2012 - 2013 heittoja sieltä sun täältä

Uutta vuotta aloitellaan ja vanhaa muistellaan sekä hyvällä että pahalla. Finanssikriisi oli ehkä ikäluokallani vuoden puheenaihe, ja tulee olemaan sitä jatkossakin, valitettavasti. Rahan vähyys ja rahoitusvaikeudet ovat pienten yritysten arkipäivää.

It´s time to fight

Otamme taloudellisen hyvän vastaan itsestään selvyytenä. Kuvittelemme että työpaikkamme ovat pysyviä ja odotamme jatkuvaa ansiotason nousua. Samaan aikaan vaadimme lisäinvestointeja syrjäytymisen ehkäisyyn ja terveydenhuoltoon, palkankorotuksia, parempia koulutusmahdollisuuksia ja vaikka mitä. Suomi on pieni maa jossa pääomia on huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa. Pienyrittäjien on vaikea saada lainoja toiminnan kehittämiseen yrittämisessä piilevien riskien vuoksi.

Syrjäytymistä olisi mahdollista ehkäistä siten että töihin pääsisi helpommin käsiksi. Pienyrittäjien raha ei vain riitä palkkaamaan nykyisellä työn hinnalla, niinikään pienyrittäjän on vaikea ottaa työllistämisen riskiä jäykillä työmarkkinoillla. On helppo nähdä miksi vuokratyöyritykset menestyvät. Mikäli ansiotaso ei laske merkittävästi suuntaus vuokratyöhön ja pätkätyöhön tulee vain lisääntymään. Työnantajia pidetään riistäjinä, mutta hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi vastakkain asettelun ajan olisi jo aika olla ohi.

Sanoisin että on luovan taistelun aika. Työmarkkinoille olisi syytä saada lisää joustoa jotta syrjäytyminen saadaan ehkäistyä.

Toinen merkittävä tapa ehkäistä syrjäytymistä on urheiluvalmennuksen merkittävä lisäys.

Mika Kojonkoski esitti kiinnostavan ajatuksen (HS 30.12.2012) siitä miten eri tahot voisivat yhdessä palkata valmentajia. Valmentajien määrän lisääminen olisi kaikin puolin kannatettavaa koko suomalaista urheilua ajatellen. Erityisesti näen sen tärkeänä pienissä lajeissa. Jääkiekko elää omassa huolella lobatussa vuorineuvosluokassaan, mutta jääkiekon resursseilla heidän toimintamallinsa on tyystin erilainen muihin verrattuna. Tarvitsemme valmentajia valmentamaan lapsia ja nuoria kaikkiin lajeihin. Kojonkosken heittämä ajatus siitä että yksittäinen valmentaja saisi palkkaa esimerkiksi koululta, seuralta ja yritykseltä on sinänsä kannatettava, mutta ei ratkaise ongelmaa suuressa mittakaavassa. Ajatelma ei ratkaise myöskään valmentajan arvostuksen ongelmaa. Silloin kun joku palkanmaksajista vetäytyy mitä tapahtuu valmentajalle. Asema on epävarma ja palkka pieni, tästä seuraa se, että valmennus ei edelleenkään muodostu kunnialliseksi ammatiksi.

Soudussa ja mahdollisesti muissakin kestävyyslajeissa tällainen ajattelu voisi toteutua Endurance Fanatics salikonseptissa yhteistyössä seurojen ja liittojen kanssa. Soudulla olisi tässä sen kokoluokan mahdollisuus että sen käyttämättä jättäminen osoittaisi käytännössä halua pysyä marginaalissa.

Oma kuntoilu on pysynyt ennallaan, tästä kertovat myös Tryathlonin tulokset, omalta osaltani. Taantuminen on tasaista, n. 10 sek / vuosi. 2010 tekemäni ennätys on 42,59.

Tryathlonin tulokset:

1. Pekka N 40:32,31
2. Samuli C 42:27,41
3. Jukka H 42:33,65
4. Veikko S 43:19,85 (19:07, 14:37, 8:57 ja vaihdot päälle)EPOC 234, TE 5,0
5. Kenneth L 44:55,35
6. Perttu S 45:52,68.

Joskus mietin että olisiko syytä ilmoittautua vaikka Finntriathloniin puolimatkoille kontoilemaan, tai harjoitella Soudun SM kisoja silmällä pitäen. ikääntyessä palautuminen hidastuu. Lauantain Tryathlonin jälkeen pari päivää meni täydessä tiltissä, toivottavasti energiat palautuvat ennen vuoden 2013 loppua

Suomalaisen urheilun on aika taistella menestystä saavuttaakseen. Tshekissä taistelutahto ja armottoman kova työnteko ja itsensä haastaminen ovat asiat joista siellä kaikkein eniten pidän, ja ne haluaisin tuoda sieltä tänne, sekä urheiluun että yrityselämään.