiseutunsa kehittämiseen ja nuorison harrastusmahdollisuuksiin samalla tavoin kuin yrityksetkin. Lahjoitus on investointi tulevaisuuteen. Henkistä tukea hankkeelle voit antaa facebookissa liittymällä ryhmään Beach volley Halli Imatralle.

Soutuliitto 100v. Juhlaseminaari 20.11.2010

2010-11-22T11:36:00.000+02:00

Soutuliiton 100-vuotisjuhlaseminaarin pääteema oli yhteistyö höystettynä soudun tulevaisuudennäkymin. Suuri kysymys meille kaikille on se, miten saamme soudun kasvamaan ja voimaan hyvin muuttuvassa toimintaympäristössä. Kari Niemi-Nikkola kiteytti asian sanomalla että soutu on vajoamassa marginaaliin. On meistä kiinni vajoammeko me sinne.

Akateeminen soutu

Soutuliiton ex puheenjohtaja (2000-2003), joka sai soutuinnostuksensa Princetonin yliopstossa 1980-1984, Erik Anderson käytti seminaarin aluksi puheenvuoron Akateemisesta soudusta, siitä mitä tapahtui 10 vuotta sitten Turussa, mitä tapahtuu anglo-saksisissa maissa ja miten se voisi edistää suomalaista soutua ja liikuntakulttuuria ylipäänsä. Soutu tarvitsee vauhtipyörän tai pumpun joka tuo väkeä lajin pariin ja yliopistomaailma tarvitsee opiskelijoille hengenravinnon lisäksi myös ruumiinkulttuuria. Soutu ei ole yliopistolaji sattumalta, vaan sille on kasvatukselliset parusteet; soutu kasvattaa toimimaan osana joukkuetta, peräänantamattomuuteen ja pitkäjännitteisyyteen. Olen itse peräänkuuluttanut valmentajien pallkkaamista, ja tätä akateeminen soutu toisi lajiin. Luonnollisesti näkisin mielelläni palkattuja valmentajia myös seuroissa, mutta mikä estää seuroja kehittymästä niin että niillä on varaa palkata valmentajia. Akateemisen soudun todellinen läpimurto vaatisi opinahjoa kohden käytännössä aluksi yhden päätoimisen ja 3 sivutoimista valmentajaa. Hintalappu tälle on n. 70 000€/vuosi. Optimaalista olisi 4 päätoimista valmentajaa / koulu tai paikkakunta jolloin toimintabudjetteineen hinta olisi n. 200 000€ / vuosi. Kalusto on olemassa seuroilla, samoin kuin muut fasiliteetit. Akateeminen soutu ei ole huippu-urheilua, eikä suoraan tähtääkkään siihen. Joukossa on kuitenkin aina niitä jotka haluavat enemmän, ja 4 vuoden yliopistouran jälkeen he olisivat varmasti valmiita haastamaan itseään seuroissa ja maajoukkueessa.

Think big, outside the box!

Suuri kysymys on se, miten saada rahoitus kestävälle pohjalle, niin ettei akateemisen soudun olemassaolo riipu suhdanteista. Eräs tutkimisen arvoinen rahoituksessa on yksityisen rahoituksen kehittäminen. Erik kertoi USAn yliopistojen alumni-toiminnasta, jonka kautta yliopistourheilu USAssa saa tukea. Onko mahdollista että saisimme Suomessa kasaan suuren joukon ihmisiä, jotka tukisivat vaikkapa entistä opinahjoaan 5-10 euron kuukausipanostuksella? 2000 tällaista lahjoittajaa heittäisi lahjoitusten kokonaismäärän jo yli sataantuhanteen euroon/vuosi. Seurojen valmennuksen rahoitus voisi toimia samalla periaatteella. Esteenä tämänkaltaisen tulorahoituksen syntymiselle on itsekkyys, vai onko sittenkään. Urheilua seuraa ja siitä välittää valtaosa Suomen kansasta. Monet maksavat siitä että näkevät urheilua TV:stä. Osaisimmeko myydä tämänkaltaisen rahoituksen heille ketkä urheilusta välittävät, niin että suomalainen urheilu eläisi suomalaisten ihmisten halusta tukea suomalaista yhteiskuntaa, urheilua ja liikuntaa? Voisiko paikallinen tai yliopistourheilu tarjota tukijoilleen paikallisia elämyksiä tai hyvinvointipalveluja esimerkiksi verkon kautta?

Vastaukseni esittämiini kysymyksiin on ehdottomasti KYLLÄ. Jos osaamme myydä tämän jokaiselle entiselle soutajalle ja kaikkien nykyisten soutajien sukulaisille ja muuten soudusta kiinnostuneelle ihmiselle pääsemme hyvään alkuun. Seuraava askel on myydä se kaikille niille jotka katsoivat Pekingin soudun suomalaisfinaalin ja nauttivat siitä. Sen jälkeen meillä olisikin eväät menestyä kaikissa Olympialaisissa. Meillä olisi kymmeniä valmentajia, tuhansia soutajia ja vahva lajjikulttuuri, ja soutu olisi eturivissä luomassa suomalaista kestävyyslajien valmennuskulttuuria. Miksi ei?

Wattbike - What a bike

2010-10-28T14:23:00.003+03:00

Minulla on ollut ainutlaatuinen tilaisuus tutustua Wattbikeen lähemmin parin viikon ajan Nottinghamissa, joka on Wattbiken myyntiorganisaation kotipaikka. Samalla olen päässyt keskustelemaan soudusta, pyöräilystä ja testauksesta asiantuntijoiden ja Wattbiken kehittäjien kanssa.

Olen polkenut pyörällä harjoituksia jo keväästä 2009 saakka, mutta softan läpikäynti asiantuntijoiden kanssa on avannut silmiä niille mahdollisuuksille joita ohjelmisto tarjoaa. Softa mittaa voimantuottoa niin usein (100x/sec) että se pystyy piirtämään pyöräilijän voimakäyrän ruudulle reaaliajassa. Voimakäyrä, samoin kuin soudussakin, tekee tekniikan harjoittelemisen mahdolliseksi. Oma tekniikkani on polarisaationäytön mukaan kohtuullisessa jamassa, vaikka paljon parannettavaakin löytyy, onneksi olen puolentoista vuoden aikana oppinut edes jotain! Opimme myös säätämään ajoasentoa siten että homma toimisi ergonomisestikin oikealla tavalla. Totta kai myös testasimmme...Firstbeatia hyväksi käyttäen.
Poljin kaksi testiä, 3minuutin max testi päätyi lukemaan 340w ja 20 minuuttia sen jälkeen polkemani ramp test päätyi 345w kuormaan, jota siis jaksoin ylläpitää minuutin. Alkuteho oli 160w. Tehoa lisättiin sekä ilmanvastuksen avulla siten että poljin koko testin samalla kadenssilla, viimeinen minuutti meni sitten jo silmät kiinni ruutua tuijottamatta...Firstbeat Sportin testisofta antoi hapenotokseni 57,7ml/kg. Max syke tässä testissä 185.

Concept2 soutulaite muodostui nopeasti lajin standardiksi jolla kilpailtiin ja testattiin. Sisäharjoittelupyörän rakentaminen vastaamaan samoja vaatimuksia osoittautui erittäin haasteelliseksi. Soutulaitteen monitori mittaa vauhtipyörän kiihtyvyyttä ja hidastuvuutta, ja matematiikka laskee näistä tehon joka muutetaan sitten nopeudeksi. Pyörässä, työn ollessa jatkuvaa, on sitä mitattava muulla tavoin, jotta saavutetaan vastaava luotettavuus tehon mittauksessa. Wattbikessa tämä toteutettiin voima-anturin avulla joka mittaa ketjuun kohdistuvaa voimaa. Olen nähnyt vastaavia voima-antureita veneissä ja hankaimissa, mutta on hyvä oivallus käyttää sitä mittaamaan polkijan voiman tuottamaa ketjuun kohdistuvaa jännitettä. Kadenssi tulee mitatuksi perinteisellä magneettianturilla.

Kävimme tutustumassa myös paikalliseen saliin joka on ensimmäinen Wattbike sali. Paikallinen pyöräilyvalmentaja osti keksukseen 10 wattbike ja järjestää seurakisat joka perjantai-ilta. Kisat sinänsä eivät ole lainkaan perinteisiä, vaan valmentaja on kehitellyt omia kisojaan vastaamaan harjoituksellisesti arvokisojen pyöräilyohjelmaa. Eräässä kilpailumuodossa sovitaan matka, esim 1000m, jossa ensin ajetaan 750m siten että kukaan ei saa ohittaa valittua johtajaa, hylkäämisen uhalla. Johtaja voi tietysti valita vauhdin ja muut seuraavat mahdollisimman lähellä, mutta ei edellä. Kun matkan viimeinen neljännes alkaa, avataan pellit ja katsotaan kuka voittaa. Toinen kilpailu on 4x4000m, siten että vain voittaja menee aina erästä jatkoon ylempään finaaliin, mutta finaaliin voi päästä myös keräilyn kautta. Tauot ovat lyhyitä ja ennen finaalia ei ole varaa vetää itseään puhki, mutta jatkoon olisi päästävä. Voin kuvitella että kisan aikana muodostuu monenlaisia taktiikoita, joka on osa pyöräilyä. Olisi mielenkiintoista kokeilla myös soutukisoja samanlaisin maustein varustettuna.

Jo nyt syntyneet Wattbike-harjoituskeskukset yhdistettynä pyörän kestävyyteen ja monipuolisuuteen tulevat tuomaan Wattbiken samanlaiseen asemaan pyöräilyssä, kuin mitä Concept2 soutulaite on soudussa. Tekniikan harjoitteleminen ja toistettava testaus paikasta riippumatta kiinnostavat varmasti pyöräilijöitä ja kuntosaleja. Pyöräilyn fyysinen harjoittelu Wattbikella on tehokkaampaa kuin maantiellä, jopa enemmän sitä kuin soutulaitteen vertaaminen vesillä soutuun. Huippupyöräilyn vaatima ajankäyttö tulee pienenemään harjoitusten laadun parantuessa, sekä tekniikan että fysiologian osalta. Pyöräilyssä Suomessa pitkä talvi on haittatekijä, jonka pyöräilijät voivat nyt kääntää edukseen.

Ja sitten kokonaan toiseen maailmaan...

Soudun MM-kilpailut alkavat sunnuntaina 31.10. Uudessa-Seelannissa. On ensi kerta sitten vuoden 2003 kun en ole paikalla. Tietysti olisi mukava nähdä kisat, mutta aikansa kutakin. Täytynee virittäytyä kotona jollekkin kanavalle kisoja seuraamaan, nythän finaalit on jaettu peräti neljälle päivälle joten seurattavaa riittää. Odotan mielenkiinnolla etenkin Markku Jokisipilän ennakkoanalyysiä ja Petr Vitasekin ja David Jirkan suorituksia miesten pariairokaksikossa. Ondrej Synek on myös ollut elämänsä kunnossa, joten Mahe joutunee todella tiukalle...ja onhan kisoissa myös suomalaissoutajia seurattavana.

Urheilun uudistaminen

2010-10-09T15:51:00.004+03:00

Minulla oli tilaisuus osallistua 8.10. järjestettyyn urheilun muutostyöryhmän tiedotustilaisuuteen. Tapahtuma oli hyvin suunniteltu ja lähestymiskulma oli se, että jokaisen läsnäolijan panos halutaan uudistukseen mukaan. Osallistujille jaettiin puulusikat, joiden symboliikkaa voidaan tulkita monella tapaa. "Jokaisen on otettava lusikka kauniiseen käteen", - yhteinen projekti, muutos joka on kaikille tärkeä ja vaatii kaikkien työpanoksen. Toinen tulkinta: "Jos on lusikalla saanut niin ei voi kauhalla ammentaa". - urheilu saa Suomessa verraten vähän julkista tukea, joten loistavia tuloksia on turha vaatia, tai odottaa. Kolmas tulkinta voisi olla vanha sananlasku kokkien määrästä jotka soppaa hämmentävät....

Osallistujille jaettiin myös tussit joilla sitten kirjoitimme ajatuksiamme kysymyksin varustettuihin banderolleihin.

Jukka Uunila kiteytti muutoksen vaikeudet osuvasti; "Lunta tulee tupaan monelta suunnalta." Varmasti näin on, mutta ilman jonkinasteista konsensusta ja merkittävää poliittista tahtoa ei tuloksia tule. Nykyisessä tilassaan Suomi-urheilu on pohjakosketuksessa, jotain on pakko tehdä, tältä kannalta aika muutokselle on otollinen.

Työryhmä on lähtenyt pohtimaan urheilijan latua huipulle pyrkien itse asettumaan nuoren urheilijan asemaan. - Mitä nuori urheilija tarvitsee huipulle päästäkseen? Tulokulma on oikea, mutta muutoksen onnistuminen kulminoituu tulevaisuudessa siihen onko tuolla ladulla hiihtäjiä. Mielestäni kovin haaste on organisoida lasten ja nuorten urheilu uudelleen, siten että se oikeasti tavoittaa kohderyhmänsä. Tulevaisuuden menestyjien tavoittaminen vaatii valmentajien palkkaamista kaikille tasoille, valmentajan ammatin kunniallistamisen ja kunnolliset resurssit.
Käytännössä tämä merkitsee sitä, että valmentajia on pystyttävä palkkaamaan ympäri Suomea riittävän paljon. Onko tämä kuntien, valtion, seurojen vai työväenopistojen vastuulla on yhdentekevää, kunhan se toteutuu. Haaste on kova ja vaatii poliitikoilta ennennäkemätöntä sitoutumista tähän uudistusprojektiin ja oikean napin painamista silloin kun äänestetään urheilun määrärahoista.

Voiko politiikka muuttaa urheilun?

Urheilu voi tarjota yhteiskunnalle enemmän kuin media ja politiikan tekijät näkevät. Suomalaisessa yhteiskunnassa painitaan työuupumuksen, syrjäytymisen ja masennuslääkkeiden kurimuksessa. Uupumusta ja masennusta hoidetaan lääkkeillä jotka ovat veronmaksajille kalliita. Oireiden syitä voisi hoitaa myös liikunnalla ja terveellisellä ravitsemuksella. Urheilu voi parhaimmillaan opettaa nuoria ottamaan vastuuta terveydestään sekä liikkumalla että opettamalla nuoria hoitamaan itseään. Vanha asia, mutta siihen on tartuttava uudesta näkökulmasta, ja tosissaan. Urheilu ja liikunta ovat paljon muutakin kuin huippu-urheilu, mutta koko paletti kulminoituu huippu-urheiluun ja sen tavoiteltavuuteen. Valmentajille tämä näkökulma antaa lisää vastuuta yksilöiden kehittämisessä ihmisinä. Tarvitsemme valmentajakoulutusta, uutta filosofiaa ja laadun vaatimista kaikilla urheilun tasoilla. Tulokset syntyvät pitkällä aikajänteellä monisäikeisen yksilöllisen kehityksen kautta.

Huippu-urheilun muutos voi näkyä tuloksissa jo lähivuosina. Koko liikuntakulttuurin muutoksen onnistumista mitataan paljon pidemmällä aikavälillä. Huipputulosten tekeminen lähivuosina onnistuu joko nykyisillä urheilijoilla tai sitten ei ollenkaan. Mikäli nykyiset urheilijat ja valmentajat terävöittävät asennettaan, ja pyrkivät oikeasti koviin tuloksiin joka päivä on heillä edelleen mahdollisuus menestyä. Suomalainen huippu-urheilu tarvitsee nykyiset urheilijansa pitämään Suomi-urheilun pinnalla kunnes nyt tehtävä muutos tuo kilpakentille uuden sukupolven joka taistelee mitaleista laajemmalla rintamalla. Nykyisen huippu-urheilun osa-alue on haastava, mutta silti helpoin tässä palapelissä. Huippu-urheilun ilmaston kehittäminen ja laadun vaatiminen ei vaadi lisää rahaa eikä poliittisia päätöksiä vaan yksinkertaisesti kyseenalaistamista, tiedon hakemista, kovaa ja älykästä harjoittelua - urheilijoiden ja valmentajien kehittymistä!

Rahoitus

Muutokseen tarvittava rahamäärä on pieni jos sitä verrataan terveydenhuollon menoihin. Mielestäni olisi syytä johdonmukaisesti ohjata ihmisiä ottamaan enemmän vastuuta omasta terveydestään siten että ihmiset hoitaisivat itseään liikunnan ja ravitsemuksen keinoin. Terveydenhuollon menojen kasvu on mahdollista pysäyttää ja jopa kääntää laskuun mikäli ihmiset ottavat enemmän vastuuta itsestään ja elämästään. Säästetyt rahat voisi sitten käyttää urheiluun joka ohjaa jälleen uudet ikäluokat ottamaan vastuuta itsestään.

Henkilökohtaisesti haluan uskoa valoisampaan tulevaisuuteen, haluan osaltani tukea muutostyöryhmän työtä ja näen nyt tehtävän työn suurena mahdollisuutena ehkä jopa ainoana sellaisen minun elinaikanani. Meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa epäonnistua.

Mukavan sävyn tilaisuuteen toi se, että tapasin paljon kavereita ja kolleegoja vuosien varrelta. Tapahtuma kokosi yhteen harvinaisen otoksen suomalaisen urheilun tekijöitä, kannatti käydä katsomassa.

EM-Pronssia, David Jirka - Petr Vitasek

2010-09-12T17:01:00.002+03:00

Valmentajaurani Tshekin maajoukkueessa päättyi tiimimme osalta EM- pronssiin miesten pariairokaksikossa loistavalla (6:13,57) ajalla ja kahteen B-finaalin voittoon (M4x ja LM 4-) . Tiimimme tarkoittaa sitä että vastasin koko ryhmän ohjelmoinnista ja teimme harjoittelun seurannassa, leirityksissä ja tekniikkavalmennuksessa yhteistyötä Rudolf Koprivan kanssa, joka vastasi viimeiset kaksi kuukautta M2x:n tekniikkavalmennuksesta, ja koko kauden LM 4- tekniikasta, toki teimme yhteistyötä myös tällä sektorilla. Ohjelmat kohti Uutta-Seelantia on tehty samalla periaatteella ja Ruda matkaa paikan päälle joukkueen kanssa.

Kaikkiaan voin katsoa aikaani Tshekissä taaksepäin hyvillä mielin. Saavutimme jonkin verran menestystä ja paljon kehitystä. Joukkueemme kehityksestä ja marginaalien pienuudesta kertoo sekin että meidät finaalista 0,46 sekunnin erolla pudottanut Ukraina otti finaalissa pronssia! Kokemukseni yhteistyöstä ja keskusteluistamme Rudan kanssa olivat valmennuksellisesti hyvää antia, ja urheilijoilta sekä liiton johdolta saatu positiivinen palaute lämmittää. On turha kiistää sitä että jätän tehtävän hieman haikein mielin, sillä ryhmän kehitys on niin hyvässä vaiheessa, että hyvät tulokset laajemmallakin rintamalla olisivat vuoden tai kahden kuluttua mahdollisia. Pariaironelonen mahtuu kokonaisuudessaan vielä ensi vuonna alle 23 vuotiaiden sarjaan ja oli tämän luokan näiden kisojen nuorin joukkue. On kuitenkin asetettava asiat järjestykseen, perheellisen miehen on sekä miehen itsesä että perheen kannalta turhan rankkaa työskennellä paria vuotta yksinään ulkomailla, kun siihen ei ole välitöntä pakkoa. Nyt on edessä vielä muutamia tehtäviä Suomen ulkopuolella, ja myös työskentelyä yritykseni kanssa Suomessa ennen kuin palaan Imatran maisemiin pysyvämmin helmikuussa. Imatralle paluu tuntuu mukavalta, ovathan siellä ystävät ja tutut, Buttenhoff ja puhdas luonto. Ehkä lähivuosina Imatralla vierailee myös Tshekkejä...Pariaironelosen keulamies on innokas kalastaja, jonka silmät alkoivat loistaa kun kerroin hänelle Vuoksen ja Saimaan kalastusolosuhteista.

Soudun EM-kilpailut, Portugal

2010-08-29T08:35:00.004+03:00

Soudun EM-kilpailut pidetään Portugalin Montemor-o-Velhossa 10-12.9. Kilpailut ovat mielenkiintoiset, sillä normaalisti EM-kisat ovat kauden viimeinen koitos, mutta nyt MM-kilpailut pidetään Uuudessa-Seelannissa vasta 31.10.-7.11. Ohjelmointi on haastavaa; mikäli venekunta haluaa menestyä maailmancupissä, EM-kilpailuissa ja MM-kilpailuissa on ohjelmoinnissa omat riskinsä. Kilpailukauden pituudeksi tulee normaalin 3-4kk:n sijaan puolisen vuotta! Uskon että tämä problematiikka tulee tuottamaan yllätyksiä sekä MM-, että myös EM-kilpailuissa. Omalta osaltani tämä on merkinnyt sitä että Uuteen-Seelantiin lähtevä pariairokaksikko Petr Vitasek - David Jirka on Luzernin jälkeen keskittynyt yhden kuuden viikon jakson ajan aerobisen kapasiteetin harjoitteluun ja EM-kisat ovat heille vain välitavoite matkalla MM-kilpailuihin. Nuori pariaironelonen on pyrkinyt jatkamaan kilpailukautta kautta heinäkuun U23MM-kilpailuista kohti EM-kisoja. Kausi on heillekin pitkä, teknisesti olemme menneet eteenpäin, mutta saa nähdä miten aerobinen kapasiteetti kestää pitkän kilpailukauden. Harjoitukset ovat menneet ihan kohtuulisesti, ainakin tähän saakka. Yksi kova harjoitus on vielä jäljellä ennen Portugalin matkaa. Totuuden nimessä täytyy sanoa että emme kuulu ennakkosuosikkeihin tässä kilpailuissa, vaan nuoriin haastajiin. U23MM-kilpailujen 4. sija oli hyvä suoritus, mutta matkaa huipulle on vielä sekä fyysisesti että teknisesti. Joukkueen tavoitteena on yksinkertaisesti kehittyä optimaalisesti jotta olympiapaikan lunastaminen Bledissä ensi kesänä olisi mahdollista.

Euroopan parhaimmisto tulee olemaan viivalla ykkösjoukkueillaan, ja monet jopa jättävät MM-kilpailut kokonaan väliin ja keskittyvät EM-kisaan päätavoitteenaan, esimerkkinä Puola joka on voittanut pariaironelosissa kaikki MM-kisat ja Pekingin Olympialaiset Ateenan nelossijan jälkeen. Pariaironelosessa Kroatia on tänä vuonna puolestaan voittanut kaikki Maailmancupit ja myös U23MM-kilpailut, ja heillä on tavoitteenaan voittaa myös EM-ja MM-kilpailut. Mikäli tämä onnistuu on kvartetti mielestäni myös ansainnut vuoden venekunnan tittelin Fisan vuotuisessa palkintogaalassa.

Portugalin kilpailuilla on omat riskinsä. Rata on uusi ja rakennustyöt eivät ole olleet aivan aikataulussa. Rata on myös lähellä rannikkoa, mikä ylensä merkitsee haastavia tuulioloja. Kilpailuohjelma on tiivis; koko ohjelma vedetään kolmessa päivässä viikon kestävien MM-kilpailujen sijaan. Tuttua hommaahan se on Maailmancup-kilpailuista, mutta kun osanottajia on paljon ja aikaa vähän, ei huonoon keliin voida reagoida siirtämällä kilpailuja.

MM-kilpailut Uudessa-Seelannissa ovat soutuyhteisölle kalliit. Majoittuminen Uudessa-Seelannissa on poikkeuksellisen kallista, vuorokausihinta on jopa 150€, ja paikalla täytyy olla aikaeroon sopeutumisen vuoksi hyvän aikaa ennen itse kilpailuja. Lennot Uuteen-Seelantiin ovat myös kalliita puhumattakakaan venekuljetuksista. Soutuliittojen kustannusrasitusta lisäävät myös Portugalin EM-klpailut, Portugal on Euroopan laidalla ja lähes kaikki joutuvat lentämään sinne, toisin kuin normaalisti Keski-Euroopassa bussikyydin ollessa riittävä. MM-kilpailuilla on tänä vuonna vaara kuihtua osanottajamääriltään kovin pieniksi, yksinkertaisesti siksi että liitoilla ei ole rahaa. Esimerkkinä Tshekki, joka jättää kotiin muiden muassa miesten kevyen nelosen joka sijoittui kolmanneksi Münchenin maailmancupissa ja on osoittanut olevansa huippujoukkue kaikilla mittareilla mitattuna, fyysinen suorituskyky, vauhti vesillä jne. 2009 Poznanissa Tshekin joukkueessa oli yli 30 urheilijaa, ja nyt joukkueessa on urheilijoita vain kuusi! Itse en kuulu joukkueeseen; sovimme kollegani Rudolf Koprivan kanssa että hän matkustaa Uuteen-Seelantiin pariairokaksikon valmentajana lähinnä siitä syystä että puutteellisen Tshekin kielen taitoni vuoksi kommunikaatio kaksikon kanssa ei suju riittävän hyvin.

Luvassa ovat kuitenkin kaikkien aikojen EM-kilpailut, ilmoittautumiset tulevat nettiin ensi viikolla, odotan mielenkiinnolla.

Suomalainen Urheilu

2010-08-05T13:41:00.003+03:00

Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua suomalaisen urheilun kehittämisestä, perustetusta työryhmästä ja urheilumenestyksestä. E ole kovinkaan vaikeaa analysoida sitä miksi emme menesty. Kovempi juttu on sitten kääntää kelkka kohti kestävää ja jatkuvaa menestystä. Vastaan alla kuitenkin kysymykseen: "Miksi emme menesty?". Perustetun työryhmän tehtäväksi jää löytää ratkaisut.

- Kykyjenetsintä on puutteellista, tai sitä ei tehdä lainkaan. Fyysinen lahjakkus on määräävä tekijä sen suhteen, onko eväitä huipulle vai ei. Huippuun viety valmennus ja sen tukitoimet eivät voi korvata lahjakkuutta. Kilpailijamailta löytyy aina lahjakkuus, jonka valmennus ja muut tukitoimet ovat kunnossa.

- Harjoittelu ei ole optimaalista. Harjoittelua voidaan kehittää monelta kannalta. Voidaan pyrkiä parantamaan sisältöjä, harjoitusten laatua, palautumista jne.

- Ravitsemus on heikolla tasolla. Väitän että lähes 100% suomalaisista urheilijoista ei ymmärrä ravitsemuksen markitystä terveydelleen ja suorituskyvylleen. Pitkässä juoksussa ravitsemuksen merkitys vain korostuu.

- Prosesseissa ei ole riittäväasti laatua ja valmentajilla ei ole resursseja kehittää prosesseja laadukkaammiksi. On kova haaste ymmärtää sitä maailmaa jossa urheilijat elävät. Arjesta täytyy yrittää rakentaa sellainen että urheilija viihtyy siinä, ja ravitsemus, lihashuolto, harjoitukset, uni, ystävät, opiskelu tai työ ja ystävät täytyy saada mahtumaan arkeen. Totta kai urheilija joutuu tekemään valintoja, mutta hyvin etenevä prosessi auttaa urheiijaa valitsemaan oikein. Kukaan ei voi eikä saa valita urheilijan puolesta. Urheilijaa tulee auttaa monin tavoin, mutta samaan aikaan urheilijan on säilytettävä itsenäisyytensä ja otettava vastuu tekemisistään, harjoittelustaan ja valinnoistaan. Kilpailutilanteessa itsenäinen urheilija on voimakkaampi. Parasta psyykkistä valmennusta on pitkä laadukas prosessi, jonka loppupäässä kilpailuun asettuu itsenäinen ajattelava ja voimakastahtoinen urheilija, jonka motivaatio hyvään suoritukseen kumpuaa täysin urheiijan omasta halusta.

- Valmentajien puute. Kaikissa seuroissa on pulaa ohjaajista ja valmentajista. Yhteiskunta on muuttunut ja talkootyö urheiluseroissa ei ole enää samassa suosiossa kuin joskus aiemmin. Valmentamisen motivaatio on yhä useammin se, että halutaan antaa omille lapsille mahdollisuus koetella rajojaan.

- Koululiikunnan vähyys. Liikunnan vähyys kouluissa leipäännyttää myös liikunnan opettajat. Tuntimäärät ovat niin pieniä, että mitään ei ehdi opettaa. Tähän samaan liittyy koulujen liikuntakerhojen rahoituksen karsiminen. Ei tunteja, ei kerhoja...

- Heikot organisaatiot. Riitely urheiluorganisaatioissa eri intressipiirien välillä syö urheilijan ja kaikkien muidenkin toimijoiden luottamusta organisaatiota kohtaan.

Haluan uskoa että suomalainen huippu-urheilu menestyy jatkossakin, mutta on todettava että pieni korjausliike ei riitä mihinkään. On pakko luoda rakenteita, lisätä rahoitusta ja muuttaa suuria linjoja jotta edes jotain saadaan muutettua.

Tämä blogi on kirjoitettu yhdeltä istumalta, joten ei ole mikään ihme jos siitä puuttuu jotain olennaistakin. Lukijat voivat sitten täydentää!

4th place finish

2010-07-26T11:01:00.003+03:00

4t place often brings certain sadness to athletes faces. After yesterdays final at 4x I did not see this sadness on my athletes faces, in fact they were delighted over their improvement over the season, over every race. Finishing this race, for the 1st time they were able to sprint to the line really together and earn the 4th place by getting half a boat in front of Poland. Boys raced with their heart and soul, and 4th place finish was not disappointment rather than achievement, they know their speed now and yet there is a lot to improve!

These boys are exceptionally mature athletes. They are able to focus to improvement and the quality of training process instead of immediate results. It is a joy for the coach to work with them. Crew has great motivation and good potential for the future.

We will go on to the European Championships this Year, and try to improve further and challenge the mens teams. We know that competition in Portugal will be tough, but if we improve further we are satisfied.

I worked also for last 2,5 weeks with LM2x, that finished 12. This crew has potential for better, but they need more time together in the boat. There was not enough time for a quality process, and the boat never reached such a harmony that would make better results possible. Time will tell weather they will be given opportunity to go on. For this regatta, 12th place wes exactly where they should be on the results sheet.

BREST - U23

2010-07-17T15:41:00.003+03:00

Valko-Venäjä kutsuu jälleen maanantai-iltana. Duklan bussi starttaa illalla klo 21:00 ja matka kestänee n. 20 tuntia. Pidimme viikon leiriä Racicessa todella helteisissä olosuhteissa. Aloitimme harjoitukset 6:00-6:30 jotta edes päivän pääharjoitus saataisiin vetää kohtuullisessa lämpötilassa. Uni jäi kuumuuden takia hieman vähiin ja lyhensimme myös iltapäiväharjoituksia, sillä Racicessa oli todella kuuma, yötäpäivää.

Joukkueeni Racicessa ja Brestisssä on jo aiemmista blogeista tuttu M4x ja LM2x, Petr Cabla ja Adam Kapa. LM2x on ollut käsissäni nyt 10 päivää. Viimeistelyharjoitukset sujuivat hyvin, ensimmäistä kertaa M4x pystyi selvään rytminmuutokseen kun päivän pätkissä harjoittelimme loppukiriä. Vauhti heittämällä 1:27:stä 1:21...Selvää kehitystä! Aiemmin rytminvaihdos kyllä tapahtui, mutta vauhti ei muuttunut mihinkään.

U23 kisoissa on pariaironelosia 19 ja kevyitä pariairokaksikkoja 21, joten tekemistä riittää! Pariaironelosessa kovimmat venekunnat lienevät Kroatia, joka on voittanut kaikki starttinsa tänä vuonna, Saksa ja Ukraina. Finaalipaikka vaatii meiltä hyvää onnistumista. Kevyessä pariarokaksikossa minulla ei ole selvää käsitystä kilpailijoiden vauhdista, se, että Cable-Kapa ylsi semifinaaleihin Münchenissä puoltaisi sitä että saumaa on finaaliin saakka, pian näemme.

Henley Royal Regatta

2010-07-09T18:16:00.002+03:00

Kävin Henleyssä ensimmäisen kerran kilpailemassa Vuoksen Soutajien kahdeksikolla 6 päivää tyttäremme Saran syntymän jälkeen. Silloin putosimme kisasta ensimmäisellä kierroksella jo keskiviikko-aamuna. Kokemus oli silloinkin hieno. Vene venettä vastaan kapealla radalla, häviäjä katsomoon ja voittaja jatkoon. Katsomo Henleyssä ei olekaan mikä tahansa katsomo. Katsomoa, ravintoloita ja myyntikojuja riittää radan molemmin puolin koko reilun 2112m matkan, joka soudetaan lievään vastavirtaan. Lähtöjä tulee aamusta iltamyöhään, lukuunottamatta lounas, - ja teetaukoa.

Kutsuttuna joukkueena meillä oli pääsy Stewards Enclosure - katsomoon, parhaille paikoille klubijäsenten joukkoon viimeiselle 400m pätkälle. Katsomon lisäksi alueella oli ravintoloita, viinibaareja, myymälä ja soutuaiheinen taidenäyttely. Alueella oli myös tiukka pukeutumissääntö. Naisilla tuli olla polven alapuolelle ulottuva puku ja miesten varustus oli pikkutakki ja kravatti. Pikkutakki tuli myös pitää päällä ja kravatti kaulassa alueella ollessaan. Katsojia tapahtuma kerää kymmeniä tuhansia.

Asuimme perhemajoituksessa kuten myös kesällä 2004. Matkaa rantaan oli n. 10 minuutin kävely idyllisen pikkukaupungin keskustan läpi. Päivi toimi joukkueen kokkina ja hankki myös tarpeet aterioita varten, ja joukkue oli erinomaisen tyytyväinen sekä ruoan laatuun että määrään.

Saavuimme kilpailupaikalle keskiviikkona ja koko päivä meni veneitä virittäessä. Naisten yksikköedustajamme oli Mirka Knapkova ja pariaironelosessa istuivat Petr Buzrla, Martin Basl, Petr Ourednicek ja Jan Andrle. Molemmat venekunnat aloittivat urakkansa perjantaina, Mirka voitti Ison-Britannian M.K Wilsonin isäntien tuomiota mukaillen "helposti". Pariaironelosen vastustaja oli Ranska, jonka veneessä istui kolme viime vuoden U23 veneestä, joka sijoittui Racicessa neljänneksi ja yksi niistä herroista jotka pudottivat venekuntamme MM-finaalista Poznanissa viime kesänä. Hävisimme kisan huonoon starttiin ja ohjausvaikeuksiin, eroa oli lopulta veneenmitta, joka syntyi ensimmäisen 200m aikana. Parhaillaan pääsimme 3m päähän kärkipaikasta. Maalissa eroa oli veneenmitta. Tappio kyllä harmitti, sillä olisi ollut hyvä vetää vielä toinenkin kisa, vaikka totuuden nimessa USA olisi ollut liian vahva.

Mirka jatkoi lauantaina voittamalla Debbie Floodin niinikään helposti = verdict "easily". Lauantain jälkeen alkoi näyttää siltä että Mirka voittaa koko kisan, huolestuttavaa koska lentomme olivat niin aikaisin että Mirka ei pääsisi ottamaan vastaan palkintoja ja suosionosoituksia. Isäntien ja Tshekin liiton myötävaikutuksella siirsimme Prahaan paluun maanantai-aamuksi. Mirka souti sunnuntaina USAn O. Stonea vastaan ja voitti Bostonilaisen 3 1/2 veneenmitan erolla.

Henley näytti muutenkin parastaan, ei sadetta vaan lämpöä ja hyvä kilpailuja. Kaikkiaan reissu oli yhdistetty loma ja työmatka, sekä itselleni että Päiville. Päivi toimi joukkueen kokkina ja itse tuurasin Mirkan valmentajaa ja tietysti valmensin omaa joukkuettani. Oli Henleyssä onneksemme aikaa vähän lomaillakkin.

Munchen World Cup 18-20.6.2010

2010-06-20T15:43:00.000+03:00

Perjantain myötätuuli tyyntyi ja lauantain ja sunnuntain kilpailut saatiin vetää erinomaisissa olosuhteissa. Tuulen suunta vaihteli jonkin verran joten ajat eivät ole täysin vertailukelpoisia. Olimme matkassa täysin eri joukkuein kuin Bledissä, U23 M4x souti ensimmäisen MC regattansa ja pariairokaksikkoja soutivat yhdistelmät Vitasek-Jirka ja Houska-Luzek. Luzek liittyi avoimen luokan ryhmään Bledin jälkeen.

Vitasek-Jirka suoriutui kisasta kohtuullisesti, tuloksena 9. Sija 21 joukkueen joukosta. Houska- Luzek yhdistelmä souti heikosti, tosin 95kg ja 77kg painoisten soutajien samaan veneeseen ei onnistunut ainakaan tällä kertaa. Potentiaalia parempaan olisi ollut.

Nuorten nelonen paransi kisa kisalta ja B-finaalissa oli 1000m kohdalla kakkosena. Kokeneemmat venekunnat pystyivät kuitenkin kääntämään matkan viimeisellä neljänneksellä kisan edukseen. Tuloksena 11 sija, mutta vain 1,6 sek kahdeksansille jääneinä. Porukan ensimmäinen kilpailu maailman valioiden joukossa on vedetty, ja se näytti että potentiaalia on. Olen erittäin tyytyväinen ryhmän nousujohteiseen esitykseen viikonlopun aikana. Joukkue mahtuu ikänsä puolesta U23 kisoihin vielä ensi vuonnakin. A-finaalissa Kroatia oli täysin omaa luokkaansa. Yllätys oli myös se, että Puolan viisi peräkkäistä arvokisamitalia voittanut ryhmä hiipui viimeiseksi ja näytti kaiken lisäksi huonolta.

Kevyessä nelosessa sällit vetivät pallille saakka. 3. sija oli erinomainen suoritus ja täytyy toivoa että käyrä Vetesnikin veljeksillä, Jiri Kopacilla ja Miro Vrastililla säilyy nousevana. Joukkue on tällä hetkellä erinomaisessa vauhdissa ja näyttää siltä että alkukesän tekniset ongelmat on saatu ratkaistua. Ryhmä johti parhaillaan kilpailua parilla metrillä, mutta Iso-Britannia ja Tanska saivat puristettua edelle toisella tonnilla, Tanska viimeisellä satasella.

Takaiskuilta ei kisoissa vältytty. Houska ilmoitti että hän siirtyy perämiehettömään kaksikkoon yhdessä Jakub Makovickan kanssa. Houska ei enää mahdu U23 joukkueeseen näin hänellä ei ole paikkaa pariairoveneessä loppukesäksi. Täytyy sanoa että ottaa koville menettää kaveri joka on kehittynyt valtavasti viimeisen vuoden aikana. Tappio tuli siinäkin mielessä että tietokoneeni varastettiin hotellista. Hotellin omistajan mukaan tämä oli ensimmäinen kerta 30 vuoden aikana kuin näin käy. Keneltäkään muulta ei hävinnyt mitään, joten täytyy ihmetellä, miksi 30 tietokoneen joukosta juuri tämä varastettiin. Kämppäkaverini tietokone ja paljon muutakin varkaille kelpaavaa tavaraa oli samassa huoneessa, mutta ne eivät kelvanneet. Olen hämmästynyt.

Sunnuntain aikana jouduin radan varressa todistamaan kolmea pyöräilyonnettomuutta, jotka kaikki johtivat lääkärihoitoon. Saa nähdä milloin pyöräilijöiden määrää lähdöissä rajoitetaan. Pyrin itse pyöräilemään joukon edellä tai jäljessä onnettomuuksia välttääkseni, lähtöjä seuraavat valmentajat eivät juurikaan katso eteensä, vaan sivulle, mittaavat tahtia ja huutavat minkä keuhkoista lähtee, tasapainosta ja ajolinjoista välittämättä, - ei aivan vaaratonta hommaa.

97. Primatroky

2010-06-07T09:11:00.004+03:00

Artikkeli suomennettu omia lisäillen Google translatorin avulla, Tshekin Soutuliiton tiedotteesta

Primatorky on Prahan pormestarin suojelema kilpailu, joka kilpailtiin nyt 97. kerran. Pääveneluokka on miesten kahdeksikko, jossa koettiin yllätys; kahden airon soutajat voittivat perämiehensä Vladimir Havelin johdolla kilpailun ennen Duklan Oldrich Hejdusekin kipparoimaa yhden airon soutajien joukkuetta. (Havelin lempinimi on Kobra, hän on loistava perämies joka teki eilen todellisen täsmäiskun). Yksikkökisat voittivat Ondrej Synek ja Jitka Antosova.

Voittajajoukkue souti kokoonpanossa Tomas Karas, Jan Andrle, Petr Buzrla, Petr Ourednicek, Jakub Houska, Jakub Makovicka, Petr Vitasek ja David Jirka, perämiehenään Havel, (Lokomotiva Beroun). Voittoaika 5:04,10 on rataennätys.

”Olemme onnellisia ja yllättyneitä, emme odottaneet voittoa huolimatta lauantain alkuerävoitosta suosikkijoukkuetta vastaan. Alkuerävoitto antoi meille kuitenkin itseluottamusta. Rata oli todella raskas, ja siellä oli valtavia aaltoja. Taistelimme ankarasti voittaaksemme.”

”Harjoittelimme kahdeksikkoa vain neljä päivää, joten voitto on yllätys. Alkuviikosta emme uskoneet että pystymme kilpailemaan suosikkeja vastaan. Suosikin täytyy aina todistaa voimansa, meillä ei ollut mitään hävittävää.” Luonnehti Jirka.

Jirka mainitsi myös että loistava aika on osin myös luonnonvoimien ansiota, sillä Vltavan virtaus oli normaalia suurempi viimeviikkoisten sateiden jäljiltä. Perinteikäs kilpailu sai myös neljä uutta voittajaa, Andrle, Buzrla, Ourednicek ja Houska eivät ole koskaan ennen tätä kilpailua voittaneet.

Kilpailujen ensimmäinen yllätys koettiin lauantaina, kun Cambridge putosi finaalista. Cambridge olisi mielellään haastanut Duklan tässä kilpailussa, jota kukaan Tshekin ulkopuolelta ei ole koskaan voittanut.

Yksikkökilpailun voitti Synek joka nautti kilpailun ilmapiiristä ja erinomaisesta säästä. Synek voitti 9 sekunnin erolla ennen Slovakian Lukac Babacia. Synek olisi halunnut kilpailla myös kahdeksikossa, mutta tällä kertaa se jäi väliin. Naisten yksikön voittaja Jitka Antosova kilpaili myös naisten kahdeksikossa, ja voitti sen VK Slavian kahdeksikon kanssa.

Primatorkyssa veneluokkina olivat yksikkö ja kahdeksikko, mukana olivat kaikki ikäluokat, vanhemmat taiteen harjoittajat vetivät limilautasilla puoliulkohangoilla perinneasut päällään. Vanhimmat osallistujat olivat lähes 90-vuotiaita ja kilpailuja käytiin myös junioriluokissa. Kilpailu kerää kaikki Tshekin soutajat Prahan sydämeen yhteen tapahtumaan joka on myös suuri mediatapahtuma. Ensimmäinen lähtö oli sunnuntai-aamuna 8:20 ja miesten kahdeksikko starttasi 12:00. Kilpailurata ei ole suora ja n. 700m jälkeen joki kääntyy ja kääntökohtaan on laskettu rataliput jotka määräävät kääntöpaikan jokaiselle radalle. Lähtölinjakaan ei ole suora ja todellisen tilanteen näkee vasta kääntöpaikan kohdalla. Ratoja on viisi, joten alkeriä - ja välieräjärjestelmä on hieman poikkeuksellinen. Nyt soudettiin 3 alkuerää joista 10 parasta eteni välieriin, ja toisesta välierästä 3 joukkuetta eteni finaaliin ja toisesta kaksi. Kaavio ohjaa ensimmäiseen välierään enemmän kovempia joukkueita, ja sen vuoksi siitä pääsee finaaliin 3 joukkuetta. Kaavio myös määrää millä tavoin alkueristä edetään välieriin. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, voitto tuntui hyvältä, ja antoi joukkueelle rutkasti itseluottamusta.

Kilpailun jälkeen oli Duklassa juhlatilaisuus johon löysi tiensä myös Cambridgen joukkue. Grillissä muhi kalkkunaa ja porsasta, ja olutta riitti tynnyrikaupalla. Cambridgen miehet kertoivat että kevät on sujunut opiskellessa, ei niinkään veneessä. He kertoivat myös sen, että Cambridgessa ei voi ainoastaan soutaa. Akateeminen kuri on ankara, ja soutajienkin on pakerrettava tinkimättä myös tutkintonsa eteen. Kova opiskelurypistys Boat Racen jälkeen selittää aika hyvin joukkueen hitaan vauhdin näissä kinkereissä. Joukkueessa souti neljä huhtikuun Boat Race kokoonpanossa ollutta soutajaa, medialle Cambridgen läsnäolo oli iso asia vaikka lopullinen sijoitus olikin vasta B-finaalin toinen, eli 7.

Primátorky, veslařská regata v Praze:
Miehet:
1x 1. Synek (Dukla Praha) 6:20,19, 2. Babač (SR/Piešťany) 6:29,04, 3. Rédr (SR/Bratislava) 6:40,83.

8+ (Primátorky): 1. Dukla Praha/Beroun (Jirka, Vitásek, Makovička, Karas, Houska, Buzrla, Andrle, Ouředníček, korm. Havel) 5:04,10, 2. Dukla Praha (Gruber, Koloc, Szabó, Pilc, Melichar, Doleček, Bruncvík, M. Horváth, korm. Hejdušek) 5:04,40, 3. Dukla Praha/Neratovice/Olomouc (Altman, Srna, Klang, Vrabec, Handlovič, J. Horváth, Běhal, Slavík, korm. Bilíková) 5:12,74.

Naiset:
Skif 1. J. Antošová (Slavia Praha) 7:23,62, 2. Zbořilová (Bohemians Praha) 7:35,20, 3. Merunková (Blesk) 7:55,49.

8+ 1. Slavia Praha/Pardubice (J. Antošová, B. Vařeková, G. Vařeková, L. Antošová, Čvančarová, Stillerová, Kopecká, Pazderková, korm. Soukupová) 5:56,55, 2. Smíchov/Ústí nad Labem 6:04,63, 3. ČVK Praha/Bohemians Praha/Jindřichův Hradec/Neratovice 6:06,28.
zdroj www.ceskenoviny.cz

Massan laki

2010-06-05T13:01:00.003+03:00

Lueskelin Airo-lehteä jossa Kanoottiliiton ja Soutuliiton yhdentymisestä kertovassa artikkelissa sivuttiin massan lakia.

Ollessani töissä Soutuliitossa 1990-1991 oli SLU-talon käytävillä ja kokouksissa paljon puhetta lajiliittojen määrärahajaon tulosperusteistamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että mitä suuremmat harrastajamäärät lasten ja nuorten liikunnassa, sitä suuremmat tuet yhteiskunnalta. Uudistusta runttasivat läpi - kas kummaa, juuri ne liitot kenelle tästä olisi hyötyä, ja kenelle yhtieskunta on jo rakentanut suorituspaikat ja harjoittelumahdollisuudet, ja joissa pienillä henkilöresursseilla pyöritetään määrällisesti suurta toimintaa. Suurten liittojen selvä tavoite oli silloin hävittää pienet kartalta, jotta he itse saisivat paremmin määrärahoja ja pienet eivät olisi myöskään rekrytoimassa itselleen harrastajia. Tavoite alkaa olla saavutettu jos OPM:n entinen virkamies puhuu Massan Laista näissä yhteyksissä. Tätä on urheilun demokratia, nyt pieniä "pakotetaan" yhteen sillä perusteella että sillä tavoin niistä tulee riittävän suuria, mutta ei soudusta ja melonnasta yhdessäkään ole panemaan kampoihin suurille lajeille. Ylipäänsä tulee käymään niin, että palloilu selviää aina voittajana näissä kinkereissä ja kestävyyslajit kurjistuvat. Tämä on massan laki, pidän kansallisena häpeänä sitä että OPM:ssä puhutaan tästä vallitsevana hyväksyttynä asiantilana. Kuka sen on hyväksynyt? Onko eduskunnassa käyty periaateksekustelu siitä että pienet lajit kuuluu hävittää kartalta? Veikkaan että tilanne on päässyt syntymään siten, että suurliittojen työryhmäjyrät ovat istuneet riittävän pitkään asiantuntijoina työryhmissä jotka ovat rakentaneet nykyistä määrärahanjakojärjestelmää. Herrat ovat onnistuneet yhteisessä tavoitteessaan hävittää pieniä kartalta inisemästä. OPM:n olisi syytä herätä, he ovat vastuussa Suomen liikuntakulttuurin monimuotoisuudesta.

Harrastuspaikat

Soutu ja melonta ovat lajeja joissa harrastuspaikka on luonto, mutta joissa tarvitaan välineitä, rakennuksia talviharjoitteluun ja kalustosuojia. Nämä lajit eivät voi tyytyä koulun jumppasaliin, vaan he ovat itse valtaosin myös rakentaneet ja rahoittaneet puitteet harrastukselleen.

Valmennus

Massan laki tekee soudun ja melonnan kasvun lähes mahdottomaksi. Yksi OTO- soutuvalmentaja voi valmentaa laadukkaasti muutamaa soutajaa, ja palloilussa pariakymmentä lasta. Soudun ja melonnan on mahdoton kasvaa. Vesillä liikuttaessa turvallisuus on myös tärkeässä roolissa.

Kalusto

Lapsille on sopivan kokoista kalustoa rajoitetusti, veneet tehdään aikuisille, ja ovat liian suuria lasten itse liikuteltaviksi turvallisella tavalla. Siinä missä 20 lapsen palloiluun tarvitsema kalusto maksaa muutamia satoja euroja, maksaa 20 harrastajan venekalusto n. 40 000€.

Soudun ja melonnan kannalta onneksi muualla maailmassa näitäkin lajeja arvostetaan, mutta se ei suomalaista harrastajaa paljon lämmitä.

Massan laki vaatii kriittistä keskustelua, ei ainoastaan lobattujen työryhmien mielipiteitä. Demokratiassa pienten ääni ei kuulu, ja ahneus iskee isoihin valitettavan helposti. Kriittisen keskustelun jälkeen ei ole muuta mahdollisuutta kuin uudistaa määrärahojen jakoperusteita, jälleen kerran. Ehkä olisi syytä kysyä muiltakin kuin suurten liittojen keulamiehiltä, millä perustein määrärahoja olisi syytä jakaa. Halutaanko Suomessa että ne nuoret kenellä ei ole pallosilmää tai halua juosta pallon perässä syrjäytyvät koska heille ei ole tarjolla vaihtoehtoja?

Päätöksen aika

2010-06-02T20:25:00.000+03:00

Menin eilen tapaamaan Tsekin liiton puheenjohtajaa, ja pyytämään eroa tehtävästäni. Ajatuksenani on tehdä kausi loppuun ja pakata sen jälkeen tavarat ja palata Imatralle. Osasyynä eroon ovat vaimoni Päivin koti- ja työasiat. Työnantajani pyysi minua jatkamaan Lontooseen saakka sopimukseni mukaan, mutta näimme sen mahdottomaksi tässä tilanteessa. Sovimme asian niin että olen käytettävissä tarvittaessa huhtikuun loppuun 2011. Perhe palaa Imatralle jo tänä kesänä. Yritän itsekin vierailla Suomessa hieman useammin tämän järjestelyn myötä.

Valmennuksellisesti tein myös omaa välitilinpäätöstäni. Fyysisesti ryhmä on kehittynyt kohtuullisesti. 10 avoimen luokan soutajan joukosta 2km testissä oman ennätyksen teki talven aikana 6 ja 6km testissä 8. Kevyessä ryhmässä tulokset olivat vastaavat.

Tekniikkavalmennuksen osalta prosessi on kesken. Edellytän valmennettavilta tekniikan syy-ja seuraussuhteiden ymmärtämistä jotta laatu säilyisi harjoituksissa koko ajan, ympäri vuoden. Kieliongelmat ovat hidastaneet tätä prosessia. Tsekkiläisessä kulttuurissa valmentaja on enemmän käskijä kuin avustaja tai ajattelija. Käskijän roolia en ole kokenut omakseni, minulle on tärkeää että urheilijat oppivat ajattelemaan tekemistään itsenäisesti ja analyyttisesti. Sama pätee fyysiseen harjoitteluun. Olisi tärkeää että urheilijat ymmärtävät harjoittelun rytmityksen, levon, sekä ravinnon merkityksen kokonaisuudessa. Tsekin soudussa harjoitellaan kyllä kovaa, ja asenteella mutta muut kokonaisuuden muodostavat asiat vaativat kehittämistä. Kielimuuri on pitänyt kommunikaation valitettavan pinnallisena ja vähäisenä, joka ei ole ymmärryksen kannalta hyvä asia. Fyysisen harjoittelun rytmitystä olen yrittänyt havainnollistaa Suunto t6 ja Firstbeatin analyysiohjelman avulla. Tämä viesti on mennyt perille kohtuullisen hyvin, ja nämä avut ovat auttaneet parempiin tuloksiin.

Kommunikaation pinnallisuus ja valmennuksellinen kulttuuriero vievät valmennustyöstä pois niitä asioita joista valmennuksessa eniten nautin, tässä ehkä kiteytyy yksi peruste sille että on aika palata Suomeen.

Bledissä M4x sukelsi mutta kevyt 4- ja pariairokaksikko pystyivät hyviin suorituksiin. Pariaironelosen ongelmat ovat soututekniikassa, ja joukkueen kemia ei myöskään toimi, joten M4x on nyt hyllytetty. Munchenin MC:n lähtee U23 4x ja yksi tai kaksi pariairokaksikkoa. U23 pariaironelosella on nyt sauma nousta ykkösneloseksi,toivottavasti vauhti riittää ja nuori joukkue kehittyy.

Välitilinpäätöksessä on siis + merkkisiä että - merkkisiä asioita. Hommahan on täydellistä vasta sitten kun kansallislaulu soi, jos sittenkään. Urheilu on vain se maailman tärkein sivuasia.

Jälkimainingit

2010-05-12T12:30:00.003+03:00

Marathonista on muutama päivä ja elämä alkaa voittaa. Jalat ovat tietysti edelleen kipeät, mutta eilen ajelin Wattbikella jo puoli tuntia ja hiihtelin päälle pari kilometriä. Toivon että kevyt liikunta edistää palautumista tässäkin tapauksessa.

Jälkikäteen kun juoksua miettii, on ensiksi tietysti tyytyväinen siihen että se tuli juostua. 15km jälkeen keskityin lähinnä askeleeseen ja siihen että olin mutkissa aina sisäkurvissa. En halunnut juosta liian pitkää Marathonia ja jalat olivat jo 15km jälkeen niin kipeät että yritin säästää niitä mahdollisimman taloudellisella askeleella! Join jokaisella juomapaikalla vähän, vessahätä ei päässyt yllättämään ja tuntui että nesteet riittivät. Sää oli erinomainen; auringonpaiste ja n. 18 astetta lämmintä. 25km kohdalla otin energiageelin jossa oli myös tauriinia ja kofeiinia, geeli piristi psyykettä ehkä liikaakin, sillä seuraavalla vitosella tuli paljon selkiä vastaan ja sitten 30km jälkeen vauhti notkahti, huolimatta Duklan fysioterapeutin tarjoamasta toisesta geelistä 32km kohdalla. Vaikein osuus oli 30-38km, sillä pätkällä kilometrivauhtikin oli ylivoimaisesti hitain. Viimeiselle neljälle kilometrille pystyin hieman jopa nostamaan vauhtia, ja selkiä tuli jälleen vastaan runsain mitoin. 39km kohdalla tervehdin Pekka Rätyä, joka valitteli että ei pysty vauhtiini ja kehotti menemään.... Ei voi sanoa että juoksu olisi mennyt mukavasti, sillä jalat olivat kipeät ja itseä sai potkia koko ajan. Sykemittari pätki hieman jostain syystä ja en saanut reissusta kunnon dataa. Sykkeet kuitenkin olivat alkumatkalla n. 135 luokkaa, ja nousivat tasaisesti niin että parin kympin jälkeen mittarissa oli n. 150 ja lopussa tietysti enemmän.

Marathonin jälkeen virittäydyimme Slavian kahvilaan pitkähkölle lounaalle, ja aloitimme palautumisen kohti tulevaisuuden koitoksia, joihin näillä näkymin kuuluvat sekä Jukolan Viesti että New Yorkin Marathon 5 vuoden kuluttua. Sinne täytyy kyllä treenata vähän enemmän, jotta matkasta nauttii pidemmälle. Sijoitus oli 2757. Alla vähän muuta numeroita jotka löysin kisajärjestäjien datasta.

Start number: 3417 - SINISALO VEIKKO
Category: MM45
Year of birth: 1964

Split min/Km RealTime
10 Km_ 5,49/ 0:58:14
20 Km_ 5,53/ 1:57:12
1/2M _5,47/ 2:03:33
30 Km _5,50/ 2:55:29
40 Km _6,06/ 3:56:39
Finish _5,45/ 4:09:17

4:09:17

2010-05-09T16:02:00.000+03:00

Tavoite saavutettu, jalat tiltissä, mutta eiköhän elämä voita. Jalat alko kipeytyä jossain 15km kohdalla. Vauhti pysy tasasena aina 30km saakka, jonka jälkeen meinasi vähän notkahtaa. Viimeiset 4km maalin läheisyys avitti ja selkiä tuli vastaan paljonkin. Viimeisellä suoralla oli mahtava fiilis. Kuten Panu kommentoi, täytyy Marathon juosta ainakin kerran elämässä! En kuitenkaan neuvo ketään lähtemään Marathonille 9 päivän valmistautumisella.

4:20

2010-05-06T21:46:00.002+03:00

Kävin juoksulenkillä viime viikon perjantaina, eli vappuaattona. Juoksu Kuntraticen metsässä kulki mukavasti ja sain idean ottaa osaa 9.5. juostavalle Prahan Maratonille. En ole koskaan juossut Marathonia ja nuoruusvuosien jälkeen juoksua on harjoitusohjelmassa ollut kovin niukalti. Nuorena juoksin sen verran että 2 mailia taittui aikaan 10:45 ja 2,43km (Hakunilan vanha puru) aikaan 7:45. Näistä tuloksista on kuitenkin vierähätänyt jo reilut 20 vuotta.

Viime vuonna pari Imatralaista kaveria kävi kokeilemassa Prahan Marathonin lenkkiä, ja kisan jälkeen tapasimme kaupungilla. Kokemus jätti positiivisen muistijäljen. Täytyy myöntää että ajatus oli juosta kevään aikana enemmän, mutta jostain syystä heräsin vasta vappuna siihen, että josko vielä ehtisi. Juoksukilometrejä vuonna 2010 on koossa vähän reilun maratonin verran, mutta kuitenkin alle 100. Perjantain ja lauantain ilmoittautumisen jälkeen harjoittelu on kulkenut seuraavia latuja.

1.5. Pyöräilyä Racicen souturadan varressa, ehkä n. 40-50km rauhallisesti kisoja seuraillen
2.5. Soutu 10km
3.5. 16 km lenkki n. 6:05 kilometrivauhtia, jalat puuta 14km kohdalla
4.5. Soutu 20min + hiihto 20min, + venyttely päälle
5.5. Juoksu 25min + 20 min hiihto
6.5. Juoksu 8,3 km 43:45, eli 5:15 kilometrivauhtia, päälle palauttava pyörä 20min.

Huomenna perjantaina palauttelen aamulla soutaen kevyen vitosen ja lauantaina huilaan. Pohjia kestävyyslajeista Marathonin juoksuun on tietysti sen verran että verenkierto ja hengitys taatusti toimivat, mutta kovana haasteena on jalkojen lihaskunto. Jalkojen lihaskunnon vuoksi olen yrittänyt juosta vielä tänäänkin. Toivottavasti parin päivän huili riittää palauttamaan jalat siihen kuntoon että niillä selviää Marathonista. Valmistautuminen on ollut kovin niukka ja siksi tavoite täytyy asettaa riittävän alas. 16km lenkillä syke hakkasi n. 130-135 ja tämän päivän lenkillä syke oli n. 155. Kunraticen metsälenkki on melkoisen mäkinen, joten sydän saa siellä ihan hyvää kyytiä. Yritän lähteä 130-135 sykkeellä matkaan toivoen että jalat kantavat sitä tahtia maaliin saakka tuo syke/vauhti veisi tuonne 4:20 haarukkaan...

Piediluco 23-25.4.2010

2010-04-26T11:50:00.000+03:00

It is always nice to go to Piediluco. We used to spend lot of time there on the 80' s when Thor Nilsen was the head coach for the Italians. This year Paolo D'Aloia Memorial Reagatta was the starting point for our racing season as crews. On saturday races we had small tailwind and on sunday conditions were slower, with some small headwind.

M4x

Saturday we raced against Italian 4x, that seemed quite ready for summer racing. They started out way higher rate than us and were able to create a 3 second lead during the 1st 500. The lead to our U23 boat was bigger, 5sec, due bad start of the crew. After 1st 500m the speed of our faster crew was the same as the Italians and U23 boat lost 1 sec/500m. 1. ITA 5:48,8 2.CZE 5:52,5 3. ITA2 5:57,3 4. CZE 5:57,5 5. ITA3 6:01,7 6. ITAs 6:17,1

2nd day race competition was harder. Croatia showed excellent speed, beating Italy by 6 and us by 9 and 12 seconds. U23 boat had a good start and was 3rd after 1000m. Mens boat had a bad start and was only 5th at this point. 2nd 1000m was a bit too much for the U23 boat that had to start between Italy and Croatia. Mens boat was faster at the last 500m and passed U23 boat and Italy's 2nd boat. We had many problems with some stomach illness and it disturbed our preparation and focus, despite of this our speed is competitive with the Italians during the body of the race, but Croatia was very fast. I think it was not a bad start for the season, knowing that it was the 1st race togeher for both crews and considering the health problems we had. We need races and kilometers to get faster. 1. CRO 5:52,31 2. ITA 5:58,87 3. CZE 6:01,58 4. ITA3 6:04,18 5. CZE 6:05,25 6. ITA2 6:06,64

M2x

First race of the season for Kuba and Vitas as well. New boat felt good, and the heat on saturday was ok. Sunday final was not good rhythmically or speedwise. The speed of the boat is not even close to the potential of this double. On training we try to solve the technical problems that slow the boat down. One good start out of 3 is better than 3 bad ones...

LM 4-

Saturday 2nd place 4,6 seconds behind Italy CZE time 6:05,9. Crew was not satisfied and decided to try higher rate for the sunday. Warmup was good, but at the race the crew was not able to be enough together to have good speed. 4th place 5,7 (6:23,08) seconds behind 2 Italian boats and a spanish boat was not a good result. For some parts of the race speed is there, but not all race.

For me this is quite normal beginning for the season. We haven't done racing nor speedwork. These competitions were the start for the race frequency training. Racing, that will improve both, technical skill at the race rate and physiology.

Croatia

Croatia was on two doubles on saturday, earning 1st and 2nd places. First place by 6:16 time and other 2x 10 sec behind. Sunday these 4 men rowed the M4x and had excellent result. This tells us that we will have to row very fast to beat them, but we are working on it.

Kilpailukausi on aloitettu

2010-04-11T11:55:00.002+03:00

Lauantaina 10.4. Horinissa Prahan lähellä järjetetyissä Tshekin pitkän matkan mestaruuskilpailut järjestettiin pohjoismaisten sääolojen vallitessa. Tuuliolosuhteet olivat onneksi kelvolliset, joten kilpailuosuhteita voi pitää kelvollisina. 6km mittainen kilpailu on samalla karsintakilpailu Tshekin 2km kontrolliregattaa varten, joten sillä on merkityksensä myös maajoukkuetta ajatellen; hyvä suoritus 6km kilpailussa ja 2km kontrolliregatassa avaa ovia maajoukkueen suuntaan, jos ei alkavaksi kesäksi niin tulevaisuudessa kuitenkin. Maustetta ksioihin toivat Racicessa leireilevät länsinaapurin soutajat.

Miesten yksikön voitti odotetusti Ondrej Synek, joka jätti kisan moninkertaista voittajaa, Ruotsin Lassi Karosta 26 sekuntia. Oman tiimini paras oli kolmanneksi sijoittunut David Jirka joka jäi Karoselle vain 7 sekuntia. Valmennettavani sijoittuivat kisassa sijoille 3-12, eli tulos oli jokseenkin odotettu, ainakaan suuria pettymyksiä ei tähän lähtöön mahtunut. Positiivisia yllätyksiä olivat David Jirka (3), Petr Vitasek (4), Martin Basl (7) ja esimmäisen yksikökilpailunsa kuukauden pariairoharjoittelun jälkeen soutanut ryhmäni uusin jäsen Jakub Makovicka (9). Muidenkaan osalta suoritukset eivät olleet huonoja, etenkään kun otetaan huomioon että olemme keskittyneet harjoittelussa neloseen ja kaksikkoon. Viimeisen kilometrin hyytyminen pudotti Tomas Karaksen kauas kärjestä, aina 4km saakka Tomas oli Karosen vauhdissa, ja vielä 600m ennen maalia hieman Jirkaa edellä 3. sijalla. Päätavoite täyttyi, sillä koko kymmenen miehen ryhmäni lunasti paikkansa 12 parhaan joukkoon ja kontrolliregattaan joka soudetaan vappuna. Junioreiden yksikön voitti ryhmäni kanssa haroitellut Jakub Podrazil ajalla 23:11,36.

1. SYNEK O. 21:52,46
2. KARONEN L. 22:18,55
3. JIRKA D. 22:25,61
4. VITÁSEK P. 22:33,70
5. KARAS T 22:51,07
6. BUZRLA P. 22:53,11
7. BASL M. 23:01,67
8. HOUSKA J. 23:08,89
9. MAKOVIČKA J. 23:23,41
10. ANDRLE J. 23:35,26
11. ZEJDA J. 23:44,20
12. OUŘEDNÍČEK P. 23:44,41

Miesten kevyessä luokassa nähtiin hieman dramatiikkaakin. Voittaja, Adam Kapa souti erinomaisesti ja olisi sijoittunut avoimessakin yksikössä viidenneksi. Kisan ennakkosuosikki, Odrej Luzek myöhästyi minuutin verran lähdöstä ja jäi lopulta Kapalle 1:08, eli hävisi Kapalle vauhdissa n. 8 sekuntia. Maajoukkueen ulkopuolelta erinomaista vauhtia näytti myös Petr Cabla joka hävisi Kapalle vain 13 sekuntia. Tshekki rakentaa perämiehetöntä kevyttä nelosta joten Vetesnikin veljekset vetivät tässä kisassa kevyttä perämiehetöntä kaksikkoa, sijoittuen siinä toiseksi. 7 sekuntia Kopac - Vrastil parin jälkeen. Sikäli kevyiden tilanne on hyvä; (tämän kisan ja fyysisen suorituskyvyn perusteella) on mahdollista rakentaa myös kevyt pariairokaksikko, jolla on edellytykset menestyä tänä kesänä kohtuullisesti ja tulevaisuudessa hyvinkin. Pieni pettymys kevyessä yksikössä oli Petr Cablan velipojan Vlastimil Cablan hyytyminen yhdeksänneksi 1:40 voittajalle jääneenä.

LM1x
1. KAPA A. 22:46,48
2. ČABLA P. 22:59,73
3. VIKTORA M. 23:30,06
4. FÁBER J. 23:38,01
5. SUSKÝ A. 23:53,90
6. LUŽEK O. 23:55,32

LM2-
1. VRAŠTIL M. KOPÁČ J. 21:51,66
2. VETEŠNÍK J. VETEŠNÍK O. 21:58,29
3. KROULÍK R. GREŇ J. 24:13,09

Miesten perämiehettömässä kaksikossa nähtiin parikin yllätystä. Kisan voitti pari Koloc-Melichar 15 sekuntia ennen viime kesänä JM4x hopeamitalisteja Szabo-Pilciä. Kolmanneksi veti ennakosuosikkipari Gruber-Horvath ja neljänneksi Bruncvik-Dolecek. sijoille 5-7 vetäneet paritkin olivat 40 sekunnin sisällä voittajasta, joten 7 kohtuullisen hyvää perämiehetöntä kaksikkoa on hyvä lähtökohta nelosen rakentamiseen, tai vaikka kahden nelosen, sillä Koloc-Melichar ja Szabo-Pilc ovat vielä parikin vuotta U23 kirjoissa.

M2-
1. MELICHAR P. KOLOC J. 21:26,67
2. PILC J. SZABÓ D. 21:42,51
3. HORVÁTH M. GRUBER J. 21:42,66
4. DOLEČEK M. BRUNCVÍK M. 21:48,09
5. NEFFE K. SRNA J. 21:56,37
6. KLANG M. JANEČEK T. 21:57,40
7. SLAVÍK V. BĚHAL K 22:05,26

Naisten yksikössä Mirka Knapkova voitti 17 sekuntia ennen Jitka Antosovaa, ja 57 sek ennen Lenka Antosovaa. Siskokset muodostanevat tänäkin kesänä kilpailevan venekunnan suomalaisnaisille pariairokaksikkoon. Sisäsoudun MM-kilpailuissa pronssille sijoittunut Pavlina Ziskova jäi hyvästä fysiikasta huolimatta kauas kärjestä. Naisten kevyen yksikön voitti viime kesänä MC kisan palkintokorokkeellakin ollut Klara Janakova, 17 sekuntia ennen Ruotsin Cecilia Liljaa.

W1x
1. KNAPKOVÁ M. 23:54,92
2. ANTOŠOVÁ J. 24:12,16
3. ANTOŠOVÁ L. 25:10,15
4. RADSHOLM K. (SWE)25:23,92
5. ČVANČAROVÁ D. 25:37,36
6. VAŘEKOVÁ G. 25:47,90
7. ŽIŽKOVÁ P. 26:05,24

LW1x
1. JANÁKOVÁ K. 25:11,09
2. LILJA C. (SWE) 25:42,95
3. ZRNOVÁ L. 25:48,64
4. KALSTROM L. (SWE) 25:56,20
5. SAGOVÁ B. 26:03,48
6. FLORIÁNOVÁ L. 26:04,13
7. RICHTEROVÁ N. 26:05,57
8. PAZDERKOVÁ M. 26:08,25

Täydelliset tulokset löytyvät Tshekin soutuliiton sivuilta.Tulokset Lähdöt alkoivat aamulla klo 10 ja jatkuivat minuutin välein muutamia poisjääntejä lukuun ottamatta klo 17:14 saakka

Lähitulevaisuuden suunnitelmat

Parin viikon kuluttua kilpailemme Piedilucossa Italiassa kahden pariaironelosen ja yhden pariairokaksikon voimalla. Toinen nelosista on U23 nelonen ja toinen "aikuisten" nelonen. neloset soutavat seuraavissa kokoonpanoissa: M4x T.Karas, J.Makovicka, J. Podrazil, D. Jirka U23M4x M. Basl, P. Buzrla, P. Ourednicek, J. Andrle. Pariairokaksikkoa vetävät J.Houska ja Petr Vitasek.

Autotallitriathlon, pidempi versio; Soutu 5km, Wattbike 10km ja C2Hiihto 2km

2010-03-21T13:43:00.004+02:00

Lähdimme perjantaina klo 13:00 kohti Prahaa Duklan bussilla, saavuimme Prahaan n. 5:30 lauantai-aamuna. Trailerin purku ja kotiin hetkeksi nukkumaan, oli mukava palata kotosalle parin viikon leiriltä! Lauantai kului Idan Beach Volley turnausta katsellen, täytyy todeta että jos ottaisimme Idan kanssa pelin, niin kaksi Veikkoa häviäisi kahdelle Idalle, pystyyn. Nuoren ihmisen urheilullinen kehitys on hämmentävän nopeaa!

Lueskelin tänä aamuna aikani kuluksi Markku Jokisipilän Blogin, tuttu haaste osui ja upposi. Päätin ryhtyä rakentamaan kahden viikon pikakuntoa kohti Markun Boat Race haastetta ajatellen. Haastehan on soutaa C2 soutulaitteella Boat Racen kilpailumatka, eli 6779m, ja kilpailupäivä 3.4. Pikakunnon rakentamiseen on aikaa siis 2 viikkoa. Siihen mahtuu 2 kovaa harjoitusta, joista toinen on jo siis pulkassa ja toinen täytyy vetää ensi viikonloppuna, ehkä kilpailumatka 1:54 vauhdilla, väliin kestävyysharjoittelua vaihtelevalla intesiteetillä, juosten, pyöräillen, soutaen ja hiihtäen + 3-4 voimaharjoitusta joissa on pitkät lämmittelyt ja jäähdyttelyt. Kisaa edeltävälle päivälle lepo... jospa se siitä

Valmistautuminen alkoi pidemmän kaavan autotallitriathlonilla. Ajattelin ottaa suhteellisen kevyesti, mutta mopo karkasi käsistä jo soutuosuudella. 5km soutu sujui aikaan 19:03,7, 10km pyörä 14:43 ja 2km hiihto 8:57. Olen tyytyväinen soutuun ja pyöräilyyn, pyörässä toinen vitonen oli jo todella painavaa. Hiihtoharjoittelun olemattomuus Italian leirillä kostautui, sillä hiihto oli todella tahmeaa taaperrusta. Keskivauhti juuri ja juuri alle 2:15! Kokonaisaika 42:59,07, EPOC 191 ja harjoitusvaikutus 4,6. Vaihdot sujuivat tällä kertaa sujuvasti ja pyöräkengät napsahtivat polkimiin kiinni nopeasti. (Lisäys 22.3.):Ajoin Suunnon syketiedoston Firstbeatiin ja huomasin että hiihdon puolivälissä paita oli ilmeisesti jo niin märkä että sykesignaali oli kadonnut. Tuossa vaiheessa Epoc oli 234, ja jos katsoo mihin käyrä olisi yltänyt niin totuus on n. 250. Harjoitusvaikutus 5, eli "overreaching". Täytyy ottaa pari palauttavaa päivää tähän väliin...

Onnistuneet soutu - ja pyöräosuudet valoivat uskoa siihen että Markun heittämä haaste on mahdollinen vetää n. 1:53 vauhdilla, hyvällä onnistumisella hieman allekkin!

Punaviinillä Lo Spuntinossa

2010-03-19T12:55:00.000+02:00

Leirin lopuksi varastin itselleni hetken aurinkoisella terassilla punaviinilasillisella, lisukkeineen, kuten maan tapa on. Lo Spuntino on kahden veljeksen pitämä pieni kuppila torin laidassa, johon paistaa aurinko aina kun aurinko ylipäänsä paistaa. Kun leirille tultuamme kävin täällä jälleen tuli baarimestari kättelemään kuten kantaveikkoa ainakin.

Leirihistoriani Sabaudiassa alkoi 1985 jolloin seurana olivat Aarne Lindroos ja Reima Karppinen, valmentajana Rainer Fredriksson. Veneluokka oli tuolloin kevyt yksikkö. Nyt veneluokka on kumivene jolla ajelen Tsekkien perässä.. Vuosien varrella täällä on tullut vietettyä aikaa leireillä jo lähemmäs vuoden verran. Hotellit ovat tulleet tutuiksi ja aikaa on ollut kehittää yhteistyötä hotellien kanssa. Olen viimeiset 4-5 vuotta nauttinut Verbanian tarjoilusta ja yhteistyö alkaa vähitellen sujua yhä paremmin. Monissa hotelleisa ravinnon laatu ei ole tyydyttänyt, mutta Verbaniassa monivuotinen yhteistyö on johtanut siihen että sekä laatu että määrä alkavat miellyttää miessoutajiakin. Sandro panostaa tosissaan olosuhteiden kehittämiseen ja me sekä nautimme kehityksestä että kehitämme pakettia Sandron kanssa. Harvassa paikassa hinta ja laatu kohtaavat yhtä hyvin kuin täällä.

Laguunista ovat poissa simpukkaviljelmät, tilaa on entistä enemmän ja olosuhteet ovat hyvät. Dukla Prahan suhteet tekevät mahdolliseksi Marina Militaren käytön harjoittelussa. Siellä on hyvä setti sisäsoutulaitteita huonon kelin varalle ja hyvin varustettu punttisali. Canottieri Sabaudia tarjoaa myös hyvän mahdollisuuden voimaharjoitteluun. Kaikkiaan viihdyn Sabaudiassa hyvin. Italialainen espresso maistuu ja kevät on alkanut täältä niin usein että en oikein tiedä mistä muualta sen voisi aloittaa, ehkäpä pohjoisen hangilta sitten joskus.

Harjoittelu on vuosien varrella kehittynyt myös, nykyään pyöräilemme palauttavia treenejä entistä enemmän ja tällä kertaa kaikilla on oma pyörä mukana, valmentajallakin. Monipuolisuus tuntuu sekä miellyttävän että tuovan tuloksia, kesä näyttää kuinka pitkälle pääsemme. Uuden - Seelannin MM-kisoihin vaadittanee sijoitusta kolmen joukkoon Luzernin maailmancupissa, ei mikään läpihuutojuttu, mutta mahdollinen.

Kilpailukausi alkaa kolmen viikon päästä Tsekin 6km mestaruuskilpailuissa, veneluokkina 1x tai 2-. Mukava että alkaa, näemme missä mennään. Olemme tänä keväänä keskittyneet entistä enemmän harjoitteluun nelosella ja kaksikolla, yksikön vauhti saattaa hieman kärsiä, mutta kaksikot je nelonen vastaavasti menevät kovempaa, pian se nähdään. Kansainvälinen kilpailukautemme alkaa Piedilucossa viiden viikon kuluttua, kaksikoilla ja-tai nelosella.

Marit Björgen 5, (3-2-1) – Suomi 5, (0-1-4)

2010-02-28T21:59:00.002+02:00

Norja 22, (9-8-6) – Suomi 5, (0-1-4)

Vancouverin talviolympialaiset eivät menneet suomalaisilta odotusten tai virallisten tavoitteiden mukaisesti. Tavoitteena oli voittaa 12 mitalia ja tulos on viisi. Jääkiekko oli ainut suomalaislaji joka poistui kisoista voittajana. Miksi?

Jääkiekko on niitä harvoja lajeja joissa Suomessa on rahaa, kykyjenetsintää, menestymisen kulttuuria, ja kaikkea sitä mistä menestys syntyy, jääkiekon menestys on helppo selittää. Muut lajit tulevat kaukana perässä.

Urheilumme kärki on kapea, ja osaajia on vähän. Osaajien tieto ei jakaudu koko suomalaiselle huippu-urheilulle vaan se pidetään visusti niillä kenellä sitä on. Tiedon jakaminen koetaan uhkana enemmän kuin voimavarana. Vertailu Norjan Olympiatoppeniin osoittaa selvästi tiedon jaon puutteen suomalaisessa huippu-urheilussa. Norjassa Olympiatoppen kokoaa tiedon parhailta osaajilta ja varmistaa sen että tieto hyödyttää koko norjalaista huippu-urheilua. Olympiatoppen myös palkkaa huippu-osaajia jotka toimivat yhteistyössä lajien valmentajien kanssa. Tätä nykyä Olympiatoppenin kestävyyslajien päävalmentajana toimii Tore Övrebo, joka on tunnetaan myös norjalaisen kaksinkertaisen olympiavoittaja Olaf Tuften (soutu, M1x) valmentajana. Övrebo kertoi Olympiatoppenista Fisan valmentajakongressissa Kööpenhaminassa tammikuussa 2010. Övrebo puhui Kööpenhaminassa myös Norjan tavoitteista Vancouveria ajatellen, tavoite oli olla 3 parhaan kansakunnan joukossa ja saavuttaa 20-25 mitalia, tosin hyvällä onnistumisella enemmänkin olisi Övrebon mukaan mahdollista.

Olympiatoppen kerää tiedon onnistujilta ja epäonnistujilta ja pystyy ohjaamaan prosesseja. Sukelluksia, jonka Suomen hiihto Vancouverissa teki, ei tapahdu. Mitä Olympiatoppen sitten tekee? Sivustolta www.olympiatoppen.no löytyy paljon tietoa siitä mikä tekee Norjasta kokoonsa nähden varteenotettavan urheilumahdin. Sivuilta löytyy myös mielenkiintoisia videoklipsejä Marit Björgenin ja muiden norjalaisten harjoittelusta.

Näen että suomessa urheilija – valmentaja parivaljakot tekevät työtään itsenäisesti ja kukin tavallaan. Menestystä tulee joidenkin parivaljakkojen toimesta. Tasokkaat sparraajat kuitenkin puuttuvat useilta sektoreilta ja potentiaalia parempaankin menestykseen olisi. Huippu-urheilun ravitsemus on lapsenkengissään, ei ole olemassa suomalaisen kestävyysurheilun valmennusfilosofiaa. Harjoitusten laatua voidaan taatusti parantaa ja kehonhallintaa kehittää, psykologiasta puhumattakaan. Menestystä tavoiteltaessa keskitytään vain harjoitteluun, ja unohdetaan arjen rakentaminen sellaiseksi että urheilijan on mahdollista tavoitella täyttä potentiaaliaan pitkällä aikajänteellä. Kokonaisuuksien hallinta puuttuu. Näpertelyllä ei voittoja heru. Jokainen urheilija – valmentaja pari tekee paljon virheitä matkallaan huipulle, jos yhteistyö sinne saakka kantaa, turhaan! Yhteistyö ja tiedon jakaminen vähentäisivät virheiden määrää ja nopeuttaisivat nousua huipulle ja pidentäisivät urheilijoiden uraa kansainvälisellä huipulla.

Menestyksen puuttuessa rima laskee koko ajan. Sen sijaan että tavoiteltaisiin voittoa ja laatua kaikessa tekemisessä, ollaan tyytyväisiä yhä vähempään. Kohta tyydytään jo pelkkään osallistumiseen! Pystymme parempaan. Menestyjät maailmalta tekevät asioita paremmin kuin miten asiat suomalaisessa urheilussa tehdään.
Suomen Olympiakomitea on ottanut askelia oikeaan suuntaan suomalaista huippu-urheilua kehittäessään, mutta tehtävää on paljon. Menestymättömyys ei ole johtajien vika, vaan syyt löytyvät suomalaisesta yhteiskunnasta, liikunnan, valmentamisen ja urheilun rahoituksesta. Lajien keskinäinen kilpailu ehkäisee tiedon jakamista ja suomalaisen huippu-urheilukulttuurin kehittämistä, liian harva on huolissaan suomalaisen huippu-urheilun menestyksestä, moni on huolissaan vain omasta lajistaan. Yhteistyötä toki suomessakin on, Olympiakomitean järjestämät valmentajien tapaamiset ovat hyvä alku, mutta raapaisevat vain pintaa. Tarvitaan syvää, todellista ja jokapäiväistä työtä yhteistyön kehittämiseksi.

Olympiatoppenin kaltainen huippu-urheilumenestyksestä vastaava organisaatio tarvittaisiin meillekin. Övrebon esityksestä Kööpenhaminassa paistoi läpi koko organisaation intohimo kehittää koko NORJALAISTA huippu-urheilua. Vahvan kokonaisnäkemyksen lisäksi urheilu tarvitsee intohimoa, Norjassa intohimo kehittää norjalaista urheilua johti Olympiatoppenin syntyyn 1980-luvun lopulla, vuoden 1988 kisojen heikkojen tulosten seurauksena. Suomi on Vancouverissa tehnyt pohjanoteerauksen, ehkä tässä on mahdollisuus uudistaa suomalaista urheilua. Ennen Olympiatoppenin perustamista Norja voitti vuosina 1952-1988 keskimäärin 9 mitalia/ kesä ja talviolympialaisista yhteensä. Olympiatoppenin perustamisen jälkeen keskiarvo on 23, ja noususuunnassa, sillä Vancouverista saalis on 23 mitalia ja Pekingistä Norja voitti 9 mitalia.

Menestymisen kulttuuri syntyy kun laittaa yhteen intohimoisia urheilun eri osa-alueiden osaajia, rahaa, lahjakkaita urheilijoita, järkevän johdon ja pitkän historian josta ammentaa. Poliittista tahtoa urheilumme kehittäminen vaatii, ja toivon että sitä löytyy.

Tsekin mestaruuskilpailut sisäsoudussa, 20.2.2010

2010-02-22T12:45:00.000+02:00

Talven sisäsoutuharjoittelu tuli mitatuksi Neratovicessa, lähellä Prahaa käydyissä Tsekin mestaruuskilpailuissa. Sisäsoututulokset kertovat siitä miten talviharjoittelu on osunut ja uponnut, joten ennen kilpailuja pientä jännitystä oli havaittavissa sekä urheilijoissa että valmentajassa. En pyrkinyt ohjelmoinnilla optimaalisiin tuloksiin tässä vaiheessa koska se olisi vaatinut liikaa kompromisseja harjoittelun jaksotuksen kanssa. Pääkilpailut ovat kesällä ja siksi paras mahdollinen kunto suunnataan sinne.

Kevyt luokka oli ensin tulessa. Vetesnikin veljekset ja Ondrej Luzek lähtivät matkaan 1:32 keskivauhdilla, joka veisi heidät reilusti uuteen Tsekin ennätykseen ja aikaan 6:08. Matka kuitenkin näytti että aivan sinne ei kunto lauantaina riittänyt, Jan Vetesnik veti kuitenkin uuden Tsekin ennätyksen 6:10,1. Muutenkin kevyet vetivät kelvollisesti, kaikkiaan 4 omaa ennätystä ja nekin jotka ennätyksistään jäivät pääsivät lähelle niitä.

Avoimen luokan B-finaalissa oli kolme ryhmäni edustajaa. Martin Basl, joka tavallisesti lähtee kuin tykin suusta, otti nyt alun rauhallisemmin ja palkittiin omalla ennätyksellä 6:04,4. Vitasek lähti kovaa, mutta noutaja tuli ja hautasi haaveet hyvästä ajasta. Loppuaika 6:13,7 on selkeä epäonnistuminen. Ryhmääni kesän alussa vakituisesti liittyvä Jan Andrle noteerasi 6:18,5. Hän on kauden aikana parantanut ennätystään 6 sekuntia 6:20 -> 6:14. Lauantaina ei lentoa kuitenkaan ollut.

A-finaalista muodostui jännittävä kamppailu jopa voitosta. Ennakkoon Jakub Houska ja Ondrej Synek olivat tasoissa 500m ennen maalia, molempien keskivauhti siihen saakka 1:27,5. Houska hyytyi hieman lopussa ja Synek pystyi puristamaan parin sekunnin eron viimeisellä viidellä sadalla. Synek 5:49,3, Houska 5:52,1 (oma ennätys) Synekin Tsekin ennätys on 5:41,8 viime keväältä. Petr Buzrla taisteli jopa pronssista 500m ennen maalia Michal Horvathin ja Vaclav Zittan kanssa. Piirun liian kova alkuvauhti kostautui, mutta kaikesta huolimatta Buzrla noteerasi oman ennätyksensä 5:58,5. 500m ennen maalia Buzrlan keskivauhti näytti vielä aikaa 1:28,9.

Kevyen ja avoimen ryhmien 16:sta soutajasta kahdeksan teki oman ennätyksensä, ja lähes kaikki niistäkin jotka eivät tehneet vetivät hyvin lähelle omia ennätyksiään. Syytä ylenmääräiseen tyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole, sillä fysiikka voi aina olla parempi. Kevyessä luokassa viiden parhaan keskiarvo oli 6:14,5 joka alkaa olla lähellä niitä lukemia, joilla menestymiseen on edellytykset. Avoimessa vastaava viiden nopeimman keskiarvo on 5:59,6. Keskipainon ollessa 89,8kg. Parannusta viime vuoteen on havaittavissa, mutta edelleen pitää parantaa sekä fysiikkaa että tekniikkaa jotta voittaminen olisi mahdollista. Avoimessa nähtiin myös pari noteerausta, joissa urheilijat eivät yltäneet omalle tasolleen. Heille on vain yksi tie, ylöspäin.

Kevät alkaa tehdä tuloaan Prahaan, joki näyttää nyt jo houkuttelevalta, tyyni aurinkgonpaiste ja +5 astetta lämpöä...

Kilpailujen tulokset:
http://www.veslo.cz/xv-mezinarodni-mistrovstvi-cr-v-jizde-na-veslarskem-trenazeru-

Urheiluko pelkkää viihdettä?

2010-02-13T19:01:00.000+02:00

Tapio Videmanin mukaan urheilussa dopingtestit pitäisi lopettaa ja doping sallia sillä perusteella että urheilu on ainoastaan viihdettä. Väite on käsittämätön ja kertoo että väittäjä on todella kaukana itse urheilusta.

Urheilukilpailut ovat julkisia, mutta prosessit jotka kilpailuihin johtavat ovat osa urheilijoiden ja valmentajien elämää. Urheilu ja taide kuuluvat ihmisille ja parhaimmillaan niistä muodostuu harrastajalleen ja harrastajayhteisöilleen intohimo. On naiivia heittää että urheilu on pelkkää viihdettä. Urheilu on arvokasta elämän sisältöä! Väitän että urheilussakin prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos. Itse prosessissa on urheilun ydin, siitä Videman ei tunnu tietävän yhtään mitään. Penkkiurheilijan saattaa olla helppo ajatella samoin. He näkevät ainoastaan kilpailun, josta muodostuu myös viihdettä kun tapahtumia rakennetaan mediaa ajatellen houkutteleviksi. Urheilu on toki sinänsä jo viihdettä, yleisö haluaa nähdä hyviä suorituksia ja elää suosikkiensa mukana. Kilpailut ja pelit ovat kuitenkin vain pintaraapaisu itse tekemiseen.

Dopingin salliminen olisi urheilulle kuolinisku. Kuinka moni vanhempi haluaisi viedä lapsensa urheilun pariin jos doping olisi erottamaton ja välttämätön osa urheilua? En minä ainakaan. Kehotan Videmania ja muitakin urheilun "asiantuntijoita" osallistumaan seuratoimintaan ruohonjuuritasolla, ehkä silmät aukeavat.

Terve urheilu auttaa nuoria ja lapsia kasvamaan terveeseen aikuisuuteen, edelleen, uskotte tai ette. Taidon oppiminen ja kunnon paraneminen motivoivat ja luovat ympäristöä sille että haluaa oppia lisää, haastaa itseään tulemaan paremmaksi. Penkkiurheilija ei koe flowta, eikä välttämättä tiedä mitä se on kun osaa, mitä se on kun onnistuu ja oppii. Eivät nämä arvot ole viihdettä. Ne ovat suurta, tervettä nautintoa tekijälleen. Penkkiurheilija ja Videman katsovat urheilua viihteenä, mutta urheilijat urheilevat koska nauttivat siitä mitä tekevät!

Nykyinen Doping keskustelu koskee muutamaa suomalaisen mittapuun mukaan "valtalajia". Ovatko muut lajit samassa kelkassa? Tiedän, toki vain oman lajini kautta, että eivät ole. On loukkaavaa että julkisuudessa väitetään aina doping keskustelun yhteydessä että kaikessa huippu-urheilussa on doping-ongelma. On puhdasta huippu-urheilua, on lahjakkuutta, on laadukasta harjoittelua ja puhtaita huipputuloksia ja olympiamitalisteja, riippumatta siitä mitä herra Videman asioista ajattelee. Onneksi näin on nyt ja tulevaisuudessakin. On aika turhaa huudella vieraisiin pöytiin ja syyttää muita maita dopingista. Suosittelen suomalaisen urheilukulttuurin kehittämistä, kykyjenetsintää, laadukasta valmennusta, laadukasta seuratoimintaa, urheilun ja opiskelun yhdistämistä ja niiden kautta huipputuloksia myös tulevaisuudessa.

Autotallitriathlon osa II

2010-02-06T12:35:00.000+02:00

Startti aamulla 7:00. Soutu 2 km; tavoitteena oli parantaa edellistä n. 5 sekuntia. Ensimmäinen 500m helposti 1:51,6, jatko hieman nopeammin 1:50,9 ja kolmas viisisatainen samoihin ja viimeinen vähän hitaammin. Viimeisellä viisisatasella huolestutti vähän koska happoa alkoi kertyä tuntemuksen mukaan jonkin verran. Vaihto pyörään sujui kelvollisesti muuten mutta kesti aikansa että sain kengät kiinni polkimiin, ja että monitorin virrat tulivat päälle ja matka alkoi kertyä. Yritin pyörittää tasaisella paineella koko 5km matkan ja seurasin polarisaatiota. Watit pyöri siellä 270 korvilla ja matka eteni. Pyöräiyn lopussa olin jo aika tiltissä, mutta vauhti säilyi ihan mukavasti. Pyörän jälkeen tiesin että kokonaisaika paranisi roimasti. Pyörältä hiihtoon, 1km...jalat löivät setsuuria, joten en pystynyt pumppaamaan niillä aluksi lainkaan. Huohotukselta oli vaikea saada käden osumaan lenkkeihin, mutta sitten kun pääsi matkaan keskivauhti pyöri n. 2:05-2:06 kantturoissa. Pätkän lopussa jaloissa kiersi jo sen verran veri että pääsin vähän pumppaamaan jaloilla ja sain keskivauhdin painumaan alle 2:05:n. Kokonaisaika oli 19:14, Epoc 99, max syke 177 ja harjoitusvaikutus Firstbeatin Sportsin mukaan 3,7. Mukava tapa aloittaa lauantai-aamu...

Harrachov

Olimme viikon 4 Harrachovissa, osa porukasta oli Livignossa korkealla hiihtämässä ja itse olin Harrachovissa niiden kanssa jotka eivät ollet Livignossa. Ladut olivat hyvässä kunnossa ja maasto huomattavasti jyrkkäpiirteisempää kuin mihin Suomessa olen tottunut. Kävimme yhtenä päivänä Puolan puolella hiihtämssä, missä oli tasaista, mutta niin raskas ja luminen keli, että homma kävi työstä. Hiihtoleirit ovat valmentajan kannalta mukavia koska voi hiihtää porukan mukana itsekin.

Olemme opetelleet joukolla (oma ryhmäni ja kevyet) Suunto t6 ja Firstbeat Sports ohjelmien käyttöä. Tärkeimpin tavoitteina ovat olleet vaihtelevuuden säilyttäminen ja ergovauhtien suhteen oikeiden intensiteettien löytäminen ja kontrolli. Joissakin palaute on johtanut vauhdin lisäykseen ja toisissa hidastamiseen... Porukka on innostunut Epocin seurannasta ihan mukavasti ja uskon että nämä työkalut helpottavat etenemistä ja asioiden kertomista urheilijoille. Lähiajan tärkein välitavoite ovat Tsekin mestaruuskilpailut C2 ergoilla. Kisat pidetään Neratovicessa 20.2. Maaliskuun ensimmäisellä viikolla suuntaamme sitten avovesille tuttuakin tutumpaan Sabaudiaan. Siitä voi jälleen laskea kauden alkavaksi.

Autotallitriathlon

2010-01-16T19:01:00.000+02:00

Kokosin eilen illalla Concept2 SkiErgin autotalliin. Ennestään siellä on jo C2 soutulaite ja Wattbike, C2 Dyno ja muutama kahvakuula ja Fitball. Kuvassa on virallinen autotallitriathlonareena, siirtymiseen suorituspaikalta toiselle ei kulu aikaa. Musiikkilaitteesta kaikui suorituksen aikana Eppu Normaalin musiikkia, mutta biisejä en muista. Keskittyminen oli siis täydellistä.:)

C2 Soutu 2000m ->
Wattbike 5000m ->
C2 SkiErg 1000m

Herätys aamulla 6:30, vähän juomaa, aamutoimet ja sitten ergon pukille. Lämmittelyaikaa 15 min, kokonaan soutaen. Mietin vauhtia jonkin verran koska harjoittelu on ollut kovia tuloksia ajatellen puutteellista. Varovainen alku, lähdin vetämään 1:52-1:53 keskivauhtia ja matkan aikana kävi selväksi että jos meinaa jaksaa pyöräillä, ei kannata vetää tilttiin. Soutuaika oli siis 7:29,6, jonka jälkeen pyörän selkään mahdollisimman ripeästi. Pyörään ei voinut etukäteen ohjelmoida vitosta valmiiksi, joten monitorin aukeaminen kesti hetken. Wattbikella keskivauhti oli hieman alle 1:30 / 1000m, alussa ja lopussa n. 1:25, aikaa kului n. 7:45. Pyörältä nopea vaihto soutulaitteelle, muutaman sekunnin viive monitorin käynnistymisessä ja sitten tasatyöntöä. Alkuun keskivauhti pyöri 2:02 huitteilla, mutta sitten joutui vähän taipumaan. Loppua kohden keskivauhti taipui 2:08 tienoille, viimeinen 200m jälleen 2:04-2:05. Hiintoaika 4:12,6 Hapokas aamurupeama päättyi aikaan 19:44. Suunto T6c ja Firstbeatin analyysi näyttivät että harjoitusvaikutus oli 3,8 ja Epoc 103. Omaa aikaani yritän parantaa kevään aikana. Ammattimies pieksisi minut luonnollisestikkin usealla minuutilla, vaikka matkat ovat noinkin lyhyet, mutta loistavasta kuntoilusta homma käy! Suosittelen lämpimästi kestävyysurheilun ystäville! Samalla heitän haasteen Vuoksen Soutajille, ja Takon Soutajille, ja kaikille muillekin, kenellä vain on mahdollisuus tehdä tulos Autotallitriathlonissa.

Eläköön SK-Vuoksi!

2010-01-12T15:18:00.000+02:00

SK-Vuoksi palkittiin eilen Suomen parhaana urheiluseurana. Saavutus on hieno ja itse jonkin verran urheilutoiminnassa mukana olleena haluan nostaa hattuni korkealle. Ensi kesänä Imatralla järjestettävä FIN-5 suunnistusviikko joka tuo Imatralle tuhansia suunnistajia ja lajin ystäviä. SK-Vuoksi järjestää tapahtuman ja uskon että siitä tulee ikimuistoinen kokemus suunnistajille ja lajin ystäville. SK-Vuoksi ei saanut palkintoa niinkään kokonsa, vaan innovatiivisuutensa vuoksi. Innovaatioita nähtänee myös kilpailun toteutuksessa. Onnea vielä kerran! Imatra on ensi kesänä todellakin City of Orienteering!

Hradec Kralove 2000m, 9.1.2010

Avasimme kilpailukauden Hradec Kralovessa samana päivänä kuin suomalaissoutajat mittasivat tasoaan sisäsoudun SM-kilpailuissa Helsingissä. Tulokset olivat tyydyttäviä, hieman parempia kuin 12.12. Prahan kisassa. Ryhmäni parasta vauhtia esitti Jakub Houska, (198cm/97kg) 5:53,4 joka oli kisan kakkonen Ondrej Synekin jälkeen. Synek noteerasi 5:51,1. Ryhmästäni oli 3 sairaana ja yksi lomamatkalla, joten täyttä kuvaa tämän hetken kunnosta emme saaneet. David Jirka, (190cm/87kg) näytti kelpo vauhtia ajalla 6:01,5. Tomas Karas veti 6:03,2 ja Petr Vitasek 6:07,6. Näiltä kahdelta herralta odotin muutaman sekunnin parempaa vauhtia, ehkä seuraavissa koitoksissa...

Miesten kevyen luokan kilpailu oli mielenkiintoinen; Jan Vetesnik veti ensimmäisen 500m alle 1:30 vauhtia ja näytti hiipuvan keskimmäisellä tonnila, mutta viimeinen 500m oli jälleen nopea ja kello pysähtyi aikaan 6:10,8. Kakkoseksi veti velipoika Ondrej Vetesnik 6:12,4, kolmanneksi Miro Vrastil 6:19,0, neljänneksi Slovakki Lukac Babac 6:20, 5. Jiri Kopac 6:20,7 6. Talven aikana jo lähes 10 sekuntia ennätystään parantanut Adam Kapa 6:22,6 ja 7. Vlastimil Cabla 6:25,7. Hieman kaverit valittelivat että loppukiri ei irronnut ja sen myötä omat ennätykset jäivät syntymättä. Emme juurikaan valmistautuneet kisaan, joten herkkyyttä ei odotetusti ollut loppukiriä varten. Ajat olivat kuitenkin kohtuullisia, toivottavasti herkkyyttä on hieman enemmän helmikuun Tsekin mestaruuskisoissa.

Junoreissa syntyi Jakub Podrazilin toimesta uusi Tsekin ennätys. 6:01,6. Aika puhuu puolestaan.

Naisten ykköseksi veti Pavlina Ziskova hyvällä ajalla 6:44,3. Pavlina soveltuisi hyvin isompiin veneisiin, joita Tsekillä ei naisten luokissa juurikaan ole. Tehoa ja puhtia on, mutta tekniikkaa täytyy yksikköä ja pariairokaksikkoa ajatellen kehittää.
Aika näyttää mihin hän ehtii.

Kaikkiaan uusi vuosi on alkanut ihan mukavasti. Duklan ergot ovat kovassa käytössä ja tämän kuun aikana osa porukasta lähtee hiihtoleirille Livignoo, toinen porukka Harrachoviin ja osa treenailee Prahassa. Motivaatio näyttää olevan korkealla joten koutsinkin on mukava tehdä hommia joukkueiden kanssa.

Good autumn for us

2009-12-16T12:34:00.000+02:00

Autumn training has been quite good for us this year. We were able to spend lot of time on water, and improve rowing technique. I am sure this will make next season easier and hopefully faster for us. For Christmas I have planned 2 weeks of individual training with a bit less hours than normal. I wish the athletes enjoy family and friends before we continue training in Prague on 4th January 2010.

Rowing is a lot about maximising physiology. When we spend a lot of time on water, where we are not able to control the intensities so well, and many people fear that it can cause problems in improving physiology. I agree to this to some point. During this fall our whole U23 group has made records on 2k, some also on 6k. 6k tests are not directly compareable becouse for the first time we have done them on slides, but 2k results tell about improvement, especially of the young. During the spring I would like to see further development, also from more experienced rowers. Last weekend the results on Ergo regatta were good, especially in middle of voluminous training, and after the regatta I was quite happy. We will participate in next ergo regatta on 9th January in Hradec Kralove, and then to national Erg championships on february. Target is that we qualify the whole group to championships. I think the limit will be around 6:08-6:12, depending weather 20 or 24 rowers will qualify.

Having been in Dukla for one year now I feel quite good about my group. We need to work a lot, but we are improving. I have learned to know a little bit the athletes individually, it always makes coaches work easier!

Co-operation with the LM group and Rudolf Kupriva has been good for me and the whole group, despite occasional rush hour at the gym. I feel the athletes are enjoying working hard towards next summer, anxious to improve. That is a good sign.

I now take the opportunity to wish all of my blog readers Enjoyable Christmas and succesfull new year.

Mahdottomat yhtälöt

2009-12-08T13:59:00.000+02:00

Tsekinmaalla on hieman ollut aikaa seurata maailman menoa ja miettiä että mitä tämä kaikki oikeastaan merkitsee...

Ilmasto

Kööpenhaminen ilmastokokouksen alla paljastui laaja ilmstotutkimusten vääristely alan johtavien tutkijoiden taholta. Herää kysymys että minkä tiedon perusteella Kööpenhaminassa asioista päätetään. Kukaan ei näytä tietävän nouseeko maailman keskilämpötila lainkaan, vai nouseeko se energiankulutuksen tuottaman lämmön perusteella vain kaupungeissa. Maallikon näkökulmasta katsottuna olisi syytä palkata tutkijaryhmä selvittämään asiaa, ei luulisi olevan vaikeaa kerätä olemassaoleva data ainakin tältä vuosisadalta ja vetää se yhteen. Samalla voisi tutkia sen millä tavalla lämpötilat ovat kehittyneet sekä kaupungeissa että niiden ulkopuolella. On ilmastokokouksella tietysti puolensa. Ei haittaa jos maailma kehittyy puhtaammaksi ja pystytään vähentämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja pienentämään itse kunkin hiilijalanjälkeä.

Terveydenhoito

Uutisissa kerrottiin nuorten miesten mielenterveysongelmista. Samaan aikaan kerrottiin myös siitä että paljon virvoitusjuomia kuluttavat altistuvat masennukselle. Maallikko voisi vaikka tästä vetää yhteen että terveellinen ravitsemus saattaisi jopa auttaa masennuksesta kärsiviä. Ongelmana on vain se, että onglemasta kärsivällä ryhmällä tuskin on paljoakaan käsitystä siitä mitä terveellinen ravinto on, ja miten heidät saisi sitä syömään, kun maku tuskin vastaa niitä kulinaristisia mieltymyksiä joita henkilöllä sattuu kulloinkin olemaan.

Lääketeollisuus medikalisoi yhteiskuntaa ja imuroi lääkekorvausten kautta veroeuroja kiihtyvällä vauhdilla. Tähän tulee tappi koska rahat loppuvat, mutta sitä ennen; take the money and run! Onko oikein että koko yhteiskunnasta rakennetaan valtavaa sairaalaa, jossa kaikki liikenevä raha käytetään terveydenhoitoon, suuri osa elintasosairauksien hoitoon...Olisiko ihmisten syytä itse ottaa vastuuta terveydestään? Paljonko sikainfluenssa maksoi suomalaisille veronmaksajille? Oliko investionti hintansa väärtti?

Tamiflun käytön tieteelliset perusteen saavat osakseen kyseenalaista julisuutta; Lääketehdas Roche ei julkista tutkimuksiaan kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan soveltuvin osin. Miksi? Ei voi välttyä siltä ajatukselta että syynä on se, että tutkimustulokset, oletukset tai menetelmät eivät "markkinoi" Tamifluta fiittävän hyvin. Lienee syytä muistuttaa että kyseessä on miljardibisnes johon Suomikin on osansa sijoittanut.

Olisi lienee syytä panna tiedemiehet etiikan peruskurssille, tuskin se mitään auttaisi, sillä raha puhuu, ja iso raha puhuu kovempaa!

Työmarkkinat

Talouden lama on tosiasia, mutta paraneeko tilanne lakkoilemalla? Mielestäni lakkoilijat ja ne jotka tänä aikana vaativat palkankorotuksia ampuvat itseään jalkaan. Työpaikat karkaavat halvempien kustannusten maihin ja Suomi kurjistuu. Onhan se totta että nousukaudella saavutetuista eduista on vaikea luopua, mutta pienen Suomen ainut mahdollisuus selvitä kilpailussa on olla joustava. Valitettavasti joustoa ei tunnu löytyvän. Pienyrittäjänä sitä tottuu siihen että tappiolla ei voi toimia kovin pitkään. Iso yritys voi toimia tappiolla ehkä vähän pidempään, mutta nurin sekin menee jossain vaiheessa jos tappiota jatkuu liian pitkään. Lähes alalta kuin alalta kuuluu palkankorotusvaatimuksia ja lakkouhkauksia samaan aikaan kun kansantulo on pudonnut tämän laman aikana 9%! Työn hinnan korottaminen takaa sen että työtä tulee saamaan yhä harvempi. Harvojen työllisten täytyy sitten maksaa veroina kasvava työttömyys ja tehdä pirusti töitä koska palkat ovat niin kovat että apulaisista on turha haaveilla!

1st 5 weeks on water

2009-11-23T15:31:00.000+02:00

Training for season 2010 has been going on now for 5 weeks. We have had very good conditions on the river Vltava, we have completed almost all training on water. Technical level of the younger mambers of our group has improved and we have had time to experiment many different combinations in 2x and 4x. Having this experience next spring will be easier to put together boats for racing and competition.

At the end of this 5 weeks we had a 2k test. At this point records are quite rare, because training has only started and the aerobic capacity is under construction. However 2 younger members of our group pulled new PB:s. Jakub Houska 5:57,6 and Martin Basl 6:07,5. Normal performance was about 4-6 seconds behind the record pace.

Next 3 weeks will be quite demanding in terms of quality and quantity. Eventually we will have to move indoors to work with Concept2 rowers. Demanding period of 3 weeks will be followed by easier period. We will take part at the ERGO Praha on 12.12., at the end of the demanding training.

It would be important to stay healthy now that we are building the aerobic capacity for the future...

Lakkoileva suomi

2009-11-15T20:48:00.000+02:00

Täältä seurattuna tuntuu käsittämättömältä että tänä aikana Suomessa lakkoillaan. Työpaikat katoavat muutenkin halvemman työvoiman maihin ja niillä aloilla joilla töitä kuullaan lakkouutisia jatkuvasti. Ei ole suurikaan ihme jos lama Suomessa jatkuu pitkään. Finnair tekee muutenkin tappiollisena aikana lakon takia pari miljoonaa ylimääräistä pakkasta päivässä. Hiihtokeskukset olisiva auki ensimmäisiä viikonloppuja ja ei muuta kuin lakko päälle... Luottamus Suomeen ja suomalaisiin yrityksiin rapistuu, ja etenkin Finnairille se on kova kolaus. Idän liikennettä on markkinoitu voimakkaasti ja toiminnan epävarmuus toimii negatiivisena markkinointina. Lentäjien uho on huolestuttavaa, valmius jopa kuukausien lakkoon!

Täältä Tsekin vinkkelistä katsottuna näyttää siltä että suomessa on totuttu liian hyvään. Keskiansio täällä on n. 800€/kk, ja asioita osataan tehdä halvalla, eikä valiteta turhasta. Jos palkka tippuu, niin voi hakea muita töitä tai niellä pudotuksen. Viereisellä rakennustyömaalla paiskitaan hommia 7pvää viikossa aamuseitsemästä iltaseitsemään. Jos irtisanominen iskee, ansiosidonnaista ei taida kovin kauaa laariin liristä; motivaatio uuden työpaikan löytämiseen tai yrittämiseen on suuri. Pienen Suomen paras keino säilyttää työpaikat on joustavuus. Joustamattomuus tekee heikkona aikana helposti yritysten toiminnan kannattamattomaksi ja usein seurauksena on toiminnan alasajo tai konkurssi. Joustolla olisi mahdollista päästä yli laman ja ehkä sitten nauttia paremmista eduista parempina aikoina. On käsittämätöntä ja lyhytnäköistä pitää kynsin ja hampain kiinni saavutetuista eduista silloin kun se merkitsee työpaikan loppumista!

Finnairilla on edessä kovat ajat. Lentäjien lakko kohdistuu loppukädessä myös heihin itseensä. Saa nähdä kuinka kauan Finnair nykyisessä muodossaan ylipäänsä on olemassa. Ehkä lentäjän ammatissa on helppoa saada töitä muista yhtiöistä kun Finnairin tulevaisuus ei tunnu lentäjiä huolettavan...Ammatin vastuullisuutta ja vaativuutta väheksymättä Finskin lentäjä tienaa kuukaudessa enemmän kuin keskiverto EU-asukas Tsekinmaalla vuodessa!

Airo

2009-11-12T15:11:00.001+02:00

Airo-lehti on osa suomalaisen soudun identiteettiä. Sain tiedon että Soutuliitto on harkitsemassa julkaisun lopettamista. Olen itse ollut mukana kirjoittamassa lehteä, myymässä mainoksia, ottamassa kuvia ja ostamassa mainostilaakin, jo kaksikymmentä vuotta. Nyt olen töissä Tsekissä ja seurailen suomalaista soutua jonkinlaisen etäisyyden päästä. En ole juuri nyt ajan hermolla soutuliiton asioista, mutta olen joskus ollut, joten ehkä minulla on kompetenssia sanoa mielipiteeni tähän asiaan.

Toivon että lehden kuoppaamista harkitaan tarkoin. On harmi että suomalaisen soudun pienuus on johtanut siihen että henkilöresursst eivät riitä lehden ylläpitoon. Henkilöresursseistahan tässäkin on kysymys; lehti tuottaa tappiota koska siihen ei kenelläkään ole aikaa myydä mainoksia. En sano että mainosten myynti on helppoa, mutta jos mainosmyyntiä tehtäisiin aktiivisesti ja organisoidusti, olisi tappio ainakin pienempi. Toivon että lehden kehittämistä harkittaisiin tosissaan lakkauttamisen sijaan. Yhteistyö Sulkavan Suursoutujen kanssa on ollut järkevää, koska vahva synergia löytyy molempien organisaatioden nimessä esiintyvästä SOUTU sanasta. Laji tarvitsee markkinointia kuten Sulkavan Suursoudutkin.

Alla muutamia ajatuksia jotka heräsivät keskustelua silmäillessäni

Airo on ollut osa lisenssipalvelua: toisin sanoen lisenssin lunastaessaan saa myös Airo-lehden. Osa lisenssituloista kuuluukin näinollen käyttää Airon toimittamiseen.
Soutu on soutuliiton jäsenseurojen ja soutajien yhteinen laji. Soutajat ovat ylpeitä soudusta ja Airo-lehdestä. Tunteeko sama joukko samanlaista ylpeyttä koko vesiurheilusta? Soudussa on useita lajiryhmiä, kuten on melonnassakin. Jos Soutuliiton ja Kanoottiliiton julkaisut yhdstyvät, riittääkö eri lajiryhmille tilaa lehdessä niin että se säilyy kiinnostavana kaikille osapuolille, vai kuihtuuko se omaan pirstaleisuuteensa?

Toivotan Soutuliitolle menestyksekästä syyskokousta; tehkää punnittuja päätöksiä!

Suuri voi olla kaunista - pieni voi olla dynaamista ja toimivaa

Efficient nutrition – way to improve health and performance

2009-11-02T11:11:00.000+02:00

When formula one or rally team chooses fuel for their car, they do not consider 56 octane gasoline. Surely they prefer better quality. I do not see any difference with the situation in sports. Athletes need 1st class fuel to perform optimally. In my opinion 56 octane gas is equal to bad nutrition, in many cases considered normal nutrition even for athletes. We should do better than that. For example red blood cells live about 120 days and almost all cells in human body are renewed within one year! Replacement of them requires quality nutrition.

What to eat?

Eating healthy is about choices. When we go shopping or to a restaurant we choose what we buy. If athlete lives at home, maybe we can choose to influence to one who actually makes the shopping and prepares meals. Knowledge helps us to make right choices. With good nutrition we can stay healthier on short and long term as well as recover better from training. I try to point out simple guidelines for you to be able to make the right choices.

Antioxidants / free radicals

Antioxidants enhance recovery, and fight against free radicals. Best sources for antioxidants are fruit, vegetables and berries. I should point out the fact that quality of the fruit, vegetables & berries is very important. Everything should be ripened by sun, not some gas during transportation. In recent study it was found that organically cultivated carrot has 40% more antioxidants, vitamins and enzymes in comparison to “normal” cultivation. Free radicals are produced as result of combustion processes of our bodies. They cause oxidative stress that weakens our immune system. Antioxidants neutralize the situation and help body to recover. Free radical sources are various; tobacco, too much alcohol, preservatives, artificial colors and sweeteners of our nutrition, medicine, too much sunshine, hard training, radioactive radiation, pollution, infections, big amounts of coffee, animal fat and so on. If we burden our bodies with lot of causes for free radicals and train hard, situation becomes unbearable for our bodies and we became ill. I believe that we have a good reason for trying to minimize the other sources and keep training hard to meet our goals.

Carbohydrates

Carbohydrates provide us big part of the energy that we consume in training. It is common belief that athletes can eat lot of white sugar and it would not harm them. This belief is not correct. White sugar does not have much nutritional value, it does give us energy, but not in a correct way. The Glycemic index of white sugar is very high and causes big variation in blood sugar level, variation that hurts our performance on training and competition. Large quantities of white sugar weaken also our immune system. It is better to consume carbohydrates that help to sustain blood sugar level somewhat stable, and that release energy over longer period of time. This we can reach by selecting full grain products, rice, pasta, bread and so on. Full grain products have many advantages; they contain more vitamins and minerals and more dietary fiber that is important for our well being as well. Fruit sugar is generally better than white sugar, and fruit can be consumed by large quantities with no problem. Many times we can replace the sugar with honey, excellent source of variety of different sugars as well as beneficial phytochemicals.

Protein

Need of protein is individual, but here is some guideline of daily need for athletes. In case athlete eats too little carbohydrates need for protein becomes bigger as well. In this case body uses protein instead of carbohydrates for source of energy. In rowing the need for protein would be around 1,5g/kg/day for men, little less for women. The amount we need depends also on the intensity of our training. For recovery from hard training both, carbohydrates and proteins, are important, as soon as possible after the workout. Best sources for proteins are beans, nuts, eggs, sesame seeds, fish and bird meat. Some red meat is not off limits, but we easily eat too much of it.

Fat

Fat is necessary for us. Many cases lightweight rowers cut all fat from their nutrition in order to reduce their weight. This is absolutely wrong. Body needs fat to function. Small amount of animal fat is also necessary. Vegetable oils are the most important for us, and we need to get them daily. Oils contain lot of energy and it is important that the quantity of daily intake of oils and is correct.

Nutritional choices

YES/ NO
+ Full Grain rice, whey …/ - Sugar
+ Fish & white meat / - Lemonades
+ Sesame seeds, (rich on calcium, zinc, magnesium)/ - White wheat
+ Vegetables / - Milk
+ Rice, Soy and Oat milk / - Animal fat in big quantities
+ Organic have higher nutritional values / - Artificial colors and sweeteners
+ Nuts / - Sweet lunch
+ Fruits & berries / - french fries
+ Cold pressed vegetable oils / - fatty stakes with creamy sauces
+ Eggs, especially egg white / - sweet rolls
+ Sauerkraut / - potato chips
+ Sour milk products / - almost all fastfood

Best way to use fruits for snacks is to eat them to empty stomach, this way nutrients are absorbed well to our bodies to use, and you prevent some non-welcome symptoms that you get if you eat fruit right after meal.

Supplements

Market is full of products that are said to be good for enhancing the performance. Many times these products are money for nothing. It is individual what people want to have, but I would choose my supplements according to following:

Protein

Sometimes we need additional protein after hard training and competition. My choice would be some protein powder with no sweeteners or color. I do not know what Czech suppliers offer, but surely there is some good products available.

Carbohydrates

Sports drink should also be without artificial sweeteners or colors. One possibility is to use honey and sea salt mixed to water.

Antioxidants

I recommend as natural products as possible. I do not accept synthetic vitamins because they are not absorbing well at the body. Fruits, vegetables and berries provide us big variety of vitamins and minerals. We get the benefit of these substances working together. This benefit you can get for example from these products:

- Juice Plus+ capsules that are made from fruit and vegetables
- Vitamin D that is produced to linseed oil that enhances absorbing to body

Minerals

- Calcium, Zinc and Magnesium are important and very necessary at least when training in hot environment when sweating is increased. Sesame seeds are excellent source for calcium and magnesium. There is a product called Tahin or Tahini that is sesame pasta and can be used with bread instead of butter. Try it! It is also rich on protein and other minerals and vitamins.

Timing

Timing of nutrition is important for training and competition.
- 1-4 hours before training 1-5g/kg of carbohydrates. (Carbohydrates 30-60 min before race or training seem to effect negatively to performance.)
- During training 45-75g/ch if training lasts over 1h
- After performance 1,5gch/kg first 20min, 2h and 4h after performance

Joy

When our general nutrition is good, we can also enjoy the taste of delicacies occasionally, without making harm to our training. In general it is important to enjoy the challenge of winning. At the end, it is the motivation of the athlete that makes the winner. The motivation requires athletes to enjoy what they are doing, maybe not every day, but in general.

Time

At the beginning of this blog I wrote about the time it takes before cells are renewed. It takes a long time before one can really feel the input of better quality nutrition. It is important to try to make the right choices permanent way of living. This way we will, at some point, really feel the difference and enjoy improved health and performance.

In the next blogs I will write about training, and the reasons behind my views. In case You have questions, no not hesitate to ask. There is no stupid questions, maybe stupid answers, though.

Training for 2010 has begun

2009-11-01T12:14:00.000+02:00

We started training on 19th of october. To this date we have had excellent 2 weeks on water. New develpoment is that we work now with close co-operation with the LM group, we share training programs and camps. In my group is now about 10 athletes. It is possible to make U23 4x or 2x as well as 4x and 2x for adult races. The goal for winter is to improve technique and physiology to meet world standard next year. We need to improve technically towards more similar thinking and and rowing amongst our group.

We will do most of indoor training on slides, and we also have sceduled some skiing camps during winter. On fall we try to row on water as long as it makes sense regarding to weather conditions. Indoor rowers will be in very heavy use during this winter. Total of about 45 rowers train on the same Dukla facility.

For the winter training we try to keep some variation, so that the winter is not only ergo, but some skiing, biking, running, ballgames, yoga, fitball and so on. It will be an interesting winter and definitely very interesting season. World championships in New Zealand are a real challange for the organization. Reservations have to be made very early, and trip is very expensive, so we should know now which boats are going. Problem is that nobody knows the speed of boats next season. Preparation to championship that takes place on end of october on the opposite side of the world is not traditional either. From athletes point of view they seem to have very good motivation for the next season. Qualification to London looms only one year away from next season! The level of the European Championships next year will be extremely hard. To make good result there we have to be ready!

I will write some blogs about training, nutrition, rowing technique and so on and have them translated in to Czech. I would like to increase the discussion about rowing and this way to improve the quality of training. Understanding the rowing technique will make our training more efficient! Having said that, I do not think that my thinking is the only way to the top, but one group should have the same idea of rowing to go fast. I have experienced various levels of understanding english and I feel that is i important to publish my ideas in Czech language. Thanks for Daniela and Rowline for helping out in this!

Vuoksen Soutajat - Vuoksi Rowing Club, 60 years!

2009-10-06T15:33:00.000+03:00

Vuoksen Soutajat, Imatra - Finland, was established 1949. My history with Vuoksen Soutajat began on 1994 when we moved to Imatra From Helsinki with my wife. At that point the club was not very active and there was not many rowers. I became chairman of the club on 1996 and with the handfull of people we started to revive the club. Funny co-incidence is that I sculled my first National Championship medal (3rd) in Imatra 1980 in 2x (boys U16) with Janne Martensson, guy who I have to praise or blame for my over 30 year career in Rowing. He was the one who dragged me to Helsinki Rowing Club on spring of 1979.

Revival Of Vuoksi Rowing Club was successfull and already on 1997 we started to build a new boathouse by Imatrankoski athletic field, with a support of many sponsors and the good will of City of Imatra. We sheared many good moments, many victories and losses, altogether, I enjoyed very much my time (12 years) as chairman of Vuoksi Rowing Club. Some of my dreams were too big, but some we did manage to reach. At the moment Vuoksi Rowing club has about 100 members, own gym, good boats and sculls for racing and recreational rowing.

The VS gym is really exceptional. We have about 20 rowers (bunch of them with slides), 5 wattbikes, 1-2 C2 dyno´s, 2 Concept2 SkiErgs, 2 treadmills. Nemes Perform vibrating machine for enhancing power training. This gym is really a paradise for indoor endurance training. (Finnish weather is not always pleasant for outdoor training) To spice up the training there is also several fitballs, small one hand weights and mats for stretching. Vuoksen Soutajat offers group rowing with very high class instructors, including Olympic silver medallist Minna Nieminen, and several finnish national champions. At my current position as Czech sculling head coach I am tempted to take my group to enjoy skiing and services of this gym during the winter months...

I wish the future of this club would be bright. Location is excellent, by Vuoksi river that flows thru the center of Imatra, small city of 30 000 people. Maybe it is not a co-incidence that small cities bring up Champions. Last weekend I attended Chalupa Cup that was held 17th time at Jindřichův Hradec, city of 10 000 people. Jindřichův Hradec is the home town, not only for Vachlav Chalupa, but also David Jirka, stroke man of Athens silver medal M4x, and Josef Luks, the coach of Jitka Antosova who recently won the U23 W1x title. Small cities face the common problem of Young and talanted moving to big cities to study, but at the same time the role of small city clubs in upbringing the young is enormous and very important for the sport.

When I some day return to Imatra it would be nice to see active rowing club, strong and skillful rowers training on the river and skiing tracks of Imatra.

I wish very happy 60th anniversary to club that I consider very much My Rowing Club. For the club members I wish jolly good party on 10th October 2009, do not hardly party, but PARTY HARD! I wish I could be there with my wife, also active Vuoksi Rower, but at this occation it is unfortunately impossible.

Speed and results

2009-09-19T14:46:00.000+03:00

I have to agree that the results of my sculling group have been terrible at World Championships and European championships. Maybe it is good to look behind the numbers as well.

For me as a coach, speed is most important. If we have speed, we will have results, at some point. Starting point of the M4x was 10th place in Beijing, quite good semi-final there too, but no final. Jakub Hanak finished his career, and according to the members of the crew he was the best man of it.

This year we had to replace Hanak at the 3 seat, as well as improve all crew members even to sustain the level of last year. Our speed at the world championships shows that we were able to do this. Speed was competitive, and the result would have been excellent if we would have been 0,11 seconds faster. Peter Buzrla especially made huge improvement on his technique, but having said that, everyone else improved as well.

We can also look at the level of competition at M4x this year. 1. Poland, Olympic champions and now 4-time world champions. They were out of our reach, this year. 2. Australia with the M2x Olympic Champions from Beijing, strong crew, but maybe possible to win on headwind. 3. Germany, big rowing nations number one priority boat with Marcel Hacker. At semi-final we were faster than them for the last 1500m of the race. 4. Croatia, new boat, U23 world Champions, winners at Munich and so on. 5th and 6th France and Italy, boats that we competed with to make the A-final. Italy, 2nd in Beijing and France 3rd. Some people have cahnged, at the French boat was the olympic champions from the M2x in Athens, and also world Champs on 2x in Munich (Hardy- Maquet). Simone Ranieri was still stroking the Italian boat.

At B-final we had Slovenia, with Cop, Estonia with Endrekson and so on. I think that the event really had excellent quality. B-final was a failiure from us. We should have been able to compete with the top crews of it.

M2x Buzrla - Jirka for the European Championships

We use speedcoach at our training and I have some knowledge of their speed. I only say that is was a pity that David became ill and we were not able to race. It was tough decision, especially to David to make, but that´s sport. There is nothing You can do.

Jakub Houska

Jakub improved his best ever time in 1x by 25 seconds in Belarus, normal conditions. I think it is quite clear sign of improvement from him. Last place, but so what? He did fight with 2 other guys, but skill to sprint is not there yet. We have to focus to improvment. Jakub has some talent, and maybe some day he can reach his potential, and then the speed will be very much something else than today.

I think that results on paper look bad, but I know that when we have speed, results will come. I can be proud of these men, even with these results. If we think about London, improvement is the most important key to success, we have to continue to push ourselves to make the improvement, every single day. We missed the results this year, it is time for some patience, and vacation.

Můj rok jedna v České republice

2009-09-17T13:24:00.002+03:00

Jedenácté místo na mistrovství světa není dobrý výsledek. Měli jsme rychlost na lepší výsledek (jak jsme viděli v semifinále), ale ztratili jsme možnost závodit ve finále A o 0,1 vteřiny.

V průběhu mého krátkého času jsem již něco viděl z českého veslování. Rád bych se s Vámi podělil o své úvahy, které snad pomohou českým veslařům být rychlejší a VYHRÁT na mistrovství světa nebo na olympijských hrách. V Poznani jsme viděli, že máme dobrou tréninkovou filozofii a veslařskou techniku. Několik lodí se probojovalo do finále A; rád bych poznamenal, že zde nejsem, abych kritizoval české trenéry, kteří udělali skvělý kus práce, ale rád bych přinesl nové úhly pohledu, které mohou pomoci naším lodím být ještě lepší.

Co zlepšit?

Jako bývalý trenér lehkých vah jsem viděl vliv tělesné váhy na rychlost lodě, který může být větší, než si můžeme myslet. Snížení tělesné váhy je první věc, kterou se můžeme zrychlit. Můžeme matematicky spočítat kolik jeden kilogram váhy přidává na mokrém povrchu lodi (mokrý povrch lodi – jak moc je loď ponořena do vody), tedy jak moc se zpomaluje loď v určité rychlosti.
Například zvýšení váhy o 10kg v posádce M4x znamená 1,36 vteřin ztraceného času při rychlosti 5:45 na 2000m. Díky tomu, že jsme prohráli o 0,1 vteřiny tak 1,36 vteřin je hodně. Jeden kilogram by znamenal 0,14 vteřin, což by stačilo na finále A za předpokladu, že by síla sportovce zůstala neměnná. Tuto matematickou kalkulaci můžeme použít na jakoukoliv disciplínu. U skifu 1kg navíc znamená 0,6 vteřiny. Mnohem víc než u M4x.

Podobná kalkulace je možná při porovnání individuálních časů na Concept2 a různé váhy. Díky tomu, že mám informace o polské M4x (závodní váha, časy na Concept2) mohu svůj tým s těmito daty porovnávat. Polský průměr Concept2 na 2000m je 5:57,3 při průměrné váze 92,2kg. Naše M4x vážila na MČR v Olomouci 90,5 kg a průměrný výkon na Concept2 byl 6:01,3. Když vezmeme v potaz skutečnost, že naše posádka je „trochu lehčí“ a že mokrý povrch lodi je menší, můžeme „upravit“ náš výsledek matematicky a můžeme získat výkon 6:00,4. Pro mě to znamená, že jsme hodně pozadu za polskou posádkou v naší fyzické výkonnosti. Cíl je být lepší než polská posádka do budoucna. Proto potřebujeme zlepšit naše výkony na Concept2, ale zároveň udržet stejnou tělesnou váhu, nebo dokonce tělesnou váhu snížit na závodní období. Neříkám, že bychom všichni měli být lehké váhy, ale věřím, že každý veslař má optimální tělesnou váhu, který by se měl projevit v nejlepším výkonu na vodě. „Tuk“ nepohání veslařskou loď.

Jak snížit tělesnou váhu a zároveň si udržet vysokou úroveň výkonu?

Je vědecky znovu a znovu dokazováno, že zdravá a na antioxidanty bohatá strava podporuje regeneraci stejně tak imunitu proti infekcím a onemocněním a překvapivě je také dobrou zbraní proti únavovým zraněním. Zdravá strava normálně upraví tělesnou váhu na optimální hodnotu. Se zdravou výživou je také možné ovlivnit střevní floru pro lepší boj proti virům. Znalost zdravé výživy se v nejlepším případě přenese přes sportovce na jejich rodiny, jejich po-sportovní život a umožní lidem dobré zdraví.

V Dukle máme skvělé místo na zlepšení výživy sportovců. Věřím, že je to velmi efektivní způsob, jakým dosáhnout lepší zdraví sportovců v průběhu tréninků a závodů, ale také lepších výsledků při závodech. V letošním roce jsme vylepšili stravování na soustředěních a já silně věřím, že bychom měli v těchto snahách nadále pokračovat přes stravování na všech závodech a soustředěních. V budoucnu budu
o této problematice psát podrobněji, přesto se ptejte na cokoliv pokud máte otázky.

Silový trénink

My, jako trenéři se snažíme vytrénovat rychlé veslaře. Viděl jsem tréninky na nárůst svalové hmoty vrchní části těla, která závodníkovi přidává váhu, ale ne rychlost pro veslování. Nerelevantní váha také zpomaluje loď. Síla, speciálně horní části těla, není téměř nikdy určujícím faktorem pro veslařskou výkonnost. Když se jednoduše podíváme na většinu úspěšných veslařů, velká skupina z nich jsou vysocí a štíhlí závodníci s dlouhými svaly a minimem tělesného tuku. Vždycky zde budou výjimky potvrzující pravidlo, ale být výjimkou znamená mít výjimečné fyziologické parametry, které většina lidí nebude nikdy mít.

Prevence onemocnění

Dobrá výživa podporuje imunitní systém. Jak zabránit virům v šíření je mytí rukou hlavně před jídly, a také používat individuální lahve na pití v průběhu tréninku a závodů.

Vzdělání

Věřím, že potřebujeme vybudovat život sportovců tak, že se mají možnost připravit na život po sportovní kariéře na vrcholné úrovni. Myslím si, že je velmi důležité, že sportovci se chtějí zlepšit ve sportu, ale zároveň také v dalších oblastech života. Studium a veslování je možné zkombinovat na vrcholné úrovni. Znamená to vysokou míru soustředění a motivaci, ale je to možné. K tomu, abychom měli úspěšné veslaře, potřebujeme sportovce, kteří mají výjimečnou motivaci k učení se nových věcí a ke zlepšení fyzické kondice.

Veslování není pouze matematika, ale také hodně dovedností a pocitů. Je hodně způsobů jak naučit dobrou veslařskou techniku. Každý trenér má svůj způsob. Můj způsob je, že se snažím naučit veslaře vnímat a cítit směr síly, která pohybuje loď každým tempem. Porozumění a cítění pohybu jsou nezbytné pro pochopení podstaty veslařského tempa.

EM-kisat, Brest

2009-09-14T12:01:00.000+03:00

Tänä iltana istahdetaan bussiin Prahassa ja huomenna illalla noustaan bussista Brestissä. Matka ei ole valtavan pitkä, mutta tiet ovat Puolassa hitaita kulkea. Brestiin ollaan menossa, tosin muuttunein suunnitelmin.

Tomas Karas on sairaana eikä pääse reissuun joten pariaironelonen ei lähde. Kokeilimme Jakub Houskaa neloseen, mutta homma ei lähtenyt toimimaan, niinpä kisat vedetään ryhmäni miesten osalta seuraavasti:

Pariairokaksikko Miehet (M2x): Petr Buzrla - David Jirka
Yksikkö Miehet (M1x): Jakub Houska

Näin ensimmäistä kertaa kaksikon vesillä tänään ja se oli positiivinen yllätys. Saa nähdä miten kisat menevät, jos homma kestää kasassa niin edellytykset ovat vaikka mihin. Petr ja David ovat taistelijoita isolla T:llä. Tekniikan ja yhteissoudun toimiessa voimme nähdä positiivisen yllätyksen, mutta toisaalta viikon harjoittelun jälkeen on mahdollista että soutu ailahtelee niin paljon että vauhti ei riitä hyvään sijoitukseen. Venekunnan keskipaino on n. 88kg ja ergokeskiarvo n. 6:00, fysiikan puoleen on siis jotain saumaa onnistumiseen. Jakub Houskalta odotan lähinnä hyviä kisavetoja ja taisteluita, sijoituksesta viis. Hänelle matka on opintomatka ja kaikki päänahat ovat plussaa.

Kaikkiaan meitä lähtee bussilastillinen. M4-, LM4-, LM2x, LW2x, W1x, W2x, M1x ja M2x valmentajineen, fysioineen ja kuskeineen.

EM-kisojen jälkeen on sitten kausi ohi, ja tulee olemaan ainalyysin aika kuluneesta kaudesta.

Painajainen

2009-08-29T19:28:00.000+03:00

B-finaali meni sitten juuri niin kuin sen ei pitänyt mennä. Soutuvalmentajan painajainen on se, että vauhtia on mutta sitä ei saa realisoitua kilpailussa typerien virheiden takia. Ymmärrätte mitä tarkoitan kun katsotte välierän viimeistä 1500m. Se kertoo että vauhtia on ihan riittävästi menestykseen asti. 11. sijalle päätyminen 14 joukkueen pakasta on valtava pettymys tietäen sen menestyspotentiaalin joka nähtiin sekä alkuerässä että välierässä. Minkäs teet. Kisat on kisailtu ja pettymystä niellään. 0,1 sekuntia muodostui meidän kohdallamme eroksi vähintään kuudennen ja 11. sijan välillä. Marginaalit ovat pienet. Aika näyttää mitä seurauksia tällä menestymättömyydellä on. Urheilijat saavat palkkansa menestyksen perusteellaja jos menestystä ei tule voidaan palkat lakkauttaa.

0,1 sekuntia

2009-08-28T18:46:00.000+03:00

Urheilu näytti nurjaa puoltaan. 0,1 sekunnin tappio ja sen myötä finaalista ulos jääminen syövät sekä joukkuetta että valmentajaa. 200m ennen maalia Tsekkiveneen keula oli jo metrin verran edellä Ranskaa, mutta loppu meni sitten Ranskalla paremmin. Tuloslistaa lukiessa ei voi välttyä siltä ajatukselta että ensimmäinen 500m oli liian hidas muihin verrattuna. Muuten vauhti kesti vertailun ihan hyvin. Taktiikkamme ei ollut hidas ensimmäinen 500m, tahmeus johtui joukkueen mukaan siitä että teknisesti soutu ei alkumatkasta mennyt hyvin. Illan palaverissa kuulin että startissa vene oli tiukan sivutuulen vuoksi hiukan tuuleen päin ja puuskittainen tuuli tyyntyi hieman juuri ennen starttia jättäen veneen keulan liikaa tuulta päin. Tämän seurauksena venettä piti oikaista heti startin jälkeen. Osaltaan tämä selittää huonoa ensimmäistä neljännestä. Tällä kertaa huono alku maksoi finaalipaikan. Joukkue oli taisteluunsa tyytyväinen ja fysiikka toimi hyvin, ne asiat menevät + sarakkeeseen.

Huomenna B-finaaliin harjoittelemaan räväkämpää alkua. EM kisoihin osallistumisesta päätetään sitten B-finaalin jälkeen. Nyt odotellaan sitten B-finaalia, joka vastaa lähinnä hammaslääkäriin menoa. Etukäteen tietää että se on kivuliasta, mutta mentävä on.

Kohtuullinen avaus MM-souduissa

2009-08-24T21:46:00.000+03:00

Tsekin miesten pariaironelosen MM-urakka alkoi kelpo suorituksella. Piukkaan vastatuuleen soudetussa alkuerässä vastaan asettuivat Italia, Usa, Iran ja Kroatia. Kolme parasta meni suoraan välieriin. Kisan alku oli tahmea ja ensimmäisen 500m jälkeen David Jirkan tahdittama vene oli neljäntenä 1,8 sekuntia Kroatiaa jäljessä. Matkan toinen neljännes oli jo parampi, porukan toiseksi nopein USAn pitäessä parasta vauhtia. Tsekin sijoitus 1000m kohdalla oli edellen neljäs. Pian 1000m jälkeen joukkue sai rytmin hyvään kuntoon ja vauhtia alkoi löytyä. 3. 500m pätkä jälleen toiseksi nopeinta vauhtia ja sijoitus nousi jo kolmanneksi. Kroatia piti edelleen johtopaikkaa ja USA oli kakkosena. Viimeinen neljännes käänsi asetelmia Kroatan takana radikaalisti. Oma joukkueeni puristi kakkoseksi ohi USAsta, ja Italia veti koko joukon nopeimman viimeisen viisisatasen ja kiilasi sekin USAn edelle. Suoraan välieriin menivät siis Kroatia (6:15,80), Tsekki (6:16,75), Italia (6:16,91) Usa (6:17,23) ja Iran (7:03,71) passitettiin keräilyeriin. Täytyy todeta että kisa oli melkoinen thrilleri, joka päättyi osaltamme hyvin.

Kakkoserästä jatkoon vetivät Olympiavoittaja Puola, Olympiakolmonen Ranska ja Slovenia. Keräilemään Australia ja Eesti. Kakkoserä oli paperilla todella kova. Puolan veneessä istui 4 soudun olympiavoittajaa (M4x Peking), Ranskan veneessä kaksi (M2x Ateena), Slovenian veneessä yksi (M2x Sydney), Australian veneessä kaksi (M2x Peking). Eestin veneessä oli ainoastaan yksi olympiamitalisti, Tonu Endrekson Pekingin pariairokaksikosta.

Kolmas alkuerä oli jatkoon menneille helppo Ison-Britannian asetuttua viivalle varamiehisenä. Saksalla, Ukrainalla ja Venäjällä oli verraten helppo työ vetää itsensä suoraan jatkoon.

Aikavaertailuun ei kannata tuuliolosuhteiden vaihtelun vuoksi ryhtyä. Olisimme aikavertalussa koko pakan kakkosia, se olisi liian hyvää ollakseen totta. Perjantain välierä näyttää paremmin mikä on joukkueemme taso verrattuna muista eristä jatkopaikan lunastaneisiin.

Tsekin miesten pariairokaksikon kisat ohi

2009-08-21T22:15:00.000+03:00

Tsekin miesten perämiehettömän nelosen tahtiaro loukkasi kätensä eikä pysty ottamaan osaa Poznanin MM-kisoihin. Varamies, Milan Dolecek Jr löytyi valmentamastani pariairokaksikosta. Tämä tarkoittaa sitä että pariairokaksikon osalta kisat on kisailtu je ennen kuin ne edes alkoivat. Harmi sinänsä, sillä viimeistelyharjoitus meni 4sek/500m paremmin kuin vastaava harjoitus viikkoa aiemmin. Olisi ollut mukava nähdä saavatko sällit veneen sellaiseen lentoon että ehtivät 12 parhaan joukkoon. En ole kovin iloinen päätöksestä, mutta toisaalta nelosen menestyspotentiaali varamiehisenäkin on parempi kuin kaksikon kesän edellisten kisojen perusteella, joten ymmärrän päätöksen. Karuinta se on Jakub Houskalle jonka hyvä satsaus meni nyt vähän hukkaan. Jakub oppi soudusta kesän aikana todella paljon ja hänellä on motivaatio kohdallaan, uskon että hänessä on tulevaisuutta jota eivät pienet takaiskut horjuta.

Perämiehettömän nelosen (M4 CZE) kisat alkavat sunnuntaina ja valmentamani pariaironelosen (M4x CZE) aloittaa urakkansa maanantaina.

MM-kisat lähestyvät

2009-08-15T20:41:00.000+03:00

Kuva leiripaikastamme Vltava joen varresta n. 50km Prahasta etelään

Soudun MM-kilpailut käynnistyvät viikon kuluttua Puolan Poznanissa. Omalta osaltani näihin kisoihin kulminoituu kahdeksan kuukauden työ Tsekin miesten pariairoryhmän valmentajana. Tilanne on mielenkiintoinen, sillä osanottajalistaa tutkiessani minulla ei ole kovin paljoa käsitystä siitä mihin joukkueelani on mahdollisuudet yltää. Pekingissä joukkue oli 10. Soutajien itsensä mielestä (2 samaa soutajaa) vene on nyt hieman nopeampi, mutta mene ja tiedä. Luzernissa soudimme veneellä joka oli liian painava jostain syystä tunnoton, niinpä lainasimme Tsekin MM-hopeaa voittaneelta juniorineloselta veneen joka oli heti ensi tuntumaltaan käteen sopiva. Luzernissa joukkue jäi kärjestä 7,5 sekuntia, mutta vertailussa Luzerniin olemme reilusti edellä. Todettava on että niin ovat kyllä muutkin jos kunnonajoitus on vähänkään kohdallaan. Hyvä vene voi merkitä sitä että soutu kestää rennompana ja sitä kautta vauhtia tulee sekunti tai pari lisää. Työnantaja tuumasi tuossa taannoin että finaalipaikka olisi loistava saavutus ja B-finaalin voittokin erinomainen. Täytyy toivoa että parin viikon päästä on vielä finaali edessä. Viimeistelyharjoitukset ovat menneet ihan kelvollisesti ja ryhmä on hioutunut yhteen paljon Luzernia paremmin.

Pariairokaksikko kehittyy mutta varmuus ja kilpailusuorituksen rentous arvoituksia

Pariairokaksikko Houska - Dolecek on myös harjoituksissa parantanut kuin sika juoksuaan. Luzern oli surkea, mutta samalla parin ensimmäinen kilpailu. JOS soutu kestää rentona niin eväät 6:20 alitukseen ovat olemassa. Jos soutu ei kestä rentona niin sitten voi jäädä kauas. Tämän parin nouseminen välieriin olisi jo melkoinen voitto. Fyysisesti pari on kohtuullisen hyvä, ergotulosten keskiarvo 5:57, keskipainoa 100kg. Siitä muutama kilo painoa pois / mies ja tuloksia pari sekuntia kovemmiksi niin fyysisesti pari olisi kilpailukykyinen huipulle asti. Tuon painoisten miesten pitäisi vetää ergolla alle 5:50 jotta kilpailukykyä löytyisi...

Näkökulma sikainfluenssaan

2009-08-07T08:56:00.000+03:00

Kun maailmalla leviää uudenlainen virustauti ovat lääketehtaiden tiedotusosastot ja markkinointiosastot taatusti hereillä. Yhteydet eri terveydenhuollon kattojärjestöihin ovat olemassa jo edeltävien influenssien pohjalta. Ensin on syytä luoda hysteriaa, siinä uutislähetykset ovat loistava ja ilmainen markkinoinnin väline. Yrittäjänä en voi muuta kuin kadehtia tätä markkinointikanavaa, globaalia mainontaa ilmaiseksi!

On kehitettävä rokote, joka täytyy myös testata. Kysymys kuuluukin, voidaanko rokotetta ja sen sivuvaikutuksia testata lyhyellä aikavälillä, ja voidaanko pitkällä aikavälillä mitata rokottamisen tehoa ja hyötysuhdetta. Ehkä voitaisiin, mutta tehdäänkö sitä objektiivisesti? Sikainfluenssarokote on tulossa markkinoille kuukausia taudin löytymisen jälkeen. Onko pandemia todellinen vai onko se vain tavallinen kausiflunssa. Lääketehtaat tekevät siitä pandemian oli se sitä tai ei. Lääkkeiden valmistus, myynti ja markkinointi ovat kovaa bisnestä. Markkinoinnissa ja voitontavoittelussa käytetään kaikki keinot. On sinisilmäistä uskoa lääketehtaiden huoleen globaalista kansanterveydestä! Pandemia toisensa jälkeen maailma menee halpaan ja hallitukset lilaavat rokotteet. Olisi mukava tietää mikä oli lintuinfluessan hinta suomalaisille veronmaksajille.

Olen veronmaksajana nyreissäni siitä kritiikittömyydestä jolla suomessakin rokotuksia ostetaan ja vaaditaan massarokottamista. Rokotteilla on haittavaikutuksia ja jotka maksavat veronmaksajille vielä lisää. Mieluummin näkisin yksilöiden ottavan enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään liikunnan ja ravitsemuksen avulla. Tulokset olisivat varmasti parempia ja rahaa säästyisi parampiin hankkeisiin. Oheinen artikkeli (linkki) toimi kimmokkeena tähän kirjoitukseen. Artikkelin lopussa on lyhyesti kerrottu siitä millä tavoin jokainen voi kehittää omaa immuniteettiään.

http://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2009/08/04/Squalene-The-Swine-Flu-Vaccines-Dirty-Little-Secret-Exposed.aspx

Zupanovice

2009-08-04T14:03:00.000+03:00

On kesäisin muutaman sadan asukkaan kylä ja talvisin muutaman kymmenen ihmisen asuinpaikka. Nyt Zupanovice on Tsekin soutumaajoukkueen valmistautumisleiripaikka. Paikka sijaitsee n. tunnin matkan päässä Prahan keskustasta etelään. Vesistö on samaa Vltava jokea joka virtaa Prahan halki.

Tsekit kansoittavat Vltavan vartta kesäaikana lomillaan asuen mitä eriskummallisimmissa asumuksissa. Yleensä asumukset ovat kelluvia, jos vesi nousee riitävän korkealle. Veden ollessa alhaalla "lautat" ovat paalujen päällä siten että edes lautan pohja ei ole vedessä. Rannoilla näkee tietysti myös oikeita veneitä ja jonkin verran myös mökkejä. Rannat ovat kuitenkin niin jyrkät että mökkejä ei kovin moneen kohtaan ole mahdollista edes rakentaa. Yhtään saunan näköistä rakennusta en ole nähnyt. Veden lämpö on sen verran korkealla että uida tarkenee ilman saunaakin. Tsekki on EU maa, mutta olen tähän mennessä nähnyt vesillä ajellessani pelastusliivit noin yhdellä lapsella sadasta. Veikkaan että hinta on jonkinlainen este.

Viikolla öisin Zupanovicessa on hiljaista, mutta viikonloppuna ravintolat, (tai se yksi ravintola) ovat auki myöhään ja lomanviettäjät nauttivat virvokkeita ja jonkinlaista örinää saattaa kuulua öiseenkin aikaan. Olen itse pyrkinyt välttämään örinöitä ja yrittänyt käydä harrastamassa soutua aamuisin ennen aamupalaa. Tuntuu mukavalta kuntoilla. Ehkä tällä kunnolla kehtaisi lähteä jopa SM-kilpailujen pariairokaksikkoon, sillä siellä näyttää olevan vilisemällä vanhoja tuttuja, mutta ne kisat taitavat nyt jäädä väliin.

Zupanvicessa on ollut aikaa lukea, kuunnella musiikkia, urheilla ja nukkua. Totuuden nimessä on sanottava että perhettä on ikävä. En ole ollut koskaan kova ikävöimään, mutta parin kuukauden ero Päivistä, Idasta ja Sarasta tuntuu kovin pitkältä.

Veneen kulku on kohtuullista mutta mitalivauhdissa en usko meidän olevan. Hieman on sitä ongelmaa että jokaisella soutajalla on oma vahva käsitys siitä miten hommaa tehdään ja kun niitä käsityksiä mahtuu veneeseen neljä, on yhtenäisyyttä vaikea saavuttaa. Soutajat eivät ole täällä tottuneet ajattelemaan, vaan tekemään. Kaikille vieraalla kielellä operointi on ajattelun kehittämisessä hankala yhtälö, mutta yrittänyttä ei laiteta. Vedimme nelosen kanssa pari testipätkää lauantaina, kun kokeilimme erilaisia airoja ja veneen säätöjä. Tonnit menivät aikoihin 2:51,8 ja 2:52,2. Nopeusmittarin kalibroinnin pitäisi olla hyvin lähellä oikeaa. Jos toisen tonnin voisi painaa samaa vauhtia, niin tuloshan voisi olla hyväkin, mutta saa nähdä. Kisat alkavat kolmen viikon päästä, joten siihen saakka on vain treenailtava ja yritettävä saada vene yhtenäiseksi. Kaksikon osalta MM-näytöt ovat heikohkot, saa nähdä valitaanko sitä MM-kisoihin lainkaan.

Toivotaan myös että Jämsänkoskella on hyvät soutusäät viikonloppuna ja suomalaissoutajat saavat kisailla oikein sydämen kyllyydestä.

U23 ja vähän muutakin

2009-07-27T20:36:00.000+03:00

U23 MM-kilpailut pidettiin tuossa 70km päässä. Kävin kolmena päivänä nauttimassa kisatunnelmasta ja tuli siellä vähän seurattua vastustajiakin. Kroatian M4x voitti kisansa, eikä huono ollut myöskään kakkoseksi vetänyt Ukraina. Molemmat joukkueet asettuvat lähtöviivalle myös Poznanin MM-kisoissa kuukauden päästä. Kroatia voitti Münchenin mailmancupissa Puolan ja kaikki muutkin, joten se on varteenotettava mitaliehdokas Puolassa, isäntien lisäksi. Kolmas kova joukkue on Luzernin voittanut Saksa, neljäs Iztok Copin kipparoima Slovenia ja sitten ovat Italia, Ranska, Usa, Australia, Iso-Britannia ja ketä kaikkia niitä onkaan. Siellähän sen sitten näkee. Oman joukkuen asiat ovat menossa parempaan suuntaan joten odotan Puolan matkaa mielenkiinnolla.

Palataampa kuitenkin U23-karkeloihin, eli alle 23-vuotiaden MM-kilpailuihin

Torstaina myrsky särki veneitä ja telttoja. Veneitä saatiin haalittua venevaälmistajien ja läheltä tulleiden joukkueiden voimin niin paljon että kaikki pääsivät radalle, paitsi ruotsalaistyttö joka oli myrskyn iskiessä kantamassa venettään kun tuuli nosti hänet ja veneen ilmaan ja heitti 3m sivuun. Pudotus kuului sattuneen ja neidin kisat olivat siinä. Myrsky kesti vartin. Olin itse juuri ehtinyt lähtemään kisapaikalta, mutta kyllä matkallakin oli ilmassa jos jonkinlaista tavaraa. Moista myrskyä en ole ennen nähnyt.

Viikonlopun kisat käytiin myötätuulessa, ajat olivat hyviä, ja kisailijat loppujen lopuksi tyytyväisiä kisoihin. Taso kisoissa on mielestäni aika hyvä. Kärkijoukkueet menestyvät jo aikuistenkin sarjoissa. Kilpailu on hyvä ponnahduslauta junioreiden ja aikuisten kisojen välillä. Täytyy tunnustaa että myöhemmin on harmittanunt kun 1980-luvulla ei vielä moisia kisoja ollut. Olisi nimittäin ollut 20-vuotiaalle Sinisalon Veikollekin parempi lähteä U23 kisoihin kuin suoraan MM-kisoihin joissa ei tuona aikana soudettu kuin A ja B finaalit, keräilyssä putosin muuan Peter Antonielle josta tuli sittemmin Barcelonan olympiavoittaja miesten pariairokaksikossa. Kisat kulkivat tuolloin nimellä Match Des Seniors ja niitä ei kovin suuresti noteerattu. On hyvä että kehitys on mennyt eteenpäin. Harmi ettei Suomesta tänä vuonna ollut ketään kisailemassa!

Olemme viimeiset ajat harjoitelleet Prahassa muun jouko ollessa Livignossa korkean paikan leirillä. Joella on ollut mukavan rauhallista, ja aika ajoin todella kuumaa! MM-kisojen alkuun on aikaa neljä viikkoa ja viimestely on sekin aika lailla kuumimmillaan. Täytyy toivoa että viimeistely osuu kohdalleen ja pääsemme kunnon lentoon itse kisoissa!

Junioreiden MM-kilpailut ovat parin viikon päästä Ranskassa, seuratkaapa siellä Tsekin poikien pariaronelosta...voi vaikka mennä lujaa! Toivon ainakin niin.

Loma!

2009-07-19T15:09:00.000+03:00

Suomi näytti kauniit kasvonsa

Luzernin kisojen jälkeeen minulle tarjoutui tilaisuus vierailla Suomessa viikon ajan. Ilmat olivat suotuisat ja ystäviä oli mukava tavata reilun puolen vuoden jälkeen. Yritimme viettää lomani perheen ja ystävien kanssa, aika kului kuin siivillä. Pääsimme kuitenkin nauttimaan saunasta ja pulahduksista Vuokseen. Vierailimme useaan otteeseen Buttenhofin hyvän ruoan parissa, Imatran satamassa toimintansa aloittaneen Imatra Cafe:n blineillä ja tietysti Vuoksella soutamassa. Eilisiltana kävimme vielä Päivin kanssa iltasoudulla kymmenen jälkeen. Tyyni sää ja upeat maisemat kruunasivat loman.Kieltämättä upean viikon jälkeen on "rankkaa" palata töihin. Parempi kuitenkin lomailla edes viikko kuin ei sitäkään.

Suomessa lomaillessa tuli kiinnitettyä huomiota myös hintoihin. Suomi ei ole Tsekeille halpa maa!
Lomailu ja viihtyminen ravintolaruoan ääressä eivät olisi pidempään voineet kestääkään, siksi arvokasta touhua ne ovat.

Huomio kiinnittyi myös Suomen raikkaaseen kesäilmaan. Euroopassa ilma vaikuttaa kostealta ja tuntuu jotenkin painavammalta. Auringon lämmittävä vaikutus on myös etelämpänä voimakkaampi. Nautin raikkaasta kesäilmasta täysin siemauksin.

Nyt on aika palata sorvin ääreen. MM-kilpailut alkavat viiden viikon päästä ja EM-kisoihin on aikaa kaksi kuukautta. Nyt alkaa urheilijoiden kunnon viimeistely kauden huipennusta varten.

Kuudenneksi

2009-07-12T20:38:00.000+03:00

Joo,

Ei se sitten mennyt. Hyvä että keräily natsasi. Finaalissa vain eka 500m oli kelvollista, loput taaperrusta. Oppirahoja. Maksaahan ne täytyy, jos saisi maksettua MM-kisoihin niin ei tarvitsisi siellä räpeltää. Matka kärkeen 7,5 sekuntia joka on pitkä matka. Onnistuakseen tarvitsee myös epäonnistua, säilyy ainakin fokus loppukauden.

Ensimmäinen onnistuminen

2009-07-11T18:20:00.001+03:00

Perjantain alkuerä osoitti jo että jonkinlaista vauhtia nelosestamme löytyy. 1200m joukkue pysyi Saksan ja Brittien kyydissä, mutta sitten vauhti tyssäsi ja loppu oli rämpimistä. Syytä rämpimiseen emme oikein löytäneet, jostain syystä rytmi ei toiminut kilpailun tosella puolikkaalla ja suora jatkopaikka jäi haaveeksi. Käteen jäi kuitenkin jonkinlainen luottamus siihen että vauhtia saattaa löytyä.

Tänään olikin sitten jo melkoisen jännittävä kisa. A-finaaliin selvitäkseen oli nelosen voitettava Ranska tai Italia ja Kiina ja Eesti. Ranska oli Pekingissä pronssilla ja Italia hopealla. Muutoksia viimevuotiseen joukkueissa toki oli, mutta molemmat näyttivät paperilla melkoisen vahvoilta. Tiukan taistelun jälkeen finaalipaikka aukesi Ranskan kustannuksella. Täytyy sanoa, että tuntuu hyvältä, kehitystä on saatu aikaan rutkasti viimeisten viikkojen aikana. Voi myös sanoa että ongelmia on ollut enemmän kuin kotitarpeiksi. Uusi vene vaatii hieman erilaista soututekniikkaa ja tarkempaa rytmiä kuin vanha ja sällien on ollut vaikea tottua veneeseen. Vene on erittäin jäykkä eikä anna virheitä anteeksi, vaan ne tuntuvat häiritsevinä koko veneessä. Muotti on uusi, hankamet ovat uudet ja uudenlaiset, veneessä uusi nuori soutaja jne.

Kilpailu onneksi jalostaa. Pidän tästä joukkueesta sen loistavan taistelutahdon ja venymiskyvyn vuoksi. Münchenin B-finaalin voitto oli osoitus tästä venymiskyvystä, ja tämän päivät taistelu oli uusi osoitus tahdosta. Odotan vesi kielellä minkälaisen taistelun ryhmä tarjoilee huomenna.

Mutta jos paljon hyvää, niin jotain huonoakin. Pariarokaksikko pääsi helpolla välieriin, mutta välieräsoudusta ei jää kyllä mitään positiivista sanottavaa. Tämän kaksikon kanssa täytyy tehdä todella paljon töitä jos haluamme että se on millään tavalla kilpailukykyinen MM-kilpailuissa, jos sitä sinne edes valitaan. Paljon on kiinni huomisesta B-finaalista. Täytyy tosin muistaa että pari on ollut yhdessä vasta vähän aikaa, mutta näkisin mielelläni kunnon taistelua ja halua oman suorituksen parantamiseen sen sijaan että 500m jälkeen jo himmaillaan ja odotellaan huomista B-finaalia.

Tsekit menestyivät ihan kohtuudella muutenkin: Finaaleissa näemme huomenna Mirka Knapkovan, Ondej Synekin yksiköissä, Parin Chalupa - Mackovicka perämiehettömässä kaksikossa, miesten kevyen nelosen ja oman pariaironeloseni. Miesten yhden airon nelonen jäi sekin finaalipaikasta vain 0,13 sekuntia, joten Tsekin liiton puheenjohtaja oli syystä tyytyväinen tämän hetken saldoon.

Czech Champs, Racice 3-5.7.

2009-07-05T23:20:00.000+03:00

Olipahan viikonloppu! Kisat alkoivat perjantaina klo 8:30, ja rata meni kiinni klo 8:00. Treenit ennen sitä. Kaksikolla ei ollut kisaa perjantaina, joten heillä oli pidempi aamutreeni koska illalla viimeiset kisat olivat kahdeksan maissa. Bussi kisapaikalle lähti 5:30 Prahasta. Racice on n. 1h matkan päässä, joten aamutreeniin oli ehdittävä. Lähtöjä oli muutamia peruutuksia lukuun ottamatta 7-8 minuutin välein koko päivän!

Perjantaina vedettiin alkueriä ja veteraaniluokkia. Lauantaina olivat vuorossa keräilyt ja semit + edelleen veteraaniluokat. Kisat alkoivat yhdeksältä joten saimme nukkua myöhään! Vesille menimme vasta 7:30. Illan viimeiset kisat olivat varttia vaille kahdeksan.

Finaalipäivä aloitettiin klo 7:40, vesiltä piti tulla pois jo 7:10, joten olimme vesillä 6:30. Itse kisat; huippuja on mutta taso ei ole kovin leveä. Monessa luokassa suomalaiset olisivat hyvin finaaleissa mukana, mutta lähes joka luokassa on muutama kovempi tekijä. Kisailijoita on paljon etenkin suurimmissa junnuluokissa kymmeniä / luokka. Karsintoja järjestellään parhaimmillaan 40-50 venekunnalle/luokka.

Omien valmennettavieni suoritukset olivat hieman vaihtelevia. M4x voitti kisansa, mutta rytmi ei ole vielä lähelläkään valmista, uuden veneen säädöt eivät ole kohdallaan ja kisailu on enemmän runttaamista kuin harmonista yhteissoutua. M2x johti 1800m, mutta katkesi sitten Synekin ja Zittan loppukiriin totaalisesti, se kaivaa kyllä aika syvältä, sekä Milania (tahtiairo) että koutsia. Naisten kevyt kaksikko aloitti yhteistreenit 3vkoa sitten ja voitti reilusti. Näyttää siltä että mulle tulee yksi projkti lisää ehkä jo kohti syksyn EM-kisoja. Toinen naisten kevyestä kaksikosta oli myös yksikössä kakkonen. Kyllähän kisoista aina oppii, ja oppimisen kautta saa asioita menemään eteenpäin.

Tuskallista tarpomista valmentaminen välillä on, mutta niinhän se taitaa olla duunissa kuin duunissa. Hyvä puoli on se, että fysiikka toimii, mutta karua on se, ettei fysiikkaa saa kisassa ulos kun tekniikkä tökkii!

Työsarkaa riittää, saa nähdä mihin Luzernissa ehdimme. Keskustelin työnantajani kanssa tuloksista ja he vaikuttivat kovin levollisilta. Tätä kesää ajatellen he pitävät tavoiteen B-finaalissa, joten kärsivällisyyttä onneksi riittää. Päävalmentaja tuumasi että do`t worry, juniors are coming. Tsekillä on nimittäin erinomainen junnupariaironelonen, josta tulee lisää soutajia ryhmääni mahdollisesti jo ensi talveksi.

Lisää Tsekin Mestaruuskisoista: http://www.veslo.cz/

Joukkue Luzerniin ja Tsekin mestaruuskisoihin

2009-06-25T18:44:00.000+03:00

Joukkueen valinta on aina haastava tehtävä. Nopeimman yhdistelmän löytäminen ei ole lähellekään niin yksinkertaista kuin luulisi. On ensiarvoisen tärkeää tehdä kaikki siten että joukkueen luottamus säilyy ja että kaikki ovat tasavertaisessa lähtökohdassa. Päätin että etenemme seuraavasti: 1. Tahtairo voitti yksikkökarsinnat ja oli selvää että hän kuuluu joukkueeseen. Tahtiaron taakse piti löytää fyysisesti ja teknisesti vahva soutaja. Tomas lunasti paikkansa kevään aikana sekä harjoituksissa että kilpailuissa ja testeissä. Avoimeksi jäi kaksi paikkaa, joille valittiin soutajat neljästä muusta ryhmän jäsenestä.

Säät Prahassa ovat olleet ok harjoitteluun, mutta vauhdin testaamiseen erittäin hankalat. Tuulet ovat kääntyilleet ja olleet puuskittaisia niin että testipäiviä on lähes mahdoton löytää. Tänään Barrandovin sillan yli pyöräillessäni ilma seisoi paikallaan. Edelliset kovat oli vedetty Münchenissä lauantaina, joten fyysinen valmiuskin testeihin oli olemassa.

Tein pienille lapuille kuusi yhdistelmää, eli kaikki mahdolliset parit neljästä miehestä, ja arvoimme suoritusjärjestyksen. Testimatka oli olosuhteiden pakosta lyhyt, eli 500m, josta jättäisin ensimmäisen satasen pois. Ohjeistus oli että soudetaan kilpailun matkavauhtia. Pidempi matka olisi ollut mahdoton koska Davidille ja Tomakselle tuli näinkin jo 6x500m kovaa + jokaisen parin kohdalla tarvittava lämmittely. Testaamiseen meni 2,5h ja sää säilyi koko ajan tyynenä. Käytimme testauksessa SpeedCoach Excel 4 nopeusmittaria, joka tallesi nopeuden ja tahdin kaikilta pätkiltä purettavaksi tietokoneelle.

400m keskivauhdeissa eri yhdistelmillä oli eroa suurimmillaan lähes 4sek/500m. Kahdessa nopeimmassa parissa souti Petr Vitasek, ja hänen valintansa oli melko lailla selvä. Nopeimmassa parissa souti myös Petr Buzrla, joka on ryhmän vahvin jos ergotulos suhteutetaan kehonpainoon. (Ergotuloksen voi laskennallisesti suhteuttaa painoon laskemalla painon lisäyksen kasvattaman märkäpinnan aiheuttaman lisäkitkan ajaksi joka lisätään raakaan ergotulokseen)

Voidaan tietysti kritisoida sitä että onko 400m riittävän pitkä matka, tai että jaksavatko tahtipään soutajat vetää 6x500m samalla teholla. Pomminvarmaa tapaa testaukseen ei ole, mutta on tärkeää että soudussa on tietty helppouden ja rentouden tuntu. Ilman sitä menestystä on mahdoton saavuttaa. Niinikään on tärkeää että veneen hetkellinen nopeus voi olla erittäin kova, se kuvastaa yhteissoudun saumattomuutta ja rentoutta. Jokainen testattava sai soutaa 3x500m, joka mittaa kyllä kestävyyttäkin. Mainittakoon että selvästi nopein vauhti löytyi vasta viidennessä pätkässä! Painoon suhteutettujen ergotulosten valossa ja myös yksiköllä tehtyjen harjoitusten ja kilpailujen perusteella ryhmän jokaisen jäsenen fysiikka oli kohtuullisen lähellä toisiaan. Lähtöoletus oli että kaikki pärjäävät itse kilpailussa, mutta haluttiin löytää se ryhmä joka toimii parhaiten yhdessä.

Nelosesta karsiutuneille päivä oli pettymys, mutta urheilu on urheilua ja numerot puhuivat puolestaan. Nyt on aika harjoitella kohti Luzernia ja toivoa että siiheksi saisimme hiottua muutaman sekunnin pois Münchenin kilpailuvauhdista nelosen osalta ja että saisimme myös kaksikon hyvin liikkeelle. Kaksikossa on raakaa potentiaalia vaikka muille jakaa, kunhan saamme sen valjastettua kuljettamaan venettä.

Nelosta (M4x) soutavat Luzernissa
Petr Buzrla, Petr Vitasek, Tomas Karas ja David Jirka

Pariairokaksikkoa, (M2x)
Milan Dolecek, Jakub Houska

B-finaalit soudettu

2009-06-20T19:40:00.001+03:00

Münchenin Maailmancup tarjosi hyvän tarkistuksen siihen missä tällä hetkellä mennään. Olen aika tyytyväinen pariaironelosen kehitykseen viikonlopun aikana. B-finaalin voitto ja keräilyssä taistelu finaalipaikasta osoittivat että latu on oikea. Saa nähdä kuinka pitkälle latua riittää tänä kesänä, mutta on syytä muistaa että tavoite on vasta Lontoossa. B-finaalissa voitimme pari Kiinan joukkuetta, joita valmentaa kuuluisa soutuguru Igor Grinko itänaapuristamme.

Sällit vaikuttivat itsekin tyytyväisiltä kisaan, ja kertoivat että soutu oli myös teknisesti parempaa. Tsekeistä sunnuntain finaalissa nähdään M4-,Miesten kevyt nelonen, Miesten yksikössä Synek, naisten yksiköissä sekä Knapkova että Antosova ja tietysti ikisoutaja Vachlav Chalupa perämiehettömässä kaksikossa Jakub Mackovickan kanssa. Tsekin kevyet yksiköt ottivat jo mitalit sekä naisten että miesten luokissa. Suuressa joukkueessa sattuu ja tapahtuu koko ajan, sekä radalla että sen ulkopuolella.

Sunnuntai-aamun palauttavan treenin jälkeen meillä on maanantai lepoa ja tiistaina palamme airon varteen. Tiistaina alkaa myös uuden veneen säätäminen kohti Tsekin mestaruuskisoja heinäkuun 1. viikonloppuna ja Luzernia. Luzernin miehistön valinta on jälleen aika haasteellinen tehtävä, mutta niitä tuntuu riittävän.

MC München

2009-06-19T19:20:00.000+03:00

Ratzeburgista on aikaa kolme viikkoa ja töitä on riittänyt. Töitä on ollut myös organisaation sektorilla. Sain ryhmääni jälleen kuudennen miehen, viikko sitten. Tänään pariairokaksikkoni jäi kisan viimeiseksi 13. (viikon yhteisharjoittelun jälkeen). Sijoitus on huono, mutta olen näkevinäni siksi paljon kehitystä että en murehdi tulevaisuudesta. Työnantajakin tuntuu ymmärtävän että tuloksia saattaa joutua odottamaan. Nelonen oli alkuerässä neljäs, jääden keulalle 9 sekuntia. Kaikkien soutajien mukaan fysiikka toimii hyvin, mutta yhteissoutu ei vielä toimi.

Yhteissoudun toimivuudesta kertoo myös maanantaina tekemämme voimakäyräanalyysi. Tällä hetkellä nelosessa istuu 4 täysin erilaisen voimakäyrän omaavaa soutajaa, ja kun palautuskaan ei ole yhtenäinen ja harmoninen niin minkäs teet. Ensi viikolla kokeilemme ennen kokeilematonta miehistöä nelosessa ja voimakäyräanalyysin perusteella uskon että se saattaisi toimia. Teknisen suoritustason parantaminen on ollut aika kova haaste kevään ja alkukesän aikana. Ryhmää valmensi ennen minua valmentaja joka näki soututekniikan eri tavalla kuin itse sen näen. Haasteeni on saada kaikki soutajat kehittymään teknisesti sille tasolle että menestys on mahdollista.

Saimme tänne myös uuden veneen joka on vielä Filipin trailerissa. Siinä on uusi Aliante hankainsysteemi, eli hankain kiinnittyy soutajan selkäpuolelle. Olen vakuuttunut että se teoriassa toimii hyvin, mutta vaatinee paneutumista ja säätämistä joukkueen kanssa jotta homma rupeaa toimimaan oikein kunnolla. Suunta on kuitenkin selvä, ja vaikka paperilla tulokset näyttävät huonoilta usko huomiseen on vahva.

Rannassa oli mukava nähdä pitkästä aikaa myös suomalaisia soutajia, juhannuksen vietossa saksan maalla.

http://www.ruder-bundesliga.de/

2009-06-01T13:06:00.000+03:00

Soutuliigaa Saksalaiseen tyyliin

Törmäsimme Ratzeburgissa kisareissulla mielenkiintoiseen tuttavuuteen;
Soutuliigaa soudettiin siellä Saksalaiseen tapaan. Kilpailumatka oli 350m ja lähtöjä tuli musiikin pauhatessa 3 minuutin välein. Kilpailut käytiin miesten ja naisten kahdeksikoilla ja hauskaa näytti joukkueilla olevan. Karsintoja käytiin ensin aikojen perusteella 2-4 joukkuetta kerrallaan perjantai-iltana ja lauantaina olivat vuorossa pudotuskisat, naisten joukkueet 2 kerrallaan ja miesten joukkueet 4 kerrallaan. En osaa kaaviota ulkoa, mutta se selvinnee yllä olevasta linkistä. Parhaille joukkueille tuli kuitenkin vetoja viikonlopun aikana reilusti. Sunnuntaina naisten ja miesten liigaykköset haastoivat maajoukkuekahdeksikot näiden ensin vedettyä 2000m kisat. Naisten maajoukkue veti selvän voiton, mutta miesten lippulaiva joutui nöyrtymään liigavoittajan edessä. Voitto maajoukkueesta maistui sprinttereille!

Ratzeburgin kisat olivat osaltamme hieman kaksijakoinen kokemus. Lauantain kaksikossa sijat 1. ja 2. eivät kerro koko totuutta ryhmäni tämänhetkisestä iskukyvystä sillä vastustajat eivät olleet parhaasta päästä. Kisa siirrettiin tuuliolosuhteiden vuoksi iltaan ja vedettiin läpi klo 20:00-21:50. Miesten pariairokaksikko vedettin 21:35. David naureskeli että voi lähettää kotiin hyvänyön toivotukset jossa sitten kertoo että lähtee itse kisoihin. Illan viimeisessä lähdössä yökiikari olisi ollut paikallaan. Tulokset Ratzeburgista löytynevät jossain vaiheessa saksan soutuliiton sivuilta.

Sunnuntain kisa siirrettiin osaltamme aamuun joten palautumisaikaa kisasta toiseen oli n. 12 h. Nelonen oli kolmas, 6sek Saksan jälkeen. Edelle kiilasi myös Saksan U23 vene. Joukkueen tuntemus oli sama kuin Essenissäkin, fysiikka toimii, mutta yhteissoutu takkuaa siten että startti ei lähde "helposti" vaan soutu on hieman painavaa alusta saakka ja palautus ei ole rento. Käytännössä ero Saksaan oli sama kuin Essenissäkin, eli liian suuri jotta tällä vauhdilla olisimme mukana mitalikamppailuissa. Tekniikkaa täytyy pyrkiä kehittämään ja veneen säätöjä täytyy saada paremmin kohdalleen jotta tie kovempaan vauhtiin aukeaa.

Täytyy toivoa että Tsekit jättävät Münchenin kahdeksikkokokeilunsa väliin jotta voimme tämän kahden ja puolen viikon jakson ennen Münchenin maailmancupia keskittyä harjoitteluun koko joukkueen voimalla, ei niin että muutama mies vetää suuren osan kahdeksikossa ja osan pariairoveneellä. Tosin tähän päätökseen en pysty vaikuttamaan, joten sitä on aika turha murehtia, mutta se kyllä vaikuttaa olennaisesti siihen mitä valmistautuminen MÜncheniin pitää sisällään.

Soutuliitto ja Kanoottiliitto yhteen?

Näin sunnuntain Urheiluruutua TV-kaistalta katsellessani että neuvottelut yhdistymisestä ovat käynnissä. Asiaa tuntematta toivon että osalliset tekevät viisaita päätöksiä jotka tuovat molemmille lajeille synergiahyödyn, mutta samalla säilyttävät itsenäisyyden. Suurempi kokonaisuus ei aina ole toimiva, sen näemme esimerkiksi hiihtoliiton jakautumisessa ja lajiryhmien hakiessa lisää itsenäisyyttä!

Essen, Hügel International Regatta 16-17.5.2009

2009-05-19T14:01:00.000+03:00

Essenin kilpailu kokosi soutajia 16 maasta kilpailemaan kaksipäiväisessä regatassa. Kisa oli samalla saksalaisten katsastuskilpailu, joten etenkin saksalaisia oli paikalla runsaasti. Lisäksi kilpailijoita oli paikalla runsaasti mm. Tanskasta, Puolasta, Hollannista, Belgiasta, Sveitsistä, Itävallasta, Kreikasta, Sloveniasta jne. Kilpailut olivat mielenkiintoisia ja ne soudettiin kahdeksalla radalla siten että molempina päivinä soudettiin oma regattansa. Tanskan uusi kevyt nelonen voitti lauantaina yllättäen Saksan nelkun jossa soutaa mm. suomalaisten vävypoika Jochen Küchner. Jochenin joukkue kuittasi sunnuntaina ja voitti puolestaan Tanskalaiset reilusti. Kevyessä yksikössä Sara Karlsson veti kohtuullisen hyvin, mutta se ei riittänyt Tanskan Juliane Rasmussenille, eikä Kreikan Alexandre Tsiavoulle. Kreikkalaiset olivat muutenkin hyvässä iskussa. Saksan LW2x oli myös liikkellä uudella kokoonpanolla. Anja Noske korvasi Berit Carow:n Marie Luise Dräegerin parina ja vene kulki ihan mukavasti.

Oma venekuntani osalta kisat olivat kevään ensimmäiset pariaironelosessa parin viikon harjoittelun jälkeen. Lauantai oli todella tahmea ja rytmi ei säilynyt veneen läpi. Seurauksena se, että vene ei kulkenut kunnolla. Sunnuntaiksi vaihdoimme soutajien järjestystä jotta rytmi säilyisi veneessä paremmin ja tulos oli jo hieman parempi, mutta rytmi ei edelleenkään toiminut kuten sen pitäisi huipputasolla toimia. Uuden miehen ajaminen sisään neloseen ottaa aikansa. Positiivisena seikkana täytyy mainita se, että joukkue veti matkan toisen puolikkaan kovempaa kuin kukaan muu kilpailussa, huolimatta siitä että rytmi ei edelleenkään toiminut kunnolla. Valoa on näkyvissä ja prosessi kulkee eteenpäin, tässä vaiheessa vauhti kisan toisella puolikkaalla kertoo että potentiaalia on ja että fysiikka toimii.

Seuraava kisa johon lähdemme on Ratzeburg parin viikon päästä. Vaihdoimme Banyolaksen Ratzeburgiin koska Espanjalaisten majoitusten hinnoittelu on lähinnä laillistettu ryöstö. Äänestämme jaloillamme ja kisaamme Ratzeburgissa toisena päivänä nelosella ja toisena kahdella kaksikolla. Ratzeburgissa Milan Dolecek on kokoonpanossa opiskelun takia Prahaan jäävän Petr Buzrlan tilalla, ja saa näin mahdollisuuden näyttää osaamistaan nelosessa.

Tulokset: http://www.rudern.de/Ergebnisse.435.0.html

Maajoukkue karsittu

2009-05-03T17:14:00.000+03:00

Tsekin maajoukkuekarsinnat 1.-2.5. Racice

Yksiköitä ja perämiehettömiä kaksikoita B-junioreista aikuisiin. Tunnelma viereisellä pyörätiellä kuin MM-kisoista, tsekki oli tosin (lähes) ainut kannustuskieli. Lähdöt vedettiin 10 minuutin välein ja niitä riitti aamusta iltaan molemmille päiville.

Keli suosi sillä aamulla sää oli lähes tyyni ja päiväksi nousi vastatuuli, joka ei kuitenkaan nostanut suurempia aaltoja soutajien kiusaksi. Aurinko paistoi päivällä jopa kuumasti. Panosta oli sekä soutajilla että valmentajilla pelissä paljon heti alkueristä lähtien, sillä näiden kilpailujen perusteella tehtiin maajoukkuevalintojen suuret linjat. Kisat vedettiin tiiviinä kahden päivän pakettina. Oli äärimmäisen tärkeää päästä jatkoon heti ensimmäisestä alkuerästä jotta voi palautella illan ja olla tuoreena lauantai-aamun välierässä. A-Finaaliin kukaan ei päässyt tuoreena, sillä se soudettiin vain 3h välierien jälkeen. Oli helppo huomata että välierässä tiukille joutuneet olivat finaalissa vaikeuksissa.

Alkuerissä koin pari pettymystä; Milan Dolecek joutui jättämään leikin kesken lievän flunssan takia, ja Petr Melichar ei saanut konettaan käyntiin ja joutui keräilyeriin. David Jirka, Tomas Karas, Petr Buzrla ja Petr Vitasek hoitivat osuutensa vetäen itsensä suoraan lauantai-aamun välieriin. Helppoa se ei ollut sillä U23 ryhmä oli viimeistellyt kisaa varten huolella siinä missä me teimme kaksi kilpailuvauhtista harjoitusta.

Melicharin suoritus keräilyissä oli todellinen pettymys. Mies jäi kauaksi tasostaan ja löysi itsensä C-finaalin lähtölistalta. Mies joka on treeneissä piessyt Petr Buzrlaa kevään aikana urakalla.

Välierät olivat paitsi jännittävät, myös muutama yllätys niihin mahtui. Ondrej Synek on yksikössä muita luokkaa parempi ja se näkyi kaikissa hänen vedoissaan, vaikeuksitta jatkoon joka kerta, myös 1. välierässä. David Jirka veti erässä kolmanneksi säästellen voimiaan finaalin, kakkoseksi veti nuorten ryhmän Petr Ourednicek, jota pidettiin U23 ryhmän heikoimpana ennen regattaa. Lähdössä neljänneksi jäi Jakub Houska jota ennakkoon pidettin U23 ryhmän parhaana.

Toinen välierä tarjosi jännitysnäytelmän. Ryhmästäni siinä vetivät Tomas Karas, Petr Buzrla ja Petr Vitasek, kovimpana kantona heidän kaskessaan oli U23 ryhmän Jiri Zejda. Karas hallitsi kisaa alusta loppuun mutta ei päässyt helpolla. Buzrla oli koko matkan puolen veneenmitan sisällä Karaksen perässä. Kolmannesta sijasta käytiin ankara taistelu Vitasekin ja Zejdan kesken. 300m ennen maalia Vitasek oli veneenmitan perässä, mutta veti itsensä väkisin finaaliin, Zejdan muuri murtui 50 m ennen maalia ja eroa paperille kertyi reilut 3 sekuntia. Semit menivät sijoituksellisesti hyvin, kaikki 4 mukana ollutta finaaliin. Sen verran jännää oli että ääni muuttui käheäksi.

Finaalissa Ondrej Synek oli omaa luokaansa. Hän voitti vastatuuleen käydyn kisan n. 15 sekunnin erolla ennen David Jirkaa, kolmanneksi veti vasta 19 vuotta tänä vuonna täyttävä Petr Buzrla, suoritus jota osattiin rannalla arvostaa, neljänneksi Tomas Karas, viidenneksi paras U23 ryhmäläinen Petr Ourednicek. Petr Vitasek oli sen verran puhki välierätaistelustaan Zejdan kanssa että ei pystynyt haastamaan Ourednicekia. Tulokset olivat odotettuja oman ryhmäni osalta odotettuja, mutta Ourednicek oli positiivinen yllätys. Zejda voitti B-finaalin.

Perämiehettömässä kaksikossa voiton veti vanha tuttu Vaclav Chalupa yhdessä parinsa Jakub Mackovickan kanssa. Kakkoseksi ja kolmoseksi veti Tsekin Pekingissä 5. sijoittunut nelonen joka oli tässä kilpailussa siis kahtena kaksikkona.

Omaa ryhmääni hieman arvelutti ennen kilpaiuja se että kovaa oli vedetty paljon vähemmän kuin ennen aiempia vastaavia kisoja. Kilpailukausi jatkuu parin viiko päästä Essenissä joukkueella Karas, Vitasek, Buzrla, Jirka, jos sinne on tulossa muita pariaironelosia, muuten käännämme katseen Banyolakseen. Buzrlaa en tosin saa Espanjaan mukaan yliopiston pääskokeiden takia, mutta nyt kalkkiviivoilla sairastunut Milan Dolecek saa tilaisuuden kisata Banyolaksessa. Buzrla ei ole aiemmin soutanut joukkueessa joten nyt on sitten reilu viikko aikaa sovittaa hänet veneeseen.

Trenér český

2009-04-22T21:10:00.000+03:00

Tänä aamuna löysin pöydältäni vaateparren jonka päälle pukeminen on jonkinlainen siirtymäriitti uuteen aikaan. Isänmaallisuus ei sinänsä katoa mihinkään vaikka edustaakin toista maata, toisen maan verkkareissa. Samalla kilpailukauden läheisyys konkretisoituu, odotus ja epävarmuus siitä millä tavalla valmennettavat suoriutuvat kisoista, osaako tehdä oikeat valinnat sekä treenien että henkilöiden suhteen. Kaikkiaan edessä on kovin mielenkiintoinen kesä. Tässä vaiheessa ymmärtää myös vastuun tuloksista. Ongelmia on talven ja kevään aikana ollut normaali annos, kuten kaikissa systeemeissä. Oikeiden harjoitustasojen löytäminen osin uusilla välineillä ei ole ihan yksinkertaista, mutta toisaalta vaikeuksien voittaminen ja teknisen kehittymisen näkeminen ja tunteminen ovat luoneet hyvän pohjan lähteä kohti kilpailuja. Harjoituskulttuurin muuttuminen, ja se että urheilijat ymmärtävät että mitä tehdään ja miksi, vaatii myös aikansa, mutta nyt sitä tietä on kuljettu muutama kuukausi ja uskon että sällit alkavat vähitellen ymmärtää systeemin päälle.

Karsintajärjestelmä jonka neloselle tein on kaikessa yksnikertaisuudessaan se, että yksiköllä soudettavan karsintakisan 4 parasta saavat ensimmäisen tilaisuuden nelosessa. Jos joku näistä neljästä ei istu veneeseen niin sitten vaihdellaan yhtä kerrallaan ja analysoidaan voimakäyriä ja Speedcoach dataa. Speedcoach data kerätään kilpailuvauhtisista harjoituksista, 1000m-2000m pätkistä. Lopulliset valinnat teemme Münchenin jälkeen, tosin saattaa olla että osa ryhmästäni vetää siellä Tsekin kasia, jolloin lopullinen valinta jää hieman auki, kunnes tiedämme onko minulla koko ryhmä käytössäni Münchenissä. Karsinnat soudetaan vappuna, 1.-2.5. Toivomme hyviä ja tasapuolisia olosuhteita...karsintoihin kutsutaan miesten yksikössä pitkän matkan kilpailun 18 parasta.

Onnea Ilonalle päävalmentajan tehtävään. Vaativa työ. Hyvä että pesti vihdoin toteutui.

Kilpailukausi avattu

2009-04-13T12:01:00.000+03:00

Tsekin perinteinen pitkän matkan, n. 6km kilpailu soudettiin 11.4. Melnikissä. Sää oli kaunis ja soudullisesti ihan hyvä. Aikavertailua haittasi vaihtelevasti päivän aikana puhaltanut vastatuuli. Omien valmennettavieni osalta kisa meni hieman kaksijakoisesti. Hyviä suorituksia etenkin viime vuonna vielä junnujen kirjoissa soutaneelta Petr Buzrlalta (2), kisan voittaneelta Tomas Karakselta ja kolmoseksi vetäneeltä David Jirkalta. Milan Dolecek (5) paransi myös ihan hyvin Sabaudian leirikisaan verrattuna. Petr Vitasek ja Petr Melichar eivät ehtineet kärjen vauhtiin. He eivät ole pitkän matkan soutajia, joskin odotin etenkin Melicharilta parempaa suoritusta. Mielenkiinnolla odottelemme vapun maajoukkuekatsastuksia. Nuorten ryhmästä edukseen esiintyi etenkin Jan Zejda joka veti neljänneksi 16 sek kärjestä ja kuudenneksi soutanut Jakub Houska 23 sek kärjestä. Työnantaja oli tuloksiin tyytyväinen kokonaisuutena, joten kai sitä on oltava itsekin.

Mielenkiintoinen yksityiskohta sekin, että Tsekin pitkäaikainen naisten yksikkö jäi 6km kisan kakkoseksi. Kisan voitti Jitka Antosova, eli viime vuoden tsekin kaksikon keulanainen.

Olemme muuttaneet suunnitelmia Piedilucon osalta. Joukkueella ei ollut motivaatiota harjoitella nelosta tai kaksikkoa ennen yksiköllä käytäviä katsastuksia ja niinpä emme lähden Piedilucoon vaan keskitymme Tsekin maisemissa yksikkökatsastuksiin. Ilman treenipohjaa kaksikosta tai nelosesta on aika turha lähteä kisaamaan niillä, joten jääpähän Italian matka käymättä.

Olemme nyt leirillä Mersinissä, lähellä Prahaa. Paikka on hieno, osa Vltava jokea. Kesällä siellä on tungokseen saakka lomanviettäjiä, mutta nyt siellä on erinomainen harjoitusmaasto. Keskuksessa on myös uimahalli, punttisali ja tenniskenttiä ja palloiluhallit. Mersinissä leireilee myös Lausannelainen seuraporukka.

Olen itsekin ehtinyt joelle soutamaan muutaman kerran. Ihan hyvä treenipaikka. Virta ei juurikaan häiritse ainakaan Vuoksella soutamaan tottunutta. Vauhtia ei näillä lihaksilla yksikköön saa, mutta kuntoilu tekee hyvää.

Prahan kevät

2009-04-02T19:13:00.000+03:00

Vltava tuntuu olevan melkoisen suosittu harjoittelupaikka, ainakin tämän päivän säässä. Aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti, varjossa lämpötila kipuaa jo yli 15 asteen. Soutajia ja melojia on vesillä paljon, olympiamitalisteista 10 - vuotiaisiin aloittelijoihin. Tällä hetkellä joen virtaus on melko voimakas, ei tosin ihan Vuoksen luokkaa, sillä vuorille talven aikana satanut vesi sulaa. Onneksi nyt lämpimän jakson alussa paistaa aurinko joka haihduttaa osan lumesta. Joinakin vuosina tulva on ollut todella raaka ja vesi noussut venevajoihin sisälle saakka.

Pyöräilijät, rullaluistelijat ja hölkkääjät ovat myös tyypillinen näky Vltavan rannoilla. Itse ajattelin liittyä tulevana viikonloppuna joukkoon ja laittaa veneeseeni hankaimen ja nautiskella soudusta keskellä miljoonakaupunkia. Olen jostain syystä pitänyt soutua aina urbaanina lajina, täällä se on sitä parhaimmillaan.

Harjoittelumme etenee edelleen yksiköillä Tsekin liiton määräämää kontrollikisaa varten. Täällä kaikkien maajoukkuesoutajien tulee ottaa osaa tähän kisaan joka vedetään yksiköillä ja perämiehettömillä kaksikoilla. Kilpailukauden alku on melkoisen jännittävä juttu sekä omien valmennettavieni kannalta että sen kannalta että tulee nähtyä minulle uusi soutukulttuuri kilpailuineen ja valintoineen. Kilpailukausi alkaa nyt lauantaina 4.4. paikallisella pitkän matkan regatalla ja 11.4. ovat vuorossa Tsekin pitkän matkan (6km) mestaruuskilpailut, jotka ovat must maajoukkuesoutajille. Huhtikuun lopulla soudetaan Piedilucossa kilpaa ja vappuna vuorossa tuo edellämainittu kontrollikisa. Maailmancup alkaa Banyolaksessa jonne lähdemme aiemmasta infosta poiketen. Piedilucon ja Banyolaksen tavoitteina on kokeilla miehistöjä ja viimeistään Münchenin maailmancupin jälkeen miehistöjen 2x ja 4x pitäisi sitten olla valittu. Täytyy toivoa että viisautta riittää tehdä oikeat ratkaisut tulevaisuutta ajatellen.

Nyt nautitaan Prahan keväästä...

Sabaudiassa mikään ei muutu, vai muuttuuko sittenkin?

2009-03-20T16:21:00.000+02:00

Kohta on parin viikon rupeama tutussa Italialaiskylässä jälleen ohi. Laskin joskus että olen viettänyt tässä kylässä lähes vuoden elämästäni. Kylä on siis vanha tuttu. Tsekkien kanssa olemme veneidemme kanssa Marina Militaren vieraana, suomalaisten kanssa olimme siinä satamassa viimeksi vuonna 1992, jolloin Pertti Karppinen oli viimeistä kertaa leirivahvuudessamme mukana.

Harjoittelu on sujunut nuottien mukaan ja soutajat olleet terveinä. Viikkotuntimäärät ovat jossakin 17 tunnin korvilla (6pvä/vko). Olemme käyttäneet polkupyöriälenkkejä palauttavina muutaman kerran viikossa, muuten harjoittelu on sujunut järvellä. Tänään vedimme leirikisan, joka osoitti että vauhti on lähes kelvollista, vaikka kevyen kaveri pokkasikin voiton. Leirikisamatka on Tsekeillä vähän pidempi kuin suomalaisten "päästä-radan loppuun" (n. 4900m). Tsekit vetävät perinteisesti päästä Aragostan laituriin. Alla tulokset, omat valmennettavani kursivoituna. Keli ei ollut kovin nopea, kevyt sivuvastainen tuuli hidasti vauhtia, mutta tuuli oli todella kevyt joten suoritusta se ei haitannut millään tavalla. Sabaudiassa vallitsevien virtausten vuoksi on vaikea sanoa mikä on tarkka kilpailumatka, mutta oma speedcoacheihin perustuva arvaukseni on n. 5650m.

1x
Ondrej Vetesnik, 21:26,0 (LW)
Tomas Karas, 21:45,0
David Jirka, 21:46,0
Jan Vetesnik, 21:46,0 (LW)
Petr Buzrla, 21:57,0
Milan Dolecek, 22:02,0
Petr Vitasek, 22:13,0
Vojtech Bejblik, 22:45,0 (LW)

2-
Vachlav Chalupa - Jakub Mackovicka, 20:37,0
Miroslav Vrastil - Jiri Kopac, 20:49,0

Kotimatka alkaa huomenna lounaan jälkeen Dukla Prahan bussilla. Kotiin saavumme sunnuntaina 22.3, joka onkin sopivasti vaimoni Päivin syntymäpäivä. Täytynee pistäytyä Sandron herkkukaupassa lunastamassa pullo hyvää proseccoa! Lasten tuliaiset tuli hankittua edullisesti Sabaudian kuuluisilta markkinoilta.

Lopuksi kuva-arvoitus. Ensimmäinen blogiini omalla nimellään oikein vastannut saa Finnrowing OY:ltä soutuhousut!

Kysymys kuuluu: Mitä erikoista on tämän blogin ylälaidassa olevassa kuvassa?
(arvoitus on suunnattu Sabaudiassa käyneille...)

Kyllä on auton myynti kiven alla

2009-03-04T13:33:00.000+02:00

Tämä on tällä kertaa hieman kaupallinen blogi. Viimeisenä epätoivoisena keinona ajattelin markkinoida tässä blogissa käytettyä maasturiani. Jos siis et innostu kaupallisesta blogista, jätä lukeminen tähän ja tutkaile verkosta muita asioita.

Muuttaessamme suomesta päätin laittaa hyvin palvelleen, mutta ei vielä kuitenkaan ikälopun automme myyntiin. Olen myynyt sitä nyt 3 kuukautta ja pudottanut hintapyyntöä 10 000€, mutta kauppa ei vaan käy. Globaali taloudellinen tilanne on tietysti seltyksenä, mutta eihän lamankaan aikana kaikki pysähdy. Jossain Suomessa elää ja hengittää taatusti henkilö joka ostaisi kärryni riemumielin jos hänelle vain saisi sanan tästä loistavasta tilaisuudesta. Hinta alkaa olla jo niin edullinen että hävettää. Olemme markkinoinnillisen ongleman edessä; kuinka paljon minun pitää maksaa että saan markkinoitua tätä autoa niin laajalti että potentiaalinen ostaja huomaa tilaisuutensa, hinta on jo niin edullinen että sen luulisi olevan vahva markkinointitekijä. Samanlaisia autoja myydään 10 000€ kalliimmalla, sitä en tiedä ostetaanko niitä siihen hintaan, mutta uskoa ostajiin ainakin on. Mitähän verottaja tuumaisi jos ajaisin auton tänne Tsekkiin ja anoisin maksamani verot takaisin. Taitaisivat jäädä verot saamatta vaikka olisihan se vain kohtuullista että palauttaisivat ainakin suuren osan!
Kyllä täytyy sanoa että on tahmeaa. Eikä taida olla mitään järkeä seisottaa autoa tätä 3,5 vuoden pestiä loppuun. Täältä voi lähtiessä vaikka ostaa Skodan ja ajella sitten kotiuduttua sillä. (Tsekin kielessä Skoda merkitsee paitsi sukunimea, myös häpeää...outo nimi automerkille)

Autoilu täällä on hieman edullisempaa kuin Suomessa. Polttonesteiden litrahinta on n. 1€, diesel hiukkaen halvempaa, joten sikälikin sen voisi tuoda tänne. Jarruna on se, että täällä on erinomainen joukkoliikenne ja autoilu kaikkinensa maksaa täälläkin. Todellinen tarve ei taida ylittää hankinta/tuonti kynnystä, vaikka mukavahan se olisi täällä Pajerolla ajella.

http://www.nettiauto.com/mitsubishi/pajero/2261921

Tuosta osoitteesta pääsee katsomaan tarkemmin kärryä. Soutuväelle sellainen vinkki että 3,2 l dieselmylly riittää veturiksi komeasti, ja talvellakin pääsee kun on neliveto. Eikä anneta laman lannistaa!

Hiihtoa ja muutakin urheilua

2009-02-27T13:10:00.000+02:00

Hiihdon MM-kilpailut Liberecissä alkavat lähestyä kalkkiviivoja. Suomalaiset naiset ovat osoittaneet voimansa ja miehetkin palanneet mitalikantaan tähän mennessä jo kolmella pronssilla. Jo nyt voi sanoa että menestys on ollut loistava, onnittelut vaan sinne hiihtojoukkueen suuntaan! Naisten menestyksen takana eräänä merkittävänä tekijänä on Jarmo Riski. Riskin tilannehan on tunnettu, mutta leikitäänpä ajatuksella että hän ei olisi toimitsijakiellossa.

Mielestäni on Suomen Hiihtoliiton onni että Riski on toimitsijakiellossa, sillä ilman kieltoa hänet olisi näytöillään palkattu ulokmaille jo aikaa sitten! En tunne Riskiä enkä tiedä hänen halukkuudestaan muuttaa maisemaa, mutta luulisi että tarjouksia olisi ainakin ropissut. Kävin pari vuotta sitten kuuntelemassa Riskin ajantuksia harjoittelusta ja täytyy sanoa että ajatukset kuullostivat silloin ja kullostavat edelleen varsin järkeviltä. Tasapainoa, vartalonhallintaa, monipuolisuutta ja niin edelleen. Lyhyesti sanottuna modernia kestävyysurheiluvalmennusta.

Oma työni Tsekkisoutajien parissa jatkuu taas leirien välillä Prahassa sisäsoudun merkeissä. Leiri oli kokonaisuudessaan onnistunut. Kilpailukausikin tuli avattua Fisa Team Cupissa 1000m matkalla kahdella kaksikolla ja yhdellä yksiköllä. Vitasek - Jirka voitti kaksikon ja Melichar - Dolecek oli toinen. Buzrla oli yksikössä neljäs. Sijoitukset näyttävät hyviltä, mutta täytyy sanoa että osanottajakaarti ei ollut kovin laaja. Tulokset: http://www.fisateamcup.es/web/resultadosxv.php
Viikon päästä lähdemme jälleen Sabaudiaan kahden viikon leirille, siellä harjoitellaan vielä etupäässä yksiköitä, mutta jonkin verran myös kaksikoita. Ehkä suurin tavoite soututekniikan on saada airo menemään veteen ennen kuin jalkatyö alkaa.

Onnittelut näin Blogini välityksellä Hanna Tuomiselle, joka jälleen kerran voitti sisäsoudun Maailmanmestaruuden naisten kevyessä 30+ luokassa. Aika oli tällä kertaa 7:09,6!

Sevilla ja Tsekin sisäsoutumestaruuskilpailut

2009-02-12T16:12:00.000+02:00

Saavuimme Sevillaan leirille maanantaina 9.2. Leirirupeama on kaksi viikkoa. Tähän mennessä kelit ovat olleet suotuisat ja soutajien kädet ovat jo hyvin rakoilla. Ensi kosketus soutajien soututaitoon on saatu ja tuntuu hyvältä olla oikeissa töissä, moottoriveneessä. Parannettavaa soututekniikassa kyllä löytyy ja urheilijoiden motivaatio soututaidon kehittämiseen on hyvä. Muista maista täällä ovat Hollantilaiset, mutta ensi viikolla tulee lisää sillä viikon lopulla soudetaan Fisa Team Cup joka yleensä on kerännyt jonkin verran osallistujia...

Sisäsoudun Tsekin mestaruuskilpailut

Ondrej Synek oli kisojen hahmo vetämällä uuden Tsekin ennätyksen 5:41,8. Vaclav Chalupa osoitti jällen todeksi sen että kunnossa voi pysyä ikääntymisestä huolimatta. Vuonna -67 syntynyt konkari pokkasi kakkostilan ajalla 5:49,4. Loistava suoritus sarallaan. Miesten kevyessä syntyi myös uusi Tsekin ennätys Jan Vetesnikin vetäessä 6:10,4. Omat valmennettavani vetivät kohtalaisesti, eivät loistavasti, mutta eivät huonostikaan. Kuuden miehen keskivauhti oli 6:02,5 ja keskipaino 93,8kg. Puolan olympialaisissa voittaneen pariaironelosen miehistön keskivauhti ergolla on n. 5:57 ja keskipaino 92,7kg. Yksiköllä joukkue pystyy taittamaan matkan n. 7 minuuttiin. Matkaa noihin parametreihin siis on, mutta en pidä niiden saavuttamista mitenkään mahdottomana. Lontooseen mennessä täytyy tosin edelleen pystyä parantamaan Puolaankin verrattuna. Naisten voittaja Pavlina Ziskova veti 6:49,2 ja kaksikkonaiset 6:54,2 ja 7:00,6 Täydelliset tulokset löytyvät tsekin soutuliiton sivuilta.

http://www.czechrowing.cz/xvi-mezinarodni-mistrovstvi-cr-2009-v-jizde-na-veslarskem-trenazeru-

Kielitaito täällä toivottavasti kehittyy. Kommunikaatio tapahtuu kämppäkaverini, kevyiden miesten valmentaja Kuprivan kanssa saksaksi ja soutajien sekä fyssarin kanssa englanniksi ja tsekiksi. Tsekki ei kyllä kovin paljoa vielä taivu, mutta oppikirjat ovat mukana ja koitan iltaisin niitä myös tutkailla. Täytyy sanoa että kielioppia ainakin riittää.

Valmentajakollegoistakin kuuluu sen verran että Josy Verdonkschot, eli Hollannin kevyttä pariairokaksikkoa olympiakultaan saakka valmentanut herra, valmentaa tätä nykyä Italian naisten päävalmentajana. Saksan naisten päävalmentaja Jutta Lau puolestaan keräsi kamppeensa ja muutti Kiinan naisten päävalmentajaksi. Soutuliitossa Suomen puolessakin on uusi toiminnanjohtaja, täytyy toivottaa hänelle onnea uuteen soudun kannalta tärkeään tehtävään, siis ONNEA!

Sisäsoutua

2009-02-04T18:56:00.000+02:00

Oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 1988 kun en ollut mukana järjestämässä tätä soutajien talven kohokohtaa. Järjestelyt sujuivat pikkulintujen laulaman mukaan hyvin ja muutamia hyviä tuloksiakin tehtiin. On mielenkiintoinen suorittaa vertailu suomalaisesta versiosta Tsekin kanssa. Täällä kisat ovat tulevana lauantaina 7.2. Olomoucissa. Tuloslistoja katsellessa voisi aina toivoa parempia tuloksia ja enemmän osanottajia, mutta karu totuus on että Suomi on pieni maa, ja Geiger kova soutaja. Ainutlaatuinen mestaruuksien putki sai jälleen jatkoa. Geigerhän voitti tuossa aiemmin jo ikäluokkansa Euroopan mestaruuden. Nyt miehellä on "muutama" suomen mestaruus, Euroopan mestaruus ja kovimpana saavutuksena avoimen ikäluokan maailmanmestaruus vuodelta 1997, loistavalla SE-ajalla 5:46,6. Suhteessa miehen kokoon suoritus on uskomattoman kova.

Tsekin ennätys on Ondrej Synekin 5:42,?. Saa nähdä onnistuuko hän parantamaan sitä. Muutama viikko sitten syntyi uusi Tsekin ennätys 6 km testissä joten eväät ovat olemassa. Kaiken kaikkiaan alle 6 minuutin miehiä pitäisi löytyä lähemmäs 10, mieluummin vähän ylikin. Parhaat juniorit vetänevät hieman kuuden minuutin pintaan. Miesten kevyissä Vetesnikin veljeksiltä voidaan odottaa 6:11-6:13 väliin meneviä tuloksia, naisten parhaiden vedellessä hieman alle 6:50. Tässä joukossa ovat myös Jitka Antosova ja Gabriela Varekova jonka suomalaiset soutufanit oppivat tuntemaan Minnan ja Sannan kilpakumppaneina avoimessa luokassa.

Henrik Stephansen

Talven kovimmasta sisäsoututuloksesta on tähän mennessä vastannut Tanskalainen parikymppinen kevyen luokan soutaja. Mies veti Tanskanmestaruuskilpailuissa käsittämättömän ME:n 5:58,5. Siinä on Eskild Ebbesenillä manttelinperijä, ainakin noin konehuoneen puolesta. Kevyen luokan painoraja on miehillä 75kg. Otetaan esimerkiksi vertailuun Puolan 3 peräkkäistä MM-kultaa ja Olympiakullan voittanut miehistö. Ergokeskiarvo n. 5:57 ja painokeskiarvo n. 92 kg. Vertailu kertoo että Stephanseniin mahtuu käsittämätön määrä tehoa kokoon verrattuna. Jäämme odottamaan suorituksia avovesillä. Toisen vertailun voi tehdä Valko Venäjän jättiläiseen Pavel Shurmeihin. Pavel voitti Euroopan mestaruuden ajalla 5:42,? ja painaa joidenkin lähteiden mukaan jopa 117kg. (Kaikkien lähteiden mukaan yli 110kg) Täytyy sanoa että mieluummin ottaisin veneeseeni muuan Stephansenin.

Onnitelut Kalliossa hyviä suorituksia vetäneille soutajille ja järjestelyorganisaatiolle!

Yksikköjermut kasiin

2009-01-28T14:17:00.000+02:00

Pekingin Olympialaisten kahdeksan parasta miesten yksikkösoutajaa ottaa mittaa toisistaan ja Cambridgen kahdeksikosta maaliskuun puolen välin jälkeen Lontoossa. Yksikkömiehistä paikalle on kutsuttu Tufte, Synek, Drysdale, Mayens, Campbell, Karonen, Hackert ja Griskonis. On mielenkiintoista nähdä millä tavalla yksikkömiehet saavat kahdeksikon liikkeelle. Kaikki lienevät joskus kasissa istuneet, Synek on jopa lajin Euroopan mestari ja olisikin loistava tahtiairo tälle kahdeksikolle. Fysiikkaa luulisi ainakin ryhmästä löytyvän. Ymmärtääkseni porukalla on muutama päivä aikaa hitsautua yhteen ennen kilpailua. Valmistautumisajan lyhyydestä johtuen valmentajan rooli yksikkömiesten veneessä korostuu. Istumajärjestys ja säädöt on saatava tasapainoon nopeasti ja oikea tahtiairo valittava. Joukkueessa on melkoisen erikokoista porukkaa, Karonen on reilusti yli 100kg ja Mayens vastaavasti lähempänä kahdeksaakymmentä. Tekniikka ei ehdi hioutua yhteen, joten ratkaisevaa on kuinka hyvin yksikkömiehet aistivan veneesä rytmin ja pystyvät souamaan yhteen. Huono keli saattaa suosia Cambridgeä, ja vastaavasti hyvät olosuhteet antavat yksikkösoutajille mahdollisuuden. Jäämme odottaaan mielenkiinnolla.

Pari viikkoa takana

2009-01-18T17:14:00.000+02:00

Pari viikkoa on luikahtanut siitä kun laskeuduimme tänne Prahaan. Työt ovat alkaneet ihan mukavasti, ekat testitkin on jo vedetty. Työviikko on kuusipäiväinen, tosin päivät eivät ole ihan työpäivän mittaisia, mutta kuitenkin. Aikaa ja kiireettömyyttä on ollut täällä paremmin kuin suomessa vuosiin ja ehkä siksi elämä tuntuu aika mukavalta. Vien aamuisin Idan kouluun matkalla töihin. Töissä aamutreeni alkaa yleensä klo 9:00 joten se ei paljoa suomen oloista poikkea. Asumme Kunraticen metsän vieressä, mukava juttu koska siellä on erinomaiset lenkkimaastot. Pari ergoakin tuli tänne tuotua ja autotallista on muodostunut oma Fight Clubimme. Sara käy Suomalaista leikkikoulua lauantaisin ja Idan Suomi-koulu on pari tuntia maanantai-iltaisin. Idan lentopalloharrastus jatkunee alkavalla viikolla, mielenkiintoista nähdä millä tavoin se lähtee luistamaan vieralla kielellä.

Prahaan tutustuminen vienee aikaa paljon, sillä kaupunki on aika iso. Sinänsä työpaikka joen varrella antaa hyvän ikkunan kaupunkiin. Kaikki on suhteellisen lähellä ja Stare Mestoon, joka on tyypillisin paikka johon Prahassa turisti eksyy, on matkaa autolla 5-10 minuuttia. Stare Mesto on myös kaupungin kalleimpia alueita, joten maksanee vaivan käydä muuallakin. Ruoka ja juomat ovat edullisia, juomista etenkin olut on halpaa. Julkinen liikenne toimii erinomaisesti ja on myös halpaa käyttää.

Souturintamalla mielenkiintoisia juttuja ovat muun muassa se, että Tsekin naisten kaksikko on hajonnut kahdeksi yksiköksi, jotka tavoittelevat paikkaa U23 MM-kisoissa. Naiset täyttävät todellakin vasta 22 tänä vuonna, vaikka ovat olleet aikuisten kisoissakin mukana jo muutaman vuoden. Synek on hyvässä kunnossa, 6km taittui keskivauhdilla joka on hieman alle 1:32. Miesten kevyen duppelin veljekset vetivät testissä reilusti alla 20 minuutin, tosin slideilla. Tekniikassa riittää etenkin kevyen kavereilla kyllä töitä, myös minulla vaikka kevyet eivät suoraan mun hanskassa olekaan, mutta kevyiden koutsi pyysi jeesaamaan, joten niin tehdään.

Kaiken kaikkiaan, ei valittamista Tsekinmaalla. Onnittelut Suomen Tallinnassa käyneelle joukolle. Menestystä tuli komeasti ja hyviä aikoja, etenkin Pekka Mutasen 3min alitus on suomalaisittain junioreille aika harvinaista herkkua. Tsemppiä kohti ergo SM-mittelöitä. Tsekin vastaavat kisat ovat vuorossa viikkoa myöhemmin, siellä nähdään mm. se mihin vuonna -67 syntynyt soutuikoni Vaclav Chalupa pystyy.